Elintason nousu rauhan pysyvyyden paras tae

- Kansainväliset auttajat ovat Bosniassa korjanneet siltoja ja teitä sekä rakentaneet taloja Daytonin rauhansopimuksen solmimisesta lähtien. Tämä on tehty osaksi siitäkin syystä, että elinympäristön kohentaminen on näkyvää toimintaa ja se valaa toivoa alueen asukkaisiin.

Nyt pitäisi keskittyä paitsi siihen, että ihmisellä on katto päänsä päällä, myös siihen, että hänellä on työpaikka, YK:n kehitysjärjestön UNDP:n Bosnia-Hertzegovinan toimiston johtaja Hans Bruyntjes sanoi torstaina Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa, jossa asiantuntijat pohtivat rauhanturvatoiminnan ja kehitysavun suhdetta.

Tilaisuudessa puututtiin epäsuhtaan, joka vallitsee rauhanturvatoimiin varattujen rahojen sekä kehitysavun määrärahojen välillä. Rauhanturvatoimiin käytetyt varat ovat maailmassa lisääntyneet vajaassa kymmenessä vuodessa yli 450 prosenttia, kun taas kehitysavun määrärahat ovat lisääntyneet vain 1,3 prosenttia.

Siviilien ja sotilaiden kommunikointia tehostettava

Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että rauhanturvaajien läsnäolo Bosniassa on edelleen välttämätön. He kuitenkin toivoivat, että sotilaat ja siviilit kommunikoisivat keskenään nykyistä tehokkaammin.

- Rauhansopimuksen solmimisen jälkeen oli tärkeintä huolehtia siitä, että keskenään taistelleet osapuolet pysyivät erillään. Tällä hetkellä Bosniassa ei ole sotatila, mutta täydellisestä rauhastakaan ei voi puhua. Sekä sotilaiden että siviilien tulee yhdessä ponnistella rauhan vakauttamiseksi, Gerard Fischer sanoi. Hän on YK:n siviilikysymysten koordinaattori entisen Jugoslavian alueella.

Pohjoismaalaisen prikaatin entisen apulaiskomentajan Tauno Aaltosen mukaan rauhanturvaajat voivat muun muassa tarjota vihamielisille osapuolille neutraalin neuvottelupaikan sekä antaa kansainvälisille järjestöille ajankohtaista ja paikkansa pitävää tietoa kriisialueen oloista.

Kansainvälinen huomio takaa avun saamisen

Gerard Fischerin mukaan entisen Jugoslavian alueella ongelmia aiheuttaa myös se, ettei siellä haluta palata entisenkaltaiseen, viisivuotiskausiin perustuvaan suunnitelmatalouteen. Markkinatalouteen perustuvan järjestelmän luominen ottaa kuitenkin aikansa.

- Yksityisyrityksiä on hankalampi saada kiinnostumaan esimerkiksi Kroatian alueesta kuin Sarajevosta senkin vuoksi, etteivät kansainväliset yritykset tunne Kroatiaa yhtä hyvin. Tiedotusvälineiden ansiosta Sarajevo on kaikille tuttu, Fischer kommentoi.

Kansainvälisen huomion epätasaista jakautumista käsitteli myös Peter Rees, joka työskentelee Punaisen Ristin Geneven toimistossa toiminnan rahoitus- ja seurantaosaston johtajana. Varsinkin Daytonin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen huomio on siirtynyt Kroatiasta Bosniaan. Lisäksi kansainväliset järjestöt ovat ottaneet pakolaissuojien rakentamisen sydämenasiakseen, eikä rahaa esimerkiksi hygienia- ja vesihuoltoon ole riittänyt yhtä paljon kuin aikaisemmin.

- Heikoimmassa asemassa olevien ihmisten, kuten vanhusten, tilanne on vaikeutunut entisestään ja joillakin menee huonommin kuin kertaakaan sodan alkamisen jälkeen, Rees kertoi.

Kokemuksia, joita kansainvälisen yhteisö on kerännyt Bosniassa ja Kroatiassa, voi ja pitää panelistien mielestä käyttää hyväksi Kosovossa.

- Usein puhutaan siitä, miten etniset ja uskonnolliset erot aiheuttavat ongelmia Balkanilla. Entisessä Jugoslaviassa tilannetta on pahentanut se, että kommunistimaille tyypillinen aloitekyvyn puute on osaltaan vaikeuttanut ongelmien ratkaisemista, Gerard Fischer mietti. Hänen mielestään entisen Jugoslavian henkinen perintö kannattaa pitää mielessä myös Kosovon kriisiä käsiteltäessä.

STT-IA
30.10.1998