Ylikansallinen sopiminen tekee hitaasti tuloaan työmarkkina-asioihin



Ammattijärjestöjohtajat uskovat ylikansallisen sopimisen työmarkkinakysymyksissä lisääntyvän, mutta hitaasti ja asteittain. Esimerkiksi palkoista sopimista eurotasolla ei ole näköpiirissä.


Toistaiseksi Eurooppa-tasoisille työehtosopimuksille ei ole vielä edes oikeudellista perustaa. Nopeimmillaankin sen luominen vie neljästä viiteen vuotta.

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (SDP), STTK:n puheenjohtaja Esa Swanljung (SDP) ja Akavan puheenjohtaja Mikko Viitasalo (kok) esittelivät näkemyksiään työehtosopimustoiminnasta integroituvassa Euroopassa yhteisessä tilaisuudessa Helsingissä keskiviikkona.

Swanljung muistutti talouden ja yritysten kansainvälistymisen tuovan paineita Eurooppa-tasoiselle sopimiselle. Suomalaisten palkansaajien omat voimat eivät jatkossa enää yksinään riitä turvaamaan heidän taloudellista asemaansa.

Kansallinen sopiminen säilyy ykkösenä

Ihalainen huomautti työntekijöiden oikeuksien pysähtyvän nyt aina kansallisille rajoille samaan aikaan kun pääomat liikkuvat entistä vapaammin.

- Siksi eurooppalaisen ay-liikkeen lähtökohtana on rakentaa kansalliset rajat ylittävää, sosiaalista vastavoimaa eurotason palkkojen, työolojen ja sosiaaliturvan polkumyynnille ja työntekijöiden turvallisuudella kilvoittelulle.

Hän kuitenkin arvioi kansallisen sopimisen pysyvän ensisijaisena. Eurooppa-tasoiset sopimukset olisivat lähinnä sitä täydentäviä. Euroopan tasolla sopiminen tietäisi mullistuksia myös kansallisten ammattiliittojen rakenteisiin.

Ihalainen ei pitänyt mahdottomana, että kymmenen vuoden kuluttua Euroopassa voisi jo olla kansalliset rajat ylittäviä ammattiliittoja. Edessä on joka tapauksessa "pitkä marssi".

- Niinhän oli Suomessakin. Vasta sotavuosien jälkeen 1940-luvulla syntyi nykyinen yleissitoviin sopimuksiin pohjaava neuvottelu- ja sopimusjärjestelmä.

Vaatimattomia tuloksia

Toistaiseksi EU-maiden työmarkkinajärjestöt voivat keskenään sopia vain niistä asioista, joista EU:n komissio voi tehdä lainsäädäntöaloitteita. Palkkausta ja työtaisteluja koskevat asiat on rajattu ulkopuolelle.

Toistaiseksi tällaisia yleissopimuksia on solmittu kaksi, vanhempainlomasta 1995 ja osa-aikatyöstä 1997.
- Tulos on varsin vaatimaton, myönsi Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön EAY:n tiedotuspäällikkö Wim Bergans.

Parhaillaan käydään neuvotteluja määräaikaisten työsopimusten ehdoista.

Toimialakohtaisia sopimuksia on tehty kolme: maataloustyöntekijöiden työajasta sekä rautatieliikenteen ja merenkulun työajoista. Komissio on esittänyt neuvotteluja myös työntekijöiden tiedottamisesta ja kuulemisesta.

Komission odotetaan antavan direktiiviehdotuksensa ensi viikolla. Ministerineuvostoon ehdotus tullee todennäköisesti vasta Suomen EU-puheenjohtajakaudella.

Työnantajia edustava Unice on juuri toistamiseen kieltäytynyt näistä neuvotteluista. Suomen kaudella aloitellaan mahdollisesti myös seuraavaa hallitusten välistä konferenssia.

Jos Eurooppa-tason työehtosopimukset otetaan sen asialistalle, ne saataneen käyttöön aikaisintaan neljän-viiden vuoden kuluttua, kertoi suomalaisten palkansaajajärjestöjen yhteisen Brysselin-toimiston johtaja Heikki Pohja.

Pohjan mukaan asiassa riittää mietittävää: miten järjestäytymis-, sopimus- ja työtaisteluoikeus kirjataan, millä menettelyllä työriitoja ratkotaan.

Kilpailua palkkojen kustannuksella?

Ensi vuonna alkava talous- ja rahaliitto EMU:n kolmas vaihe saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että kilpailukykyä viritetään työehtojen ja palkkojen kautta, Bergans varoittaa.

Euron myötä palkat ovat nykyistä helpommin vertailtavissa. Saksan ja Benelux-maiden ammattiyhdistysjärjestöt ovat jo sopineet perustavansa työryhmän koordinoimaan kansallista sopimuspolitiikkaa.

Viitasalo ihmetteli Suomen asemaa, mikäli käytäntö yleistyy. Meidän luontevin viiteryhmämme olisivat muut Pohjoismaat, mutta toistaiseksi Norja on EU:n ja Ruotsi EMU:n ulkopuolella.

Ay-liike on edellyttänyt, että Euroopan keskuspankin ja työmarkkinajärjestöjen välille rakennetaan säännöllinen vuoropuhelu. Myös valtiovarainministerien Ecofin-neuvoston ja työmarkkinajärjestöjen yhteys on viriämässä.

Kansalliset rajat ylittäviä neuvotteluja on ryhdytty enenevässä määrin käymään myös monikansallisten yritysten sisällä. Eurooppalaisia yritysneuvostoja on nyt 500, ja Pohja arvioi niitä syntyvän vielä ensi vuoden aikana saman verran lisää.

Ihalainen muistutti tuoreista rajat ylittävistä fuusioista, jotka ovat osoittaneet, että "lainsäädännössä on vuoroneuvoksen mentävä aukko": työntekijöiden oikeudet eivät ole aina säilyneet fuusioituneessa yrityksessä.

Esimerkkinä hän mainitsi Stora Ensossa syntyneen kiistan työntekijäedustuksesta uuden yhtiön hallituksessa.

STT-IA
30.10.1998


POLITIIKKA -SIVULLE