 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Arkeologi: Hornet-hankinnat eivät mitään uutta - suomalaiset viikingitkin tuhlasivat ansionsa aseisiin
Viikinkien joukossa on ollut myös suomalaisia. Heillä on ollut kuitenkin toisista viikingeistä poikkeava piirre - kun skandinaavit hankkivat itselleen tehokkaita jokamiehen aseita, suomalaiset halusivat miekkoja, joissa olisi mahdollisimman komea kahva.Suomalaisviikingeille ei riittänyt, että miekka oli tehokas, sen tuli olla myös statussymboli - jokaisen, joka näki sen, piti olla kateellinen. - Ihan niin kuin nykysuomalaiset syytävät vaivalla ansaitut penninsä kaiken maailman Horneteihin, viikinkiajan miehetkin tuhlasivat ansionsa aseisiin, letkauttaa Helsingin yliopiston dosentti, arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander. Suomesta löydetystä viikinkiajan miekoista huomattavasti suurempi prosenttiosuus on ns. loistomiekkoja kuin niistä miekoista, jotka on saatu talteen Ruotsista ja Norjasta. Ruotsissa loistomiekkojen osuus oli viikinkiajan lopulla alle 20 prosenttia ja Suomessa yli 40 prosenttia. - Toisin sanoen, jos suomalaiset jotain varallisuutta hankkivatkin, he tuhlasivat sen kulutusjuhliin. Raha kiersi eikä joutunut maan poveen: viikinkiajan skandinaavisiin kätkölöytöihin verrattuna suomalaiset hopea-aarteet ovat mitättömiä.
Maata ei ilmeisesti käytetty kassakaappinaYleisesti on vallalla uskomus, jonka mukaan suomalaiset eivät olisi osallistuneet edes viikinkien idän retkiin. Tärkein perustelu on se, ettei Suomen mantereelta ole juuri lainkaan arabialaisia rahoja sisältäviä aarrekätköjä, jotka antavat erikoisleiman Ruotsin viikinkiajalle ja joita tunnetaan myös Ahvenanmaalla.- Koska Manner-Suomen asukkaat eivät ole kätkeneet maahan itämaisia rahoja, he eivät ole käyneet niitä ryöstämässä eivätkä ole saaneet niitä maksuksi tavaroistaan, kuuluu uskomuksen perustelu. Lehtosalo-Hilander myöntää, että suomalaiset hopea-aarteet ovat mitättömiä viikinkiajan skandinaavisiin kätkölöytöihin verrattuina. Aarteiden puute ei ole kuitenkaan hänen mielestään todistus siitä, että suomalaiset eivät olisi olleet mukana idänretkillä. - Suomalaiset eivät ilmeisesti käyttäneet maata kassakaappina eivätkä luottaneet tulevassa elämässä maksettaviin korvauksiin, eivät ainakaan sellaisiin jotka jäivät hautakammion ulkopuolelle. Heillä oli kuitenkin alati laajeneva rahareikä, joka onneksi näkyy arkeologisessa aineistossa: loistomiekat.
"Euran viikingit"Arkeologisen aineiston perusteella Länsi-Suomi on selvästi osa Pohjolaa. Raja ei kulje Itämerta ja Pohjanlahtea pitkin, vaan pikemminkin Itämerta, Suomenlahtea ja Päijännettä. Ainakin, jos tarkastellaan miesten pukua ja aseistusta.Suomen viikinkiajan runsaimmat löydät ovat Vakka-Suomen ja Ala-Satakunnan alueilta. Yksistään Euran pitäjästä on vajaan kolmen neliökilometrin alueelta enemmän viikinkiaikaisia aseita kuin Keski-Ruotsin kuuluisasta kauppakaupungista Birkasta. Siellä ovat myös miesten aseyhdistelmät hyvin samanlaisia kuin Keski-Ruotsissa ja Gotlannissa, ja miesten puvuissa on näille alueille ja Venäjän skandinaavisiin siirtokuntiin viittaavia yksityiskohtia.
Itä kiinnostiTietosanakirjoissa viikinki kuvataan mieheksi, joka kamppailee merellä, merirosvoksi tai mereltä tulevaksi ryöväriksi, joka on Pohjoismaista kotoisin. Osa tämmöisistä skandinaaveista suuntasi retkensä länteen päin, ja heitä varsinaisesti nimitettiin viikingeiksi.- Sen lisäksi puhutaan viikinkien idän retkistä. Itään menijöistä käytettiin tavallisesti nimeä varjagit, ja lähtijät olivat lähinnä ruotsalaisia. Myös suomalaiset ovat varmasti olleet mukana itään päin suuntautuvilla retkillä, sanoo Lehtosalo-Hilander. - Toisaalta on kyllä merkkejä myös siitä, että suomalaiset ovat olleet yhteyksissä norjalaisiin ja tanskalaisiin. Suomalaisten viikinkien mahdollisia lännen retkiä on toistaiseksi tutkittu äärettömän vähän niin, että tässä vaiheessa siitä ei voi sanoa mitään.
Nimityksen alkuperäViikinki-nimityksen alkuperä, josta kylläkin kiistellään, on johdettu sanasta vik eli lahti ja selitetty, että viikinki on rosvo, joka väijyy kauppalaivoja lahtien ja vuonojen turvissa.Sana on yhdistetty myös Norjan Vikiin, rannikkoseutuun Oslonvuonon ympäristössä, ja mahdollisesti se alkuaan onkin tarkoittanut vain tämän seudun asukkaita. - Arvellaan kuitenkin, että ns. viikinkiaikana, jolla Pohjoismaissa, myös Suomessa, tarkoitetaan ajanjaksoa Kaarle Suuresta Wilhelm Valloittajan Englannin-retkeen, eli vuosissa noin 800-1066 jKr., viikingeiksi olisi haukuttu jo kaikkia pohjoismaalaisia, jotka seikkailivat Eurooppaa ympäröivillä merillä. Edellytyksenä ryöstöretkille, joita ensimmäiset matkat epäilemättä olivat, olivat hyvät aseet, osaksi frankeilta ostetut, ja nopeakulkuiset ja keveät laivat, joilla oli helppo rantautua. Luultavasti ensimmäiset retket suuntautuivat aivan naapuriin, missä haluttiin kostaa todellinen tai kuviteltu loukkaus tai ryöstää muutamia lampaita. - Suomalaisittain tämän voisi kuvata siten, että kun vakavampi väki meni kalastamaan, kuriton nuoriso karkasi lahdestamaan eli lähti katsomaan, kuinka pitkälle naapurilahden asukkaiden kantti kestäisi ja mitä sieltä tarttuisi pyydykseen, Lehtosalo-Helander sanoo.
STT-IA |
AJASSA -SIVULLE