Ruoka on hyvin tärkeä elementti vuorenhuippujen valloituksessa



Leipä vie huipulle, todisti Mount Everestin valloittaja Veikka Gustafsson Hyvän Leivän Ystävien Salongissa Helsingissä.


Huimaaviin korkeuksiin nousu edellyttää toki paljon muutakin kuin ruokaa; se vaatii rohkeutta, hyviä varusteita, erittäin paljon ammattitaitoa ja nöyryyttä.

- Jokaisella on vuorensa, filosofoi maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huipulle ensimmäisenä suomalaisena ilman lisähappea päässyt Veikka Gustafsson.

Hän itse sanoo "tahkonneensa" vuoria viimeksi kuluneet 15 vuotta.

Nousua Mount Everestille edelsi vuoden huolellinen valmistautuminen. Yhtenä osatekijänä oli mm. varautuminen riskeihin ja niiden minimointi.

Ruoka motivoi jatkamaan matkaa

- Ruoalla on reissussa aina suuri merkitys. Kyseessä ei ole ainoastaan ravinnon tankkaus, vaan ruoka myös motivoi. Kun on aterioinut, ryhtyy laskemaan, milloin taas saa syödä, naureksi Veikka.

Hänen mielestään ruoan vaihtelevuus on myös tärkeätä. Vuosi sitten eräs puolalainen kaveri kutsui suomalaisen kollegansa Etelämantereella aterioimaan. Kattilassa oli epämääräistä mömmöä ja siitä nousi epäilyttävä haju.

Kyseessä oli hylkeen rasva. Puolalainen oli "nauttinut" samaa muonaa päivästä toiseen jo kahden ja puolen kuukauden ajan.

Osa ruoasta kipitti itse korkeuksiin

Retkikunnan lähestymismarssi kohti Himalajaa aloitettiin keväällä 1997 Nepalin pääkaupungista Katmandusta. Varusteita ja ruokaa rahdattiin perusleirille 5,3 kilometrin korkeuteen peräti 7 500 kiloa.

Kaikki mahdollinen oli otettava mukaan 2,5 kuukauden tarpeita varten. Marketteja kun siellä ei satu olemaan aivan lähituntumassa.

Kävely perusleirille kesti 10 päivää ja tavaroita kantamaan oli palkattu 150 paikallista ihmistä. Perusleiriin kipitti omin jaloin myös tuoretta ruokaa, mm. kilipukkeja. Matkassa oli myös kanoja.

Kaukaisen laakson asukkaat kuljettivat jakeilla leiriin perunoita, sipulia ja leipää. Veikka piti vuorilla aina mukanaan leipää, salamia, juustoa ja suklaata.

Veikalla on pyhä lanka kaulassaan

Koska vuorikiipeilytiimissä oli mukana kaksi nepalilaista, järjestettiin perusleirissä uhrijuhla. Sytytettiin pyhä nuotio ja uhrattiin Maan jumalataräidille hieman kaikkia varusteita.

Veikka Gustafsson arvostaa paikallista kulttuuria ja tapoja. Munkin antama pyhä lanka on edelleen hänen kaulallaan.

Perusleirin pystyttämisen jälkeen kiipeilijät rakensivat reittiä 8 viikkoa. Reittiin käytettiin 3 kilometriä köyttä, 65 alumiinitikkaat ja 750 kiinnikettä. Lisäksi perustettiin välileirejä päivän matkan päähän toisistaan.

Pakkasta oli 50 asteen kieppeillä. Hyytävä tuuli puhalsi sellaisella voimalla, ettei teltasta voinut astua askeltakaan ulos ilman, että oli koko ajan jossakin tiukasti kiinnitettynä.

Kolmosleiri pystytettiin 7 500 metriin. Yli 8 000 metrissä on vain kolmasosa tavanomaisesta hapen määrästä. Veikka itse nousi todella raskaan lopputaipaleen huipulle ilman lisähappea.
- Onnistumista kannattaa tavoitella, Veikka sanoo. Näkymät Mount Everestin huipulta olivat mahtavat.

Mitä miehellä nyt mielessä? Veikka on lähdössä Nepaliin, siellä hänellä on vielä muita korkeita vuorenhuippuja valloittamatta.

STT-IA
4.12.1998


AJASSA -SIVULLE