Punamullan kaiho heräilee keskustassa
Kulunut viikko on nostattanut epäilyt punamullan paluusta. SDP:n puheenjohtaja pääministeri Paavo Lipponen totesi, ettei hän sulje pois mahdollisuutta, että keskusta ja SDP voisivat muodostaa hallituksen. Esko Aho vastasi tarjoukseen ja jo aiemmin Paavo Väyrynen ryhtyi ajamaan keskustaa työmarkkinasopimusten kannalle.Sunnuntain Ilkasssa haastatellun Lipposen mukaan hallituksen muodostamisessa on kyse yksinomaan siitä, ketkä kykenevät muodostamaan enemmistöhallituksen ja siitä, jatkuuko yhteiskunnassa nykyisen kaltainen yhteistyö. Lipponen vakuutti ettei suhtautuminen rahaliitto EMU:un ole semmoinen kysymys, joka jättäisi jonkin puolueen hallituksen ulkopuolelle. Keskustan puheenjohtaja Esko Aho jatkoi keskustelua tiistaina Demarissa todeten että olisi parempi, ettei vannota SDP:n ja keskustan yhteistyökyvyttömyyden nimiin. Aho huomautti, että yhteistyökykyä ei ole mitattu sitten vuoden 1983 eli vaaleihin mennessä 16 vuoteen. Aho sanoi haastattelussa myös, että seuraavien vaalien jälkeen päästäisiin tilanteeseen, jossa kaikki hallitusvaihtoehdot olisivat käytettävissä. Työreformi kutistuuKeskustan kantona olevaa työreformia on jo alettu hakata päreiksi. Kun Paavo Väyrynen sanoo, ettei ymmärrä keskustan työreformia, ei hän ainakaan omaa järjenjuoksuaan epäile.Väyrynen korosti viime viikolla, että Suomessa tarvitaan EMU-oloissa tehokasta työmarkkinoiden sopimusjärjestelmää. Samaahan painotti myös vasemmistoliiton europarlamentaarikko, puolueen puheenjohtajaehdokas Outi Ojala viikko sitten Verkkouutisten haastattelussa. Ojala asetti keskustan työreformista luopumisen ehdoksi hallitusyhteistyölle vasemmistoliiton kanssa. Esko Ahon työreformikanta Demarin haastattelussa oli jo varsin pyöreä. Ahon mukaan työreformissa ydinkysymys on se, että työllistämisen kustannuksia täytyy saada alas. Tätä ajatusta tuskin kukaan sinällään vastustaa ja keinoista voidaan riidellä myöhemminkin. On helppo ennustaa, että työreformi kutistuu vaaleihin mennessä niin pieneksi ettei sen hautaamiseen tarvita edes kuoppaa. Vain keskustan vaaliliittopyrkimykset nuorsuomalaisten kanssa saattavat pitää ajatuksia pinnalla, mutta kahdella raiteella ajamisen kepu on aina osannut. Kilpailu ay-liikkeen hyväksynnästä?Sapiskaa Aholle tuli tuoreeltaan SDP:n suurimman piirijärjestön Uudenmaan puheenjohtajalta. Myös SAK:laisen Metallityöväen liiton järjestöpäällikkönä toimiva Erkki Vuorenmaa ihmetteli Ahon näkemyksiä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen keskinäisestä luottamuksesta.Kun Aho sanoo Demarissa, että hallituksen ei tarvitse nauttia työmarkkinajärjestöjen luottamusta, niin Vuorenmaa huomauttaa, että ilman keskinäistä luottamusta ei sopimuksia synny. - Aho viittaa kintaalla sille vakaudelle, joka nyt on saatu aikaan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa niin maan taloudelle kuin yhteiskuntarauhallekin kahden peräkkäisen tulopoliittisen ratkaisun jälkeen, Vuorenmaa sanoi tiistaina. Vuorenmaa arvioi, että Ahon ajatuksilla SDP:n ja keskustan punamultayhteistyö ei toteudu. Työmarkkinoiden vakaus onkin EMU-Suomen ensimmäiselle hallitukselle tärkeää ja se tiedetään ainakin SAK:ssa. Näyttääkin siltä, että ennen vaaleja käydään vielä melkoinen aamulypsy siitä kuka kauneimmin seisoo vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen hyväksymillä linjoilla. Tämän näyttää tietävän myös Paavo Väyrynen, punamultamies, joka on tarjonnut itseään tulevan hallituksen ulkoministeriksi. Kannattaa myös muistaa, että keskustan puoluetoimistoa johtaa hänen entinen avustajansa Eero Lankia. Ainakin toistaiseksi Pursimiehenkadulla lasketaan paljon noin 24 prosentin gallup-kannatukselle. Jos hallituskipeys kasvaa vielä vuoden ajan tällä vauhdilla, on vuonna 1999 hallitusneuvotteluista tulossa kaikkien lehmähuutokauppojen äiti.
PETE PAKARINEN |
POLITIIKKA -SIVULLE