|
Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi31.12.1998 Politiikan vuosi 1999Tammikuussa myös hätäisimmät eduskuntavaaliehdokkaat aloittavat mainoskampanjansa ja ehdokaskaarti alkaa tulla tutuksi. Tämä saattaa muuttaa myös puoluekannatuksia, sillä pelkän puolueuskollisuuden sijasta henkilövalinta näyttelee vaali vaalilta suurempaa merkitystä äänestyspäätöstä tehtäessä. Maalisvaalit ovat etukäteen arvioiden hyvin mielenkiintoiset. Kolme suurinta puoluetta ovat mielipidemittausten valossa jokseenkin tasavahvoja. Jos tämä tulee olemaan myös vaalien tulos, tulee hallituksen muodostamisesta odottamisen arvoinen näytelmä. Puolueet joutuvat tuolloin tekemään aitoja valintoja, eivätkä ne voi paeta vaalituloksen taakse. Nykyhallituksen jatkoa puoltaa hyvin sujunut yhteistyö, keskustan rikkirepivä ja linjaton oppositiopolitiikka, jonka ainoa anti näyttää olevan loputon toisarvoisiin kysymyksiin keskittyvä välikysymystehtailu ja tuhoon tuomittu työreformi. Nykyhallituksen puolesta puhuu myös se, että Suomella on edessään EU-puheenjohtajuus. Olisi vaikeata kuvitella Eurooppa-yhteistyöhön ja euroon kielteisesti suhtautuvan keskustan luotsaavan Suomea puheenjohtajakaudella. Lisäksi Eurooppa-vihamielinen keskusta on vailla ulkomaisia viiteryhmiä. Kuuluhan se Euroopan parlamentissa mitättömään liberaaliryhmään, jolla ei ole mitään vaikutusta päätöksiin. Kaikki on kuitenkin vielä auki, mutta monet seikat viittaavat siihen, että vaalien jälkeen valitsijan paikalla ei ole keskusta. Valinnan suorittavat joko Kokoomus tai sosialidemokraatit. Vailla merkitystä ei ole sekään kuka puheenjohtajista voittaa Niinistön, Lipposen ja Ahon henkilökohtaisen kilpailun Helsingissä. ILKKA AHTOKIVI
|