Epävarma isäntä ei tohdi avata oveaan


EU on aloittanut jäsenyysneuvottelut uusien hakijamaiden kanssa, mutta kaikki käy kovin verkkaisesti ja epämääräisesti. Ei ole täysin selvää, ketkä lopulta otetaan jäseniksi ja milloin. Hakijoilla on kova halu täyttää EU:n vaatimukset, mutta myös EU:n pitää saada omat asiansa järjestykseen. Uudet jäsenet tulevat mullistamaan monta asiaa EU:ssa.

Poliittisesti ajatellen pitäisi olla selvää, että Keski- ja Itä-Euroopan maat täytyy saada mukaan Euroopan yhdistymiseen. Taloudellisesti ajatellen laajentuminen voi tulla EU:lle ensi alkuun kalliiksi, mutta pitkällä ajanjaksolla markkinoiden ja tuotantomahdollisuuksien kasvu tulee varmasti kannattamaan.

Euroopan unionin laajentuminen on aikaisemmin sujunut hyvin. Vuodesta 1955 lähtien jäsenvaltioiden määrä on kasvanut kuudesta viiteentoista. Neuvotteluista on selvitty parilla kierroksella, sillä uudet jäsenet ovat olleet taloudellisesti, lainsäädännöllisesti ja poliittisesti kohtalaisen valmiita yhteisön jäseniksi.

Nyt tilanne on toinen. Kommunistivallan romahtamisen jäljiltä Eurooppa vilisee valtiota, jotka haluavat kuulua läntisten demokraattisten teollisuusmaiden joukkoon. Intoa lisää vielä Venäjän vajoaminen yhä sekasortoisempaan tilaan. Kuten Suomi, nämäkin maat hakevat EU:sta turvaa yhä kummittelevaa idän uhkaa vastaan.

Jyviä ja akanoita?

Uudet jäsenyyttä hakevat entisen itäblokin maat ovat taloudellisesti vielä kaukana Länsi-Euroopasta, ja niiden markkinauudistukset ovat vielä kesken. Lainsäädäntö ja lain toteuttaminen ovat usein vasta puolitiessään, teollisuus on surkeassa tilassa ja ympäristöongelmat ovat vaikeita. Kurjuus, korruptio ja rikollisuus rehottavat monessa maassa.

EU:n toiminta laajenemisasiassa on ollut verkkaista ja epämääräistä. Viime vuoden heinäkuussa hakijamaat jaettiin kahteen ryhmään. Neuvottelut sovittiin aloitettaviksi tänä vuonna Viron, Unkarin, Puolan, Tsekin, Slovenian ja Kyproksen kanssa. Loput saivat jäädä odottamaan vuoroaan surkean tilansa tähden. Näin kävi Latvialle, Liettualle, Slovakialle, Bulgarialle ja Romanialle.

Turkki on jo pitkään hakenut jäsenyyttä, mutta maan ihmisoikeustilanne hiertää pahasti ja Kreikka vastustaa Turkin jäsenyyttä viimeiseen saakka. Ei mikään ihme, sillä maat ovat melkein sodassa keskenään. Kyproksen mukaanottaminen jäsenyysneuvotteluihin oli Kreikan poliittinen riemuvoitto, mutta neuvottelut tulevat olemaan sangen erikoisia, varsinkin kun saari on käytännössä jakautunut kahtia.

Epävarma isäntä puhuu paljon

Varsinaiset liittymisneuvottelut ensimmäisen ryhmän kuuden hakijamaan kanssa aloitettiin maaliskuun lopussa. Korkean tason neuvottelut ulkoministerien välillä alkoivat marraskuun 10. päivä. Asialistalla ovat muun muassa telekommunikaatio, yritystoiminta, koulutus, kulttuuri, tiede sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Neuvotteluissa hankalia kohtia tulevat olemaan ainakin hakijoiden toivomat siirtymäajat, esimerkiksi telealan monopolien purkamista varten. Vasta myöhemmin käydään käsiksi vaikeampiin kysymyksiin, kuten maatalouteen ja työvoiman vapaaseen liikkumiseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tarkastellaan lisää vasta Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen.

Kyproksen kohdalla tulee olemaan paljon muutakin pohdittavaa. EU:n neuvottelijat toivoivat, että saaren turkkilainen väestö osallistuisi neuvotteluihin. Kyproksen ulkoministeri Ioannis Kasoulides vakuutti, että turkkilaisia on pyydetty mukaan neuvotteluihin. Hän toivoi, että heidän poisjääntinsä ei vaikuttaisi neuvotteluihin eikä estäisi Kyproksen pääsyä EU:hun.

Neuvottelujen alkua edeltäneellä viikolla EU:n komissio huomautti, että Keski- ja Itä-Euroopan maissa on viimeisen puolentoista vuoden aikana tapahtunut hyvin vähän ihmisoikeuskysymyksissä, oikeusjärjestelmän parantamisessa ja korruption vähentämisessä. Toisaalta hyvänä asiana todettiin, että uusia ongelmia ei ole ilmaantunut.

Epävarma isäntä jahkailee

EU:n komissio vahvisti samalla, että muiden hakijoiden kanssa ei todellakaan aiota vielä neuvotella. Kuitenkin komissio vilautti Latvialle mahdollisuutta päästä mukaan neuvottelemaan ennen ensi vuoden loppua. Tsekin tasavaltaa ja Sloveniaa komissio puolestaan varoitti uudistusten hidastumisesta.

Tilanne on hiukan epämääräinen. Jos Latvia otetaan ensi vuonna neuvotteluihin, niin todennäköisesti Liettua seuraa nopeasti perässä. Ainakin Suomelle, Tanskalle ja Ruotsille olisi tärkeää saada kaikki Baltian maat kerralla mukaan.

Entäpä Slovakia sitten? Vladimir Meciarin hallitus vaihtui syyskuussa keskustakoalitioon, ja samalla katosi tärkein este Slovakian mukaantulolle neuvotteluihin. Hakijamaista jäisivät vain Bulgaria ja Romania perää pitämään.

Kaiken huipuksi Maltakin haluaa taas tulla mukaan. Maan syyskuussa valittu uusi hallitus on uusinut vanhan, kertaalleen jo rauenneen jäsenhakemuksen.

Jäsenyysprosessi on varsin verkkainen, yleisesti on arveltu jäsenyyksien toteutuvan vasta joskus vuonna 2005 tai 2006. Kaikki hakijamaat ovat toivoneet, että neuvotteluissa pidettäisiin vauhtia. Unkarin ulkoministeri Janos Martonyi sanoi ministerineuvottelujen alkaessa, että Unkari voisi liittyä jäseneksi jo vuonna 2002. Puolan ulkoministeri Bronislaw Geremek puhui vuodesta 2003.

Epävarman isännän kamarissa on petaamaton sänky

EU:n puolelta asioita sotkee euron käyttöönotto, joka on vienyt päättäjien huomion pois jäsenyysneuvotteluista. Sitä paitsi uudet jäsenet aiheuttavat EU:ssa perusteellisen mylläkän. Ensi vuosituhannen alun EU:n uudistusohjelma, Agenda 2000, pitäisi saada ripeästi liikkelle. Nykyjärjestelmä ei enää toimi, jos jäsenvaltiota on yli 20.

Mutta jo ilman uusia jäseniäkin on alkamassa riita EU:n yli 500 miljardin markan budjetin tulorahoituksesta. Komissio tarjoaa vaihtoehtoja, joissa maataloustuet osittain kansallistetaan ja Englannin saamia maksupalautuksia karsitaan. Rahoitus perustuisi selvemmin kunkin maan bruttokansantuotteesta perittävään osuuteen.

Ranska maksaa nyt paljon vähemmän ja Saksa paljon enemmän kuin mitä oikeuden ja kohtuuden mukaan pitäisi. Saksa on EU:n suurin maksaja, mutta myös Hollanti, Itävalta ja Ruotsi ovat isoja maksajia. Irlanti, Kreikka, Portugali ja Espanja ovat puolestaan suuria tuensaajia.

Epävarma isäntä pelkää pimeää

Kun kuusi ensimmäistä hakijamaata pääsevät jäseniksi, EU:n väestö paisuu 63 miljoonalla ihmisillä eli 17 prosentilla. Kuitenkin EU:n yhteinen bruttokansantuote kasvaa vain 3 prosenttia. Toisin sanoen tukirahoille tulee paljon lisää ottajia, mutta vähän maksajia.

Uusien jäsenmaiden maataloutta EU ei kykene tukemaan missään tapauksessa samalla tavalla kuin nykyisten jäsenten maataloutta. On selvää, että koko EU:n maatalouspolitiikka täytyy miettiä uusiksi.

Muitakin huolia uudet jäsenmaat tuovat tullessaan. Saksassa ja Itävallassa pelätään halvan työvoiman tulvaa idästä. Tästä voi kuitenkin olla monta mieltä. Palkkaerot ovat suuret, mutta työllisyystilanne on idässä aika hyvä. Lisäksi työvoiman liikkuvuus on Euroopassa tunnetusti huono.

HEIKKI JANTUNEN
27.11.1998

(Lähteet: STT, The Economist)

ULKOMAAT -SIVULLE