Työreformi työllisti työmarkkinajärjestöt

Työmarkkinavuosi 1998: Kattava tupo alkoi lakkoilulla



Vuoden 1998 työmarkkinapolitiikkaa leimasivat alkuvuoden lukuisat lakonuhat ja loppuvuoden kiistely keskustan ajamasta työreformista. Työmarkkinarintamalla näytti vuoden alkaessa varsin rauhalliselta, sillä suuret kysymykset tuposta ja EMU:sta oli juuri ratkaistu.


Poikkeuksellisen laajan keskitetyn tulopoliittisen sopimuksen kausi ei tuonutkaan työrauhaa, vaan alkoi heti alkuvuodesta ankaralla lakkosumalla. Vaikka tupon piirissä laskettiin olevan noin 95 prosenttia palkansaajista, lakoilla uhkasi kevääseen mennessä toistakymmentä ammattiliittoa.

Työriitoja oli mm. palomiehillä, lääkäreillä, bussien kuljettajilla, Finnairin lentäjillä, Alkon myyjillä, valtion lakimiehillä, voimalaitosten konemestareilla, jäänmurtajien päällystöllä ja huoltamotyöntekijöillä.

Työmarkkinoille ryhdyttiinkin kaipaamaan rakenteellisia järjestöuudistuksia, sillä useita lakkouhkia sävyttivät aikaisempaa enemmän liittojen keskinäiset rajariidat. Toinen kiistojen syy olivat yritysten fuusioista ja muista järjestelyistä seuranneet ongelmat. Vaikka uhkia oli kosolti, vain muutama työriita purkautui lakoksi asti.

Palomiehet tekivät lakkoennätyksen

Vuosi alkoi palomiesten ennätyspitkällä yli 12 viikon lakolla. Marraskuussa alkanut lakko jatkui helmikuun lopulle saakka ja on tämän vuosikymmenen pisin työtaistelu. Suomen palomiesliittoon ja sen emojärjestöön STTK:laiseen Seteliin kuuluvat palomiehet vaativat omaa palkkausjärjestelmää ja sopimusoikeuksia. Rajariitaa käytiin KTV:läisten palomiesten kanssa.

Lakon aikana odotettiin huolestuneena mahdollisen katastrofin syntymistä, ja ministerit harkitsivat lakon lopettamista jopa lailla. Suuronnettomuuksia ei kuitenkaan sattunut. Valtakunnansovittelija Juhani Salonius joutui taiteilemaan osapuolten välillä kiistassa, joka poiki mm. perusteettomiksi osoittautuneita rikosilmoituksia ja kanteita.

Mielenkiinnolla seurattiin myös entisen valtakunnansovittelijan Jorma Reinin menestymistä palomiesliiton konsulttina. Aiemman palomieslakon aikana Reini oli valtakunnansovittelijana joutunut lähes työriidan osapuoleksi. Reini menehtyi sairaskohtaukseen toukokuussa.

Pääkaupunkiseudun liikenne pysähtyi

Pääkaupunkiseudun asukkaita kiusasi helmikuun alussa joukkoliikenteen lakko. Bussiyhtiöiden kilpailuttamista ja kuljettajien työsuhdeturvaa koskenut kiista pysäytti viikoksi bussit, metrot ja raitiovaunut.

Vaikka lakko vaikeutti huomattavasti ihmisten liikkumista, julkinen mielipide ymmärsi kuljettajien huolestuneisuuden. Piirisovittelija Esa Lonkan sovittelema kiista ratkesi ennen kuin tukilakot ehtivät pysäyttää myös junien lähiliikenteen ja lentoliikenteen.

Yritysfuusioista tai yritysten pilkkomisista johtuneita kiistoja käytiin myös Alkon myyjien työehdoista, kun myyjät siirtyivät valtiolta Kaupan työnantajaliiton sopimuksen piiriin.

Rahastakin riideltiin

Muutama työtaistelu käytiin toki selkeästi palkankorotusten tai muiden etujen puolesta.

Lääkäreiden lakko onnistuttiin estämään kuukauden kestäneillä neuvotteluilla. Palkkoihin ja päivystysvuoroihin parannuksia vaatineiden lääkäreiden työtaistelu olisi sulkenut yli 30 suuren sairaalan osastoja vuoroviikoin.

Toinen vielä selkeämmin palkkavaatimuksista syntynyt kiista oli STTK:laisen laivanpäällystöliiton lakonuhka. Kun muiden liittojen palkankorotukset noudattelivat tupo-linjaa, laivojen päällystö vaati selvästi suurempia korotuksia.

Pienissä riidoissa ammuttiin tykillä

Kiistan syihin nähden vaikutukseltaan mittavia lakonuhkia olivat mm. STTK:laisen Konepäällystöliiton voimalalakko ja SAK:laisen Auto- ja kuljetusalan työntekijöiden AKT:n satamalakko. Näidenkin lakkouhkien syntyyn vaikuttivat liittojen keskinäiset reviiririidat.

STTK:lainen Konepäällystöliitto uhkasi pysäyttää voimaloita ydinvoimalat mukaan lukien, mikäli kysymystä sopimusoikeuksista ei ratkaista sen haluamalla tavalla. AKT uhkasi pysäyttää satamiin kauppojen tavarakuljetukset, mikäli sen huoltoasemilla työskentelevät jäsenet joutuvat noudattamaan Kaupan työnantajaliiton ja Liikealan ammattiliiton sopimia työehtoja.

Syksyllä kiisteltiin metsätoimihenkilöiden ja lennonjohtajien työsuhteista. Lennonjohtajat ovat yhä vailla sopimusta. Finnairiin liitettyjen potkurikonelentäjien yhdistysten työtaistelutoimet käynnistyivät maaliskuussa ja jatkuivat alkusyksyn ns. listalakoilla. Kiista on yhä auki.

Lamasta ja kuntatalouden kriiseistä johtuvat henkilöstön lomautukset, irtisanomiset ja säästösopimukset rasittivat kuntien työntekijöitä. Julkisuudessa suurinta meteliä piti opettajien etujärjestö OAJ, joka laati kunnista mustia listoja ja esitti työnhakuboikottia.

Työuupumus ja työreformi

Vuoden mittaan esitettiin huolestuneita puheenvuoroja ylitöiden lisääntymisestä, kiireestä ja työuupumuksesta.

Keski-Euroopassa edennyt pyrkimys työajan lyhentämiseen 35 viikkotuntiin sai kannatusta etenkin toimihenkilökeskusjärjestö STTK:ssa. Muut palkansaajajärjestöt olivat vaatimuksissaan varovaisempia.

Heti alkuvuodesta alkoi myös kiistely keskustan työreformista. Kun muut kiireet jäivät kesällä taka-alalle, työreformin vastustaminen oli lähes kaikkien palkansaajajärjestöjen ykkösaihe.

Työreformitaisto kärjistyi uudelleen lokakuusta, kun keskusta julkisti täsmennetyn versionsa työreformista. Järjestöt tyrmäsivät uudistuspaketin mm. "paluuna torppariaikaan" ja "onnettomana tekeleenä".

Syksyllä kärjistyi myös kiista järjestäytymättömien työnantajien oikeudesta poiketa joistakin työsopimuslain vaatimuksista.

Päätöstä ay-liikkeen ja vasemmiston vastustamista työjoustoista hierottiin eduskunnassa liki joulunaluspäiviin saakka. Lakiesityksen pelättiin murtavan pyhänä pidettyä työehtosopimusten yleissitovuutta.

Jo syksyllä alkanutta keskustelua uudesta tuposta tai liittokierroksesta pyrittiin jo jarruttelemaan sen jälkeen kun neljä keskeistä SAK:laista teollisuusliittoa ilmoitti pyrkivänsä liittokohtaiseen sopimuskierrokseen. Tupossa sovittujen noin 20 työryhmän työ ei juuri edistynyt.

Tulevaisuuden kriiseihin varauduttiin liittofuusioilla

Järjestöpolitiikassa ei suuria muutoksia tapahtunut. Yrityselämän rakennemuutoksiin ja fuusioihin ryhdyttiin varautumaan yhdistymishankkeilla.

SAK:laisten palvelualojen liittojen fuusioista tehtiin sopimuspäätös. STTK:n pankki- ja vakuutussektori ja SAK:lainen ravintolahenkilökunnan HRHL tekivät yhteistyösopimuksen. STTK:n teollisuusliitot STL ja Teknisten liitto jatkoivat fuusioneuvottelujaan.

Historian havinaa oli ilmassa työnantajapuolella, kun molempien keskusjärjestöjen näkyvimmät työmarkkinaveteraanit vetäytyivät eläkkeelle. Teollisuuden ja työnantajien keskusliiton varatoimitusjohtaja Tapani Kahri jäi jo eläkkeelle ja Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Jarmo Pellikka jää vuoden vaihteessa.

Kahrin työt jaettiin TT:n johtajien Seppo Riskin ja Lasse Laatusen kesken. Pellikkaa seuraa aiemmin TT:ssä ja sittemmin Vakuutusyhtiöiden keskusliitossa vaikuttanut Arto Ojala.

STT-IA
31.12.1998


POLITIIKKA -SIVULLE