Uusi vasemmistolainen Saksa

EU-asioissa Lafontaine on esittänyt vaatimuksia, jotka poikkeavat selvästi Saksan aiemmasta linjasta. Hän vaati jo alkusyksystä korkojen laskua ja esitti poliittisen neuvoa-antavan elimen perustamista Euroopan keskuspankkia varten. Hän on myös vaatinut, että pankin tulisi ottaa päätöksenteossaan huomioon inflaatiotavoitteen lisäksi työllisyys- ja talouskasvutavoitteita.

Lafontaine on myös esittänyt maailmantalouden vakauden nimissä euron vaihtokurssin lukitsemista tietyllä vaihteluvälillä dollariin ja jeniin nähden. Valtionvarainministerien marraskuisessa kokouksessa Lafontaine puhui veroparatiisien sulkemisesta ja yritysverotuksen yhdenmukaistamisesta. Tästä syntyi mehevä riita englantilaisten kanssa, joiden verotus on saksalaista kevyempää.

Lafontainen talousajattelu ei todellakaan rakennu vapaiden markkinavoimien varaan. Päinvastoin hän uskoo suunnittelmatalouden kaikkivoipaisuuteen. Tälläisessä ajattelussa korostuvat ohjaava tukipolitiikka, markkinoiden sääntely ja valtion aktiivinen rooli talouselämän kehittäjänä.

Saksan vienti joutumassa vaikeuksiin

Ensimmäisenä on vaikeuksiin joutumassa kemianteollisuus. Suuryritykset BASF, Bayer ja Hoechst ovat kaikki jo varoittaneet Aasian kriisin vaikutuksista. Vaikutus on kaksinkertainen kysynnän heikentyessä ja hintojen sen tähden laskiessa. Varsinkin Japanin lama tuntuu saksalaisyrityksissä.

Tälle vuodelle Saksan viennille on The Financial Timesin mukaan vielä ennustettu 7 prosentin kasvua, mutta ensi vuodelle enää vain 2 prosenttia.

Saksan uusi rooli Euroopassa

Kuluneen vuoden aikana on EU:ssa tehty tärkeitä ja pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Euroon siirtyminen ja Euroopan keskuspankin synty ovat sujuneet kohtuullisen mukavasti, mutta itälaajentuminen ja rahoitusuudistus ovat melkoisen levällään.

Saksa maksaa EU:n budjetista 60 miljardia markkaa enemmän kuin siitä saa. Saksan maksuosuus budjetista on 60 prosenttia. Saksalaiset vaativatkin tiukkaan äänensävyyn maksujensa alentamista.

Neuvottelut Agenda 2000 -paketista eivät kuitenkaan ole edistyneet. Rahoituskysymysten lisäksi pakettiin pitäisi ratkaista maatalous- ja aluepolitiikan uudistukset, mutta tehtävä näyttää toivottomalta, sillä jokainen maa ajaa omaa etuaan niska limassa.

Ranska vastustaa toimia, jotka vähentäisivät sen saamia maataloustukia. Englanti ei suostu keskustelemaan Margaret Thatcherin aikaansaaman jäsenmaksualennuksen peruuttamisesta. Espanja ei halua, että EU:n budjetille määrättäisiin katto nykyiselle tasolle, joka on 1,27 prosenttia jäsenten BKT:sta. Espanja, Portugali ja Kreikka eivät halua luopua EU:lta saamistaan rakennetuista. Sopu pitäisi löytyä ylimääräisessä huippukokouksessa Brysselissä maaliskuussa.

Mitä EU:n laajentumiseen puolestaan tulee, viralliset jäsenyysneuvottelut alkoivat marraskuussa kuuden hakijamaan kanssa, mutta niissä käsitellään aluksi vain ongelmattomia aiheita. Mitään aikarajaa laajentumiselle ei ole luvattu. Liittokansleri Schröder on selvästi sanonutt, että rahoituskysymykset on ratkaistava ensin.

Lafontainen viimeisin veto

"Yksi seikka on selvä", sanoi Lafontaine haastattelussa. "Eurooppa ei voi odottaa Saksan maksavan korkeinta nettoavustusta EU:n budjettiin samaan aikaan kun EU ei tee yhtään mitään epäoikeudenmukaisen verokilpailun poistamiseksi. Se ei ole solidaarista."

Saksan yritysverot ovat korkeimpia koko EU-alueella, ja Lafontaine väittää, että alhaisen verotuksen maat antavat yrityksilleen epäreilua kilpailuetua yhteismarkkinoilla. Myös kaikki talletukset olisi verolle pantava, sillä nyt saksalaisten rahoja valuu luxemburgilaisille pankkitileille veroja pakoon.

Lafontaine sanoi haastattelussa uskovansa, että veropolitiikan harmonisoinnissa voidaan edistyä Saksan ensi viikolla alkavan puolivuotisen EU-puheenjohtajakauden aikana.

Scröder kirkasti kuvaansa

Sosiaalidemokraatit ja vihreät ovat eri mieltä siitä, miten ja millaisella aikataululla Saksan 19 ydinvoimalaa suljetaan. Ydinvoimaloiden sulkeminen oli Vihreiden tärkein vaalilupaus, ja sosiaalidemokraatit antoivat siihen hallitusneuvotteluissa suostumuksensa, mutta nyt liittokansleri Schröderin ja vihreän ympäristöministerin Jürgen Trittinin välillä on asiasta syntynyt suukopua.

Trittin erotti omin päin kaksi komiteaa, joiden piti toimia hallituksen neuvonantajana ydinvoimaloiden sulkemista suunniteltaessa. Schröder varoitti Trittiniä lähtemästä täysin omille teilleen hallituksen muiden ministerien mielipiteistä piittaamatta. Schröder muistutti, että SPD ja vihreät ovat sopineet yhteisten neuvottelujen käymisestä ydinenergiateollisuuden kanssa.

"Jos joku asettaa tämän yhteistyön kyseenalaiseksi", julisti Schröder, "niin kyseenalaiseksi joutuu myös poliittinen sopimuksemme, joka on tärkeä koko koalitiolle." Trittinille tuli hätä käteen ja hän ilmoitti, että hänen ja Scröderin välillä vallitsee ydinvoimakysymyksessä mitä suurimmassa määrin yksimielisyys.

Schröder on jo neuvotellut Saksan energiatuottajien kanssa ilman Trittiniä. Varsinaiset neuvottelut ydinvoimaloiden sulkemisesta aloitetaan tammikuussa ja aikataulu sovitaan ensi vuoden aikana. Arvioiden mukaan Schröder olisi valmis antamaan energiateollisuudelle aikaa 20-40 vuotta ydinvoimasta luopumiselle.

Saksa saa tällä hetkellä kolmanneksen sähköenergiastaan ydinvoimasta. Maassa on 19 ydinvoimalaa, ja niiden sulkemisen on laskettu maksavan 88 miljardia D-markkaa eli 265 miljardia Suomen markkaa. Lisäksi mahdollisesti menetetään jopa 150 000 työpaikkaa.

HEIKKI JANTUNEN
31.12.1998

(Lähteitä: STT, BBC, The Financial Times, die Welt)