EU-vuosi 1998 - Kohl lähti, EMU lähestyi ja Agenda-taisteluun varauduttiin

Rahaliitto pysyi raiteillaan, vaikka Wim Duisenbergin nimittäminen EKP:n pääjohtajaksi vaatikin unionin johtajilta kymmenen tunnin mittaisen lounaan vapun EMU-kokouksessa Brysselissä. Suomalaisia ilahdutti Suomen Pankin pääjohtajan, Sirkka Hämäläisen pääsy pankin kuusihenkisen johtokunnan jäseneksi.

Itälaajentumisen puolella ei tapahtunut mitään mullistavaa. Viralliset jäsenyysneuvottelut alkoivat marraskuussa kuuden kärkijoukon hakijamaan kanssa, mutta niissä käsitellään aluksi vain ongelmattomiksi tiedettyjä aiheita.

Seuraava joukko hakijoita toivoo nyt pääsevänsä mukaan neuvotteluihin ensi vuonna Helsingissä. Mitään aikarajaa uusien liittymiselle ei uskalleta luvata.

Agendaa juoksuhaudoissa

Suurimmat nettomaksajat, kärjessä Saksa, vaativat maksujensa alentamista. Nykyään Saksa kantaa EU:n budjettiin joka vuosi 60 miljardia markkaa enemmän kuin sieltä saa. Ranska vastustaa toimia, jotka vähentäisivät sen saamia maataloustukia. Britannia ei suostu edes keskustelemaan ajatuksesta, että sen jäsenmaksualennuksesta tingittäisiin.

Espanja ei suostu kuulemaankaan ajatusta, että EU:n budjetille määrättäisiin katto nykyiselle tasolle, joka on 1,27 prosenttia jäsenten bkt:sta. Neuvottelut rahoituskehyksestä on Madridissa ristitty "rahoitustaisteluksi", eivätkä Espanja, Portugali ja Kreikka aio myydä EU:lta saamiaan rakennetukia halvalla.

Yksimielisiä jäsenmaat ovat toistaiseksi onnistuneet olemaan siitä, että kaikkien pitäisi joustaa, ja että sovun pitäisi syntyä ylimääräisessä huippukokouksessa Brysselissä 24.-25. maaliskuuta ensi vuonna. Luvassa kaikkien aikojen pisimpien puukkojen yö.

Suomi rukoilee sopua

Tehtävä sotkisi Suomen pyrkimyksiä hankkia maataloudelle erityistukea ja aluetukia Pohjois- ja Itä-Suomelle. Myöhästyminen myös jumiuttaisi Suomelle tärkeän itälaajentumisen pitkäksi aikaa.

Itävalta hoiti puheenjohtajuutta lepsusti vuoden toisella puoliskolla, eikä saanut juuri kiitosta tuloksistaan. Vastuu siirtyy nyt Saksalle, jossa uusi hallitus on edeltäjänsä EU-politiikasta säästänyt ainakin vaatimukset maksualennuksista.

Kohlinmentävä aukko

Kohlin oli EU:n johtajien joukossa viimeinen vanhan sukupolven edustaja, joka oli mukana jo 1980-luvulla kun kehitettiin ajatus EMU:sta sekä pohjoiseen ja itään laajenevasta unionista.

Ulkomailla Kohlin arvostus oli edelleen suuri, mutta omat kansalaiset olivat kuudentoista vuoden jälkeen jo kypsiä vaihtamaan kanslerinsa uuteen mieheen. Seuraaja Gerhard Schröder on vielä kirjoittamaton lehti.

Ainakin saksalaisen politiikan painotukset muuttuvat kansallisemmiksi. Kohl ei olisi ikinä keksinyt ryhtyä ajamaan verovapaan kaupan lopettamisen lykkäämistä. Wienin huippukokouksessa keitetyn tax free- sopan saksalaiset joutuvat syömään itse.

Päätös siitä, pidetäänkö alkuperäisestä päätöksestä kiinni (kauppa loppuu 30. kesäkuuta), on tehtävä maaliskuussa. Odotettavissa onkin korkeintaan muutaman kuukauden mittainen jatkoaika.

Murheellinen vuosi komissiolle

Kysymys ei niinkään ole kahden vuoden takaisesta budjetista kuin välirikosta instituutioiden välillä. Vaaleihin valmistautuva parlamentti ei ole ollut tyytyväinen komission lupaamiin toimiin petosten vastaisessa taistelussa.

EU:n rahankäytössä on paljastunut väärinkäytöksiä ja kirjanpitokikkailua. Useimmat tapaukset ovat ajalta ennen nykyisen komission virkakautta, mutta tuoreempiakin tapauksia löytyy; ranskalaisen tiedekomissaari Edith Cressonin väitettiin järjestäneen konsulttitehtäviä tukijalleen.

Suomen edustaja EU:n komissiossa, hallinnosta ja henkilöstöstä Erkki Liikanen, on joutunut puolustamaan komission hallintoa parlamentissa ja muualla. Hän vakuutti viimeksi, ettei komissio aio erota ellei sitä eroteta.

Vuoden lopulla tilintarkastustuomioistuin antoi taas kerran EU:n varainkäytölle purevaa arvostelua, vaikka hallintoa on yritetty kohentaa monin ohjelmin ja sääntöuudistuksin.

Liikasella ei ollut hauskaa henkilöstöhallinnonkaan puolella. Komission henkilökunta lakkoili keväällä, vastalauseeksi julki tulleelle muistiolle, jossa pohdittiin henkilöstösääntöjen muutoksia.

Jo saadessaan tiedon nimityksestään lokakuussa 1994 Liikanen myönsi, ettei hänen salkkunsa ole niitä komission "seksikkäimpiä", ja toivoi voivansa vaihtaa sen johonkin muuhun mahdollisella seuraavalla kaudellaan. Syksyllä selviää, toteutuuko Liikasen toive.

Seitsemän meppiä kotiin

Parlamentissa haluavat jatkaa demareiden Riitta Myller ja Reino Paasilinna, kokoomuksen Marjo Matikainen-Kallström sekä Jyrki Otila, vasemmistoliiton Esko Seppänen, vihreiden Heidi Hautala ja ruotsalaisen kansanpuolueen Astrid Thors. Keskustan Kyösti Virrankoski haluaa myös jatkaa, kun taas Paavo Väyrynen pyrkii sekä eduskuntaan että EU-parlamenttiin.

Kuudestatoista suomalaisedustajasta seitsemän on siis luopumassa euroedustajan paikastaan.

Vaalit pidetään sunnuntaina 13. kesäkuuta, ja osanoton pelätään romahtavan yleiseurooppalaiselle tasolle, 50 prosentin tuntumaan.

STT-IA
31.12.1998