Ministerierot harvinaisia Suomessa

Vennamon komea uraputki katkesi



Pekka Vennamo, 54, on ehtinyt olla monessa mukana. Isänsä Veikko Vennamon jalanjälkiä seuraten hän luotsasi Suomen Maaseudun puoluetta kymmenisen vuotta vuodesta 1979 vuoteen 1989. Ministerivuosia hänelle kertyi lähes seitsemän ennen kuin hän siirtyi posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi.


Ministeriuransa hän aloitti toisena valtiovarainministerinä vuonna 1983 Kalevi Sorsan (SDP) johtamassa hallituksessa. Harri Holkerin (kok) hallituksessa hän jatkoi liikenneministerinä vuoteen 1989, jolloin hänet nimitettiin posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi.

Pesti jatkui aina viime kesään suunnilleen samana, vaikka posti- ja telelaitosta rukattiin kovalla kädellä uuteen malliin. Vuonna 1994 valtion liikelaitos yhtiöitettiin Suomen PT:ksi ja viime kesänä se purettiin postiksi ja teleksi. Jo keväällä Tele-yhtiön nimi muutettiin Soneraksi.

Koko Suomen PT:n vetäjänä Vennamo sai odotetusti vastuulleen telepuolen, joka oli myös päätetty viedä pörssiin. Vennamo toimi koko ajan näkyvästi yksityistämisen puolesta ja hankki yhtiölle vauhdilla uutta jalansijaa mm. Baltian maista.

Vaikka Vennamon nimitys posti- ja telelaitoksen vetäjäksi oli puhdas poliittinen nimitys, monien arvioiden mukaan hän onnistui poikkeuksellisen hyvin tehtävässään. Koulutukseltaan hän on tekniikan ylioppilas.

Hänen kannatuksensa firmassa on ollut vankkumaton, mitä hänen maanläheiset harrastuksensa tikanheitto ja penkkiurheilu ovat vain tukeneet.

Tosin hän ehti myös pahoittaa ainakin postilaisten mielet laajalla postikonttoriverkon supistamisohjelmalla 90-luvun alussa. Varmasti myös monelle SMP:n kannattajalle entisen puoluejohtajan linjaus oli vaikea, sillä postikonttoreita suljettiin erityisesti taantuvista maaseudun kunnista.

Vennamon vahvuutena on pidetty sitä, että hän on osannut erottaa suuret linjat pikkutiedosta. Hänen on myös sanottu ymmärtäneen kuunnella asiantuntijoita ja alaisiaan silloin, kun siihen on ollut tarvetta. Vennamon valtteina on pidetty myös mm. kykyä jakaa tehtäviä ja valmiutta tehdä ripeitä päätöksiä.

Poliitikkona hän on myös tottunut suhtautumaan vastainkäymisiin liiallisesti niistä itseensä ottamatta. Ilmeisesti kuitenkin Soneran osakekaupoista syntynyt julkinen kohu oli Vennamollekin liikaa, sillä hänen uudenvuodenaattona julkistamansa tiedote oli harvinaisen sapekas vuodatus pörssiyhtiön johtajalta.

Monien arvioiden mukaan Vennamon olisi odottanut ymmärtävän Soneran osakekauppojen joutumisen poikkeuksellisen tarkkaan syyniin juuri ennen vaaleja. Maanantain tiedotustilaisuudessa hän kuitenkin näytti olevan edelleen aidosti hämmästynyt syntyneestä kohusta ja jaksoi rauhallisesti toistaa omaa näkemystään siitä, ettei hän ole toiminut virheellisesti.

Tästä syystä hän ei myöskään katsonut voivansa erota, vaan jätti erottamisensa Soneran hallituksen tehtäväksi.

Ministerierot harvinaisia Suomessa

Liikenneministeri Matti Auran (kok) oma-aloitteinen päätös erota hallituksesta luottamuspulan takia on melko harvinainen tapaus Suomen politiikassa.

Ensimmäinen oma-aloitteisesti eroa pyytänyt ministeri oli sotaministeri Onni Hämäläinen edistyspuolueesta, vuonna 1921.

Seuraava eroaja oli ulkoministeri Rudolf Holsti, myös edistyspuolueesta, vuonna 1938.

Kaksi sisäministeriä on saanut eduskunnalta epäluottamuslauseen ja eronnut sen johdosta - nämä olivat sosialidemokraatti Rieti Itkonen, joka jätti Väinö Tannerin hallituksen vuonna 1927 ja Yrjö Leino (SKDL), joka sai epäluottamuslauseensa v. 1948.

Myöhempinä vuosina hallituksesta ovat lähteneet toinen valtiovarainministeri Arja Alho (SDP) syksyllä 1997, ja kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo (kesk) kesällä 1992. Aura teki eropäätöksensä selvästi nopeammin kuin kaksi edellämainittua, jotka erosivat vasta kun poliittinen paine kävi kestämättömäksi.

STT-IA
5.1.1999


POLITIIKKA -SIVULLE