Vanhan valtaus vaati muutosta - nykyopiskelijat luottavat yhteiskuntaan


30 vuotta sitten Euroopassa kuohui, kun panssarivaunut kaatoivat vanhoja valtarakenteita. Muutoksen tuulet lietsoivat suomalaisnuoretkin radikaaleihin tekoihin. Vanhan ylioppilastalon valtaus talvella 1968 ei sekoittanut maailmankirjoja, mutta sai valtaisan julkisuuden. Ylioppilaskuntien voimakkaaseen poliittiseen järjestäytymiseen johtanutta tapahtumaa dramatisoidaan joidenkin mielestä liiaksikin.

Vanhan valtaus sai alkunsa radikaalien vasemmistopiirien tyytymättömyydestä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan 100-vuotisjuhliin. Tapahtumaa pidettiin liian porvarillisena, ja huhut tulevasta valtauksesta saavuttivat lukuisat vaikutusmahdollisuuksistaan vakuuttuneet opiskelijat.

Lehdistö lietsoi suomalaisia ylioppilaita ottamaan mallia muun maailman menosta ja esiintymään näyttävämmin. Vanha vallattiin ja väkeä oli paljon. Tästä eteenpäin tapahtumista ei ole täyttä varmuutta. Kiistaa on herättänyt valtauksen kesto ja äänekkyys.

Jotkut muistavat tapahtuman hiipuneen nopeasti vain ydinjoukon jäädessä taloon. Totuuden tietävät vain paikalla olleet, joita tuntuu ilmaantuvan lisää vuosi vuodelta.

Poliittinen kiinnostus heräsi

Joka tapauksessa Vanhan valtaus aloitti uudenlaisen aikakauden opiskelijapolitiikassa. Erilaiset etujärjestöt nostivat päätään. Etenkin vasemmisto alkoi ärhäkkäästi esittää vaatimuksiaan ja opiskelijat havahtuivat yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Oikeistoa ei nujerrettu, mutta se toimi maltillisemmin tasapainottaen ylioppilaskuntien poliittisia valtasuhteita.

- Joitakin vuosia myöhemmin alkoi eräänlainen "kassakaappisopimusten kausi", jossa päätökset nuijittiin jo syksyllä koko vuodeksi, analysoi liittokokoukseen valmistautuvan kokoomuksen opiskelijajärjestö Tuhatkunnan puheenjohtaja, Tatu Rauhamäki.

Hänen mukaansa 70-luvun alun opiskelijapolitiikkaa voisi kuvailla kansanrintamaksi, jossa eri poliittiset ryhmät toimivat tiiviissä yhteistyössä. Vaikutuskeinot kärjistyivät joskus liiaksikin.

- 70-luvun hulluina vuosina haluttiin radikaaleja uudistuksia ja toimintatavoissa pyrittiin suoraan vaikuttamiseen marsseilla ja väliin muillakin mielenilmauksilla. Rauhamäki viittaa vasemmistoon, mutta painottaa, ettei se päässyt missään vaiheessa jyräämään yliopistopolitiikassa.

Uuden vuosikymmenen alkaessa taistolaisten terät alkoivat tylsistyä ja poliittinen kiinnostus opiskelijapiireissä lopahti. Rauhamäen mukaan enemmistö opiskelijoista omasi porvarillisia arvoja, kuten nykyäänkin.
- Äänekäs marssiva porukka kuitenkin näkyi julkisuudessa, ja poliittisista valtasuhteista saattoi saada väärän kuvan.

Syitä poliittisen kiinnostuksen vähenemiseen lienee useita. Yleinen yhteiskunnallinen kehitys kulki hyvään suuntaan, eikä voimakkaalle vastustukselle nähty tarvetta. Muun muassa opintososiaaliset etuudet paranivat huomattavasti yvinvointiyhteiskuntamallin edetessä.

Toisaalta pettymys poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin aiheutti yleistä turhautumista politiikan instituutioihin.

Sivistyksen vuosikymmen

Tatu Rauhamäki muistuttaa, että poliittinen kiinnostus yliopistopiireissä ei ole juurikaan noussut taannoisesta aallonpohjasta.
- Sitoutumattomia on paljon, politiikkaa vierastetaan.

Opiskelijoiden keskuudessa oikeistolaiset näkemykset ovat vallalla Juuri Tuhatkunnalla on vahva edustus ylioppilaskuntien hallinnossa. Rauhamäki ei kuitenkaan näe nykytilannetta mitenkään ihanteellisena.
- Poliittinen kiinnostus on yleisesti aivan liian vähäistä.

Puoluepolitiikassa näkemykset ovat lientyneet ja eri puolueet lähentyneet aatteellisesti toisiaan. Kaupungit houkuttelevat opiskelijoita ja ne ovat perinteisesti oikeisto-sosiaalidemokratia akselin kasvupohjaa. Keskusta taas kärsii tyhjenevästä maaseudusta, eikä oikein houkuttele opiskelijoitakaan.

Radikalismia vain ääriliikkeissä

Rauhamäki arvelee, että nykyopiskelijoita ei helpolla saisi barrikadeille.
- Mitään järisyttävää ei ole näköpiirissä ja opiskelijat ovat muutoinkin entistä vähemmän kiinnostuneita ajamaan yhteisiä asioita.

Viimeisten tutkimusten perusteella nykyinen nuoriso luottaa perinteisiin instituutioihin, kuten poliisiin ja puolustuslaitokseen. Rauhamäki muistuttaa, että eduskuntaa ei edelleenkään arvosteta.

Viime aikoina uudet yhden asian liikkeet ovat harjoittaneet anarkismia tempauksissaan. Turkistarhauksen vastustajien ja äärilaidan rasistien toiminta on aiheuttanut aineellisia- ja jopa henkilövahinkoja. Nämä kuvastavat yhteiskunnallista muutosta, mutta radikaalissa toiminnassa ei voi nähdä suoria yhteyksiä opiskelijapiireihin.

Kokoomus valtaa Vanhan

Tuhatkunta järjestää tämän vuoden liittokokouksensa Helsingissä yhtä aikaa Kokoomuksen Nuorten liiton vastaavan kokouksen kanssa. Tuhatkunta painiskelee tämän päivän opiskelijapolitiikassa melko arkisten kysymysten äärellä. Opintojen rahoittamiseksi tarvittaisiin jonkinlaisia linjamuutoksia opintotukiin.

- Opintotukien jousto-ongelmaan olisi löydettävä uusia ratkaisuja. Mielestäni opiskelun ei pitäisi olla ensisijaisesti lainapainotteista, puheenjohtaja Rauhamäki sanoo ja asettuu näin jossain määrin eri kannalle kuin opintolainan noston puolesta puhunut opetusministeri Olli-Pekka Heinonen.

Rauhamäen mukaan Tuhatkunnassa mietitään kovasti korkeakoulujärjestelmän duaalimallia. Tiettyjä uhkia nähdään korkeakoulusektorien yhdentymisen osalta. Rauhamäki pitää lähitulevaisuuden merkittävänä koulutuspoliittisena aiheena uutta ammattikorkeakoululakia ja jatkotutkintokokeilua ammattikorkeissa.

- Mustajoen työryhmän mietinnöstä ja opiskeluoikeuden mahdollisista rajoituksista keskustelu on edelleen vilkasta.

Kansallinen kokoomus juhliessa 80-vuotista taivaltaan lauantaina Vanha ylioppilastalo vallataan rauhanomaisesti iltajuhlassa. Rauhamäki ihmettelee, etteivät Tuhatkunta ja KNL mahtuneet lainkaan mukaan juhliin, joka nimenomaisesti oli syy pitää molempien järjestöjen liittokokoukset Helsingissä.

- Osoittaako tämä emopuolueen arvostusta nuoriso- ja opiskelijaliittojaan kohtaan, Rauhamäki kyselee.

MIKKO LAITINEN
27.11.1998

POLITIIKKA -SIVULLE