Kansallisvaltion kielioppi muokkaa poliittista kulttuuria



Topeliaaninen ideaalikuva Suomesta yhtenäisenä herran nuhteessa elävänä kansakuntana elää edelleen julkisuudessa ja politiikassa.


Vaatimus kansallisesta yhtenäisyydestä ja väistämättömien tosiasioiden hyväksymisestä on edelleen politiikan ohjenuorana, vaikka Suomen väitettiin EU-jäsenyyden myötä kansainvälistyneen ja siirtyneen lopullisesti länteen.

Kirjassa Kansallisvaltion kielioppi, nuoret politiikan tutkijat Helsingin, Tampereen ja Jyväskylän yliopistoista ruotivat kansallisen identiteetin käsitettä ja sen käyttöä EU-jäsenyyskeskustelussa.

Heidän mielestään käsitteitä kansa, valtio, kansallinen identiteetti ja kansallinen etu käytetään keskustelussa ajattelematta niiden sisältöä.

Kansa nähdään tunteenomaisena olentona, jota on varjeltava sisäisiltä ristiriidoilta kansallisen edun nimissä ja jonka on kuunneltava johtajiensa viisautta.

- Suomettunut poliittinen kulttuuri ei päättynyt, vain etumerkit vaihtuivat, summasi kirjan toimittanut Marja Keränen.

Mystinen 'kansa'

Vanhoilta ajoilta tätä ajattelua kansasta tunteiden vietävänä olentona löysi Anu Kantola Yleisradion vuonna 1967 tuottamassa dokumentissa, jossa kuvattiin maan 50-vuotista taipaletta. Ongelma oli miten luoda kansallisen yhtenäisyyden kuva, mainitsematta Neuvostoliittoa Suomeen kohdistuvana uhkana.

Ratkaisu oli se, että kansakunnan sisäinen erimielisyys nostettiin vaaraksi.
- Ulkoisesta vihollisesta oli vaiettava, joten vihollinen määriteltiin sisäiseksi, Kantola sanoi.

Esimerkkejä kysyttäessä tutkijat mainitsivat niitä myös Helsingin Sanomain kirjoituksista. Keränen otti esille pääkirjoituksen, joka käsitteli EVA:n tutkimusta suomalaisten EU-asenteista. Tämän mukaan suomalaiset eivät pitäneet EU:n itälaajentumista kovin tärkeänä tavoitteena muihin vaihtoehtoihin verrattuna.

Pääkirjoituksessa todettiin, että "kansalaismielipide näyttää jääneen pahasti jälkeen", ja kaivattiin hallituksen puolelta valistuskampanjaa.

Keräsen mielestä tämä on esimerkki siitä, miten "kansa" nähdään tunteenomaisena olentona, jota pitää johtaa oikeaan suuntaan.

Heikki Heikkilä arvosteli keskustelussa esiintyviä muotoiluja "Suomen edusta", jota parhaiten puolustetaan EU:ssa yhtenäisenä rintamana. Heikkilä kyseli, miten tällainen yhtenäinen "Suomen etu" määritellään, ja onko sitä edes olemassa.

Kirjassa tutkitaan myös suomalaisten naistenlehtien kirjoittelua EU-jäsenyydestä, eroja ja yhtenevyyksiä suomalaisten ja brittiläisten EU-vastustajien argumenteissa ja Suomen asemaa Euroopan kartalla.

STT-IA
4.12.1998


POLITIIKKA -SIVULLE