Verkkouutisten "perinteinen" vapputarina

Urhean Don Quiseppäsen ja Sancho Paavon kauhea taistelu hirmuisia jättiläisiä vastaan

Sancho Paavo kaivoi repustaan esiin retkimuonaa ja tarjosi isännälleen syötävää. Ensin Don Quiseppäne ei halunnut ottaa suupalaakaan, koska entisaikain ritaritkin tapasivat kärsiä matkoillaan, ainoana virvoituksenaan ajatus palvomansa rakastetun eteerisestä kauneudesta. Mutta kun hänen sieraimiinsa tunkeutui Sanchon majatalosta ostaman palvimakkaran tuoksu, hän päättikin muuttaa mielensä yhden vaalikauden ajaksi.

Monenlaista herkkua olikin tarjolla! Oli brysselinkaalia, Gallian kukkoa, tiriseviä bratwursteja, röstiperunaa, simpukoita valkokastikkeessa, Yorkshiren munuaispiirakkaa, feta-juustoa, antipastia, paellaa, smörrebrödejä, sacher-kakkuja, mansikoita ja Bellmannin kurppapaistia. Kuivia kurkkujansa he eivät kostuttaneet ainoastaan raikkaalla lähdevedellä, vaan myös parhaimmilla Medocin ja Riojan viinitarhojen antimilla, vaahtoavalla Baijerin talonpoikaisoluella ja tilkalla skottilaista mallasviskiä.

Sancho Paavo pohdiskelee aterian jälkeen

Don Quiseppäne huokasi raskaasti ja sanoi: "Puheissasi osoitat oivaa maalaisjärkeen perustuvaa päättelykykyä, oi rehti ystäväni Paavo, mutta sinun tulee myös huomata, että Yhteisömme tarvitsee pohjoista ulottuvuutta edistääkseen tasavertaista vuoropuhelua ja yhteistyötä Yhteisömme ja Venäjän ruhtinaskunnan välillä."

Sancho Paavo pohti lausuttuja sanoja tovin. Sitten hän virkkoi: "Kun varakreivi de la Donner kannatti Yhteisömme jäsenyysneuvottelujen aloittamista tasavaltaisen Viron kanssa, hän halusi, että samaan aikaan neuvottelut aloitettaisiin myös kahden muun baltialaisen tasavallan kanssa. Minusta se kuitenkin oli kovin kummallista, sillä päinvastoinhan mielestäni virolaisten jäsenyys Yhteisössämme avaisi portit myös muiden balttien tulevalle jäsenyydelle."

Don Quiseppäne ei tarkoin saanut tolkkua Sancho Paavon puheesta, mutta synkistyi silti kovin kuullessaan puhuttavan vanhojen aatelisystäviensä menettämistä läänityksistä.

Kärpäset surisivat heidän ympärillään ja niitulla vallitsi keväinen rauha. "Amsterdamin sopimuksen hyväksyminen edellyttää minun mielestäni, että laajenevan Yhteisömme tarpeita vastaava toimielinten uudistaminen aloitetaan", jatkoi Sancho Paavo mutkikkaita mietteitään. "Täytyykin kiittää Komission ehdotusta Yhteisömme laajentumisesta onnistuneeksi, sillä se voidaan toteuttaa ilman instituutioiden muuttamista."

Don Quiseppäne vilkaisi Paavoa, muttei sanonut mitään.

Harvinainen lintu aiheuttaa äkillisen kiihotustilan

Don Quiseppäne ponnahti äkkiä pystyyn ja huusi: "Emu!"

Raivoissaan hän tempaisi ruosteisen, vääntyneen miekkansa esiin ja heristi sitä kohti kelpo kulkijoita, jotka pelästyneinä pakenivat aukiolta metsän suojaan. "EMU:ssa maakuntamme La Mancha kuuluu häviäjiin, koska maakuntamme oliiviöljyteollisuus on riippuvainen dollareista eikä euroista", hän karjui leuka väpättäen. "Kun ulkoinen ja asymmetrinen taloushäiriö tulee, La Manchan pitää seurata dollaria!"

"Dollaria?" hämmästyi Sancho Paavo, sillä sana oli hänellekin uusi ja outo.

"EMU:ssa La Manchan on sopeuduttava saksalaiseen komentoon ja järjestykseen!" huusi Don Quiseppäne ja oli kompastua kypäräänsä, jonka virkaa toimitti vanha kattila.

Sancho Paavo sanoi liukkaasti: "Kun Yhteisömme yhteinen raha- ja valuuttakurssipolitiikka alkaa, on Yhteisöllemme luotava oma finanssipolitiikka, muutoin Yhteisömme sekaantuu yhä enemmän Yhteisömme ruhtinas- ja kuningaskuntien finanssipolitiikkaan."

Ritari Don Quiseppäne ei kuunnellut, vaan jatkoi karjumistaan: "EMU on maailman tehokkain työläisten kyykytystapa!"

"Hyvinä aikoina olisikin rahvaalle maksettava suhdannelisää, joka alenee tai poistuu matalasuhdanteessa", Sancho Paavo sanoi ovelasti isäntäänsä rauhoittaakseen. "Talonpoikien tuottajahintojen alentamisen ehtona olkoon kuitenkin korvausten oikeudenmukaisuus."

"Emusta deflaatio, deflaatiosta massatyöttömyys ja massatyöttömyydestä palkkojen lasku ja sosiaaliturvan purkaminen", lorusi Don Quiseppäne ja hänen päässään paloivat silmät kekäleiden lailla. Alkava kuumehoure sai hänen laihat jäsenensä vapisemaan.

"Edes La Manchan suurin päivälehti ei ole enää uskottava valtiovallasta riippumaton valtiomahti, koska se pääkirjoituksessaan tuki La Manchan jäsenyyttä EMU:ssa!" hän huudahti käsiään väännellen ja lysähti nurmelle makaamaan. "Valtiovalta palkitsi lehteä julkaisevan suurporvarin antamalla hänelle oman televisiokanavan!"

Katalien lääninherrojen sotajuoni paljastuu

"Yhteisömme syvyyden ja laajuuden välillä on sovittamaton riita ja tora, eihän tiiviiseen ja ylikansalliseen liitto- tai yhtenäisvaltioon voi kuulua satoja erilaisia kuninkaiden läänitysalueita, rälssioikeuksia, saaria ja sulttaanikuntia", sanoi Sancho. "Idässä saattaa mukaan olla tulossa vielä Kostantinopoli, Venäjän ruhtinaskunta, Kiinan mandariinikeisari ja Pohjois-Koreakin. Mielestäni Maastrichtin kelvottoman sopimuksen tilalle pitää saada paneurooppalainen julistus."

"Emutusta seuraa natotus", alkoi Don Quiseppäne taas ulvoa. "Federalismi tarvitsee yhteisen rahan lisäksi yhteisen puolustuksen!"

"EMU:n jäsenyydellä ei ole mitään turvallisuuspoliittista merkitystä", väitti Sancho vastaan. "Todennäköisyys La Manchan jäsenyydelle Atlantin sotaliitossa on olematon. Ihmettelenkin aina kotosalla muorini kanssa sitä, että asiasta La Manchassa ylipäänsä keskustellaan."

"Pötypuhetta! La Manchaa valmistellaan salaa Atlantin sotaliittoon ", sähisi Don Quiseppäne synkästi itsekseen. "Ja sen sotaliiton raja on Venäjän ruhtinaskunnan rajalla."

Sancho Paavo katsoi parhaimmaksi ruveta keräämään heidän tavaroitaan niitulta. Metsän reunaan oli kerääntymässä joukko vahvannäköisiä maalaisia pyhiinvaeltajien ja abojen avuksi. Aseinaan heillä oli aidanseipäitä ja ryhmysauvoja. Sancho totesi: "Laajentumista touhuaa Saksa, joka haluaa naapurinsa mukaan sotaliittoon.Yhteisömme muuttaminen sotilaalliseksi suurvallaksi ei poista uhkiamme, vaan lisää niitä."

"Kansallisvaltioiden demokratiaa on puolustettava Yhteisömme ylikansallista federalismia vastaan," pauhasi Don Quiseppäne noustessaan hevoskaakkinsa selkään. "Jos minua ei valita ritarikuntani johtajaksi ja teesejäni ei tunnusteta ritarikuntani tavoitteiksi, en jatka ritarikunnassani!"

Kauhea taistelu jättiläisiä vastaan alkaa

Samassa kuului ylempänä olevalta aukiolta tuulimyllyjen uhkaavaa natinaa. "Kohtalo järjestää asiamme hyvin", sanoi Don Quiseppäne. "Katsopas tuonne, missä kolmekymmentä hirveää liittovaltion jättiläistä sulkevat tiemme. Aion käydä taisteluun niiden kanssa ja kaataa ne kaikki miekallani, sillä tämä on oikeudenmukainen sota kaikkea maanpäällistä pahuutta vastaan!"

"Mitä jättiläisiä", kysyi Sancho Paavo?

"Nuo, jotka näet tuolla meitä kohti kurkottamassa pitkine käsivarsineen! On helppo huomata, ettet ole kovin tottunut sankaritekoihin ja ritariseikkailuihin. Jos pelkäät, väisty sivummalle, niin käyn yksin epätasaiseen kamppailuun jättejä vastaan!"

Sen sanottuaan hän kannusti vanhan hevosensa Kalinkan hurjaan raviin, laski peitsensä alas ja hyökkäsi lähintä tuulimyllyä vastaan pelottomasti huutaen: "Älkää paetko, te raukkamaiset hirviöt, kun yksi ainoa ritari käy kimppuunne!"

Tuulenpuuska liikautti myllyn siipeä, jolloin yksinäinen ritarimme huusi: "Vaikka sinulla olisi enemmän käsivarsia kuin jätti Anderssonilla, niin nyt joudut tekemisiin minun kanssani!"

Hän törmäsi täyttä vauhtia päin tuulimyllyä, survaisi peitsensä myllyn siiven läpi - mutta juuri silloin kova tuulenpuuska tempaisi siiven liikkeeseen sellaisella voimalla, että se pirstoi hänen peitsensä säleiksi ja heitti hänet ja hänen ratsunsa päätä pahkaa pitkälle mäen rinteeseen.

Sancho Paavo, joka tavallaan oli osallistunut hyökkäykseen, mutta kuitenkin jättäytynyt varmuuden vuoksi taaemmas valmistelemaan vihaisten myllärien varalta kirjelmää tuulimyllyjen erittäin kannatettavasta hyödyllisyydestä vehnäleipätuotannolle ja omasta uhrautuvaisesta pyrkimyksestään estää niiden tarpeeton vaurioittaminen, hoputti nyt aasinsa äkkiä paikalle.

"Herran pieksut!" hän huudahti maassa makaavalle ritarillemme,"enkös sanonutkin teille äsken, että nuo ovat vain tuulimyllyjä, joista ei voi erehtyä, ellei satu itse pyörittämään sellaista omassa pääkopassaan?"

"Ystäväni Paavo", vastasi Don Quiseppäne, "taistelussa onni usein vaihtelee, ja lisäksi luulen, että paha vappunoita Lippos-Keetu taikoi äsken silmiemme edessä nämä liittovaltion jättiläiset tavallisiksi tuulimyllyiksi ryöstääkseen minulta kunnian niiden tuhoamisesta"

"Niin suuri on hänen kiukkunsa minua kohtaan, mutta vakuutan sinulle vanha ystäväni, että hänen pahat loitsunsa tulevat loppujen lopuksi auttamaan häntä vain vähän minun hyvää miekkaani vastaan!"

Hauskaa Vappua!

HEIKKI JANTUNEN
30.4.1998

(Mukaillut suomennokset Cervantesin Don Quijoten vanhasta englantilaisesta laitoksesta).