EMU ja Sundqvist-sopimus politiikan puheenaiheina 1998


Vuoden 1998 merkittävin poliittinen ratkaisu oli EMU-jäsenyyden hyväksyminen. Eduskunnassa huhtikuussa tehty päätös Suomen lähtemisestä 11 ensimmäisen maan joukossa talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen syntyi äänin 135-61.

Hallituksen tiedonannon mukaista EMU-linjausta tukivat hallituspuolueiden edustajat kuutta lukuunottamatta. Lähes koko oppositio äänesti vastaan.

Euroopan unioniin liittyi myös toinen kiivastakin keskustelua aiheuttanut hanke. Hallitus sai kokoon Suomen Natura-esityksen elokuussa, kun ensin oli kiistelty kuukausikaupalla maanomistajille maksettavista korvauksista ja ohjelman laajuudesta.

Eduskunnan vuotta leimasivat riita helikoptereiden hankinnoista ja entisen ministerin Arja Alhon (SDP) Sundqvist-päätösten setviminen.

Hallitus sai näpeilleen keväällä, kun eduskunta karsi sen esittämistä tilausvaltuuksilta taisteluhelikopterit. Eduskunnan päätöksen mukaan puolustusvoimat voi ostaa leikatulla hankintaohjelmalla vain kuljetuskoptereita.

Entisen STS-pankin pääjohtajan Ulf Sundqvistin vahingonkorvauksen hyväksynyt Alho sai eduskunnan perustuslakivaliokunnalta syksyllä ankarat moitteet, mutta välttyi joutumasta valtakunnanoikeuteen.

Heti eduskunnan tekemän päätöksen jälkeen Alho antoi ymmärtää TV-ohjelmassa, että pääministeri Paavo Lipposella (SDP) oli tietoa ja aloitteellisuuttakin sopimuksen teossa. Se kiehutti vielä uudelleen Alho-Sundqvist -soppaa.

Eduskunnassa käytiin asiasta pitkin syksyä keskustelua sekä pääministerin ilmoituksen että keskustan välikysymyksen pohjalta.

Keskustan reformi kohtasi vastustusta

SDP:n vastoinkäymisistä huomio siirtyi keskustan suureen vaaliteemaan työreformiin. Se ei saanut ymmärtämystä sen enempää ay-liikkeeltä kuin vasemmistopuolueiltakaan. Keskustan puheenjohtaja Esko Aho joutui selittämään moneen kertaan erityisesti paikalliseen sopimiseen liittyviä ohjelman kohtia.

Keskustan europarlamentaarikko Paavo Väyrynen oli puolestaan pääosassa, kun puolueen Uudenmaan piiri valitsi eduskuntavaaliehdokkaita. Väyrysen pääsy listoille onnistui vasta harkinta-ajan jälkeen.

Väyrynen sai lisäksi julkisuutta Pohjantähti-opistollaan, jonka liikkeellelähtö ei vastannut veteraanipoliitikon toiveita.

Vaalikampanjan asetelmia viriteltiin jo alkusyksystä. Aho ja kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö ilmoittivat siirtymisestään ehdokkaiksi Lipposen kotikentälle Helsingin vaalipiiriin.

Pääministerin valinta aiheutti erimielisyyttä

Hallitus antoi keväällä eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, joka uudistaa ja kokoaa yhteen nykyiset perustuslait. Samalla se korostaa parlamentaarisuutta ja kaventaa tasavallan presidentin valtaa.

Perustuslakivaliokunnassa on pohdittu tarkkaan erityisesti presidentin roolia pääministerin valinnassa. Hallituksen esitystä halutaan tältä osin korjata.

Nykyisen eduskunnan on määrä hyväksyä omalta osaltaan uusi yhtenäinen perustuslaki vuodenvaihteen jälkeen. Uudistusta kaavaillaan voimaan vuoden 2000 maaliskuun alusta lukien.

Kansanedustajia puhuttivat lisäksi keväällä kuntien toimeenpanemat opettajien lomautukset, joiden laillisuutta epäiltiin. Syksyn budjettikäsittelyssä karsittiin mm. eduskunnan lisärakennuksen suunnittelumäärärahaa ja annettiin poliiseille hieman lisää voimavaroja.

Eduskunta torjui erikoissairaanhoidon tutkimusrahojen leikkauksen ja päätti jatkaa vuodella makeisveron kantamista. Järjestäytymättömien työnantajien oikeuksia hienokseltaan lisäävä työsopimuslain muutos hyväksyttiin lopulta sellaisenaan, vaikka hallituspuolueidenkin riveissä oli vastustusta.

Vuoden 1998 valtiopäivien avajaisissa kummasteltiin presidentti Martti Ahtisaaren puhetta. Presidentti arvioi, ettei Suomella ole itsenäisyytemme aikana ollut aiemmin hyviä suhteita kaikkiin naapurimaihimme. Myöhemmin Ahtisaari selitti tarkoittaneensa Viroa, jota ei välillä ollut olemassa itsenäisenä kansakuntana.

Hallituksen kaksi ministeriä vaihtui

Maan hallitukseen nousi vuoden 1998 aikana kaksi uutta kasvoa. Vasemmistoliitto valitsi uudeksi puheenjohtajakseen ekonomisti Suvi-Anne Siimeksen. Väistynyt puheenjohtaja Claes Andersson sai luovuttaa Siimekselle syyskuun alussa myös kulttuuriministerin tuolin.

Oikeusministeri Kari Häkämies (kok) vaihtoi salkkunsa kalakukkoon ja lähti Kuopion kaupunginjohtajaksi. Häntä seurasi valtioneuvoston jäsenenä yllätysnimi, yrittäjäjärjestön johdosta löydetty Jussi Järventaus (kok).

Uusi puheenjohtaja otti kesällä ohjat vasemmistoliiton ohella myös RKP:ssa. Tehtävään valittu sisäministeri Jan-Erik Enestam istui valmiiksi hallituksessa, joten Ole Norrback jatkoi Eurooppa-ministerinä.

Vihreät ehtivät ensimmäisenä puolueena nimetä toukokuussa presidenttiehdokkaan. Mäntyniemeen yrittää europarlamentaarikko Heidi Hautala.

Eduskuntaan nousi vuoden mittaan muutama uusi kansanedustaja. Oikeuskansleriksi nimitetyn Paavo Nikulan (vihr) paikan peri lehtori Rauha-Maria Mertjärvi. Häkämiestä seurasi aiemminkin eduskunnassa istunut valtiotieteen maisteri Heikki Järvenpää, kansaneläkelaitoksen johtajaksi siirtynyttä Asko Apukkaa (vasl) toimitsija Matti Huutola ja Helsingin liikuntatoimen johtajana aloittanutta Anssi Rauramoa (kok) opettaja Sirkka Lekman.

SDP:n listoilta alunperin valittu ja vähän aikaa nuorsuomalaisten eduskuntaryhmässä viihtynyt Risto Kuisma perusti kokonaan uuden Remonttiryhmä-nimisen puolueen.

STT-IA
31.12.1998

POLITIIKKA -SIVULLE