Mäntyniemen herra seuraa, mitä rouva suurlähettiläs tekee

Marjatta Rasi palaa mielihyvin YK-tehtäviin

Marjatta Rasi varautuu saamaan neuvoja työhönsä suoraan Mäntyniemestä, sillä presidentti Martti Ahtisaaren yhteiskunta- ja henkilösuhteet ovat tunnetusti laajat ja kauaskantoiset, mitä tulee YK-järjestöihin. Rasi kertoo olevansa vain mielissään siitä, että hänen työnsä kiinnostaa presidenttiä eikä pane pahakseen myöskään uteluita yhteisistä tuttavista.

Marjatta Rasi on viettänyt pääosan urastaan erilaisissa YK-tehtävissä. Siksi hän kokee nimenomaan palaavansa eikä siirtyvänsä New Yorkiin. Rasi nimitettiin YK-lähettilääksi tammikuun puolivälissä. Hän seuraa eläkkeelle jäävää Wilhelm Breitensteinia.

Monet ulkomailla vietetyt vuodet ovat merkinneet sitä, ettei vauraan taustan omaava sinkku- ja uranainen ole suurelle yleisölle kovin tuttu henkilö. Sitä suurempi olikin hänen hämmästyksensä, kun hän aamutelevisiossa esiinnyttyään sai innostuneen tervehdyksen tuntemattomalta henkilöltä Helsingin Kauppatorilla.

Tämä tokaisi suoraan, että oli nähnyt suurlähettilään televisiossa ja pitävänsä hienona, että naiset etenevät tärkeisiin tehtäviin.
- Tuntui tosi mukavalta. Se oli jotenkin niin epäsuomalaista, Rasi pohdiskeli jälkeenpäin.

Marjatta Rasi on tätä nykyä ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston päällikkö.1990-luvun alussa hän johti ansiokkaasti YK:n turvallisuusneuvoston pakotekomissiota, kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin.

Pakotekomissiotehtävistä Rasi siirtyi neljäksi vuodeksi suurlähettilääksi Intiaan. Sivuakkreditoinnit olivat Nepaliin ja Sri Lankaan. Tämä poikkeama YK-uralta antoi pohjaa arvioida Suomen harjoittamaa kehitysyhteistyötä Helsingin Katajanokalta katsoen.

Ei ole miinoja metsässä

Etenkin Sri Lankassa tamiliväestön keskuudessa Rasi kertoo nähneensä liiankin havainnollisesti, mitä tuhoja miinat saavat aikaan siviileille. Silti päätös on hänen mukaansa edelleen puolusteltavissa, sillä Suomi tähtää kaikkia miinoja koskevaan täyskieltoon, jonka toteuttamista myös seurattaisiin ja noudattamatta jättämisestä koituisi seuraamuksia.

Merimiinoja, lapsitaistelijoita ja pienikaliberisia aseita koskevia kieltosopimuksia valmistellaan seuraavina hankkeina maailmalla.

Periaatteessa Suomen kaikkia jalkaväkimiinoja koskevan Ottawan sopimuksen allekirjoitti 122 maata. Suomi oli 30 tarkkailijamaan joukossa ja samassa seurassa kuin USA, Venäjä, Kiina, Intia ja Turkki. Esimerkiksi Saksa on jo ilmoittanut tuhonneensa kaikki Ottawan sopimuksen mukaiset miinansa, mutta kukaan ei voi todistaa sitä. Rasi arvioikin Ottawan sopimuksen julistusmaiseksi. Siitä puuttuu todentaminen.

Suomen kansainvälinen maine ei Rasin mielestä ole ratkaisevasti kärsinyt sopimuksen ulkopuolelle jäämisestä, vaikka Suomen politiikka ihmettelyä onkin herättänyt. Rasi kertoo törmäävänsä maailmalla käsityksiin, että Suomi on raskaasti miinoitettu maa, jossa ei voi ajatellakaan metsään menoa.

Kun Rasi on selvittänyt, että jokainen miina on huolellisesti varastoituna, ja mustikkaan ja sieneen voi mennä huoletta, mielipiteet Suomen politiikasta ovat täsmentyneet.

Maailmanpolitiikan mallioppilas

Nyt Rasilta kysytään, ostaako Suomi hyvää omaatuntoa rahoittamalla miinanraivaustoimintaa sisällissotien runtelemissa maissa kuten Kamputseassa, Angolassa ja Mosambikissa.
- Toiminta sopii hyvin Suomen kehitysyhteistyösopimuksiin. Tuemme demokratisoitumista ja autamme näitä maita palaamaan normaaliin elämään, Rasi vastaa.

Suomi on varannut yhteistyökohteiden miinanraivaukseen 120 miljoonaa seuraaville neljälle vuodelle. Näinä vuosina pyritään raivaamaan miinoja mekaanisesti, valistetaan ihmisiä miinavaaroista ja autetaan uhreja yhteistyössä YK:n järjestöjen kanssa. Toimintaan käytettiin viime vuonna 27 miljoonaa markkaa. Rasi muistuttaa myös, että Suomi on harvoja OECD-maita, joiden kehitysyhteistyövarat ovat nousussa.

MARGIT HARA
30.4.1998