Nahkapöksyille etsitään paikkaajaa



Saksan vaalit pidetaan tämän kuun lopulla. Maassa on suuri työttömyys ja talous polkee paikoillaan. Mielipidekyselyjen mukaan sosiaalidemokraatit voittavat vaalit, mutta auttaisiko se maan taloutta?


Yleisesti odotellaan liittokansleri Helmut Kohlin ja kristillisdemokraattien häviävän syyskuun 27. päivän liittopäivävaalit. Saksalaiset eivät enää usko vanhan Kohlin kykenevän käynnistämään maan seisahtunutta taloutta, mikä näkyy vaaliennusteissa.

Esimerkiksi Frankfurter Allgemeine -lehden kesäkuisen äänestäjätutkimuksen mukaan sosiaalidemokraattinen oppositiopuolue SPD ja sen liittokansleriehdokas Gerhard Schröder saisivat äänistä 44,4 prosenttia, kun taas nykyinen liittokansleri Kohl, hänen kristillisdemokraattinen puolueensa CDU ja sen baijerilainen sisarpuolue CSU saisivat äänistä vain 31,1 prosenttia.

Helmut Kohl on ollut vallassa 16 vuotta. Hallituksessa on CDU:n ja CSU:n mukana lisäksi ollut liberaalipuolue FDP. Matkalle on mahtunut Saksan taloudellista hyvinvointia ja menestystä, erityisesti 80-luvulla, mutta tällä vuosikymmenellä on kasvu pysähtynyt ja maan talouden rakenteelliset ongelmat ovat käyneet yhä selvemmiksi.

Kuka on repinyt hienot nahkapöksyt?

Muihin EU- ja EMU-maihin verrattuina Saksan talouden tunnusluvut näyttävät kohtuullisilta, mutta Eurooppa onkin yksi maailman talouden sairaista miehistä. Saksa on kokonsa puolesta EU:n tärkein talousalue, joten koko Euroopan hyvinvointi riippuu Saksan hyvinvoinnista.

Tilastotoimisto Eurostatin mukaan Saksan bruttokansantuotteen vuosikasvu oli maaliskuun lopussa 3,8 prosenttia. Viime vuoden jälkipuoliskolla kasvu hidastui, mutta tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana BKT kasvoi ripeästi 1,2 prosenttia, kun Emu-maissa keskiarvo oli 0,7 prosenttia.

Saksan vuotuinen inflaatio heinäkuussa oli vain 0,9 prosenttia, mikä oli alle EMU-maiden 1,4 prosentin keskiarvon.

Saksan vienti on vetänyt tänä vuonna vetänyt hyvin. Tammi-huhtikuun vienti oli 14 prosenttia suurempi verrattuna viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon. Ulkomaankauppa oli lisäksi mukavasti ylijäämäistä.

Työttömien pöksyissä ei ole edes henkseleitä

Pahin ongelma Saksassa on työttömyys. Se on hitaassa laskussa mutta edelleen liian korkea.

Eurostatin laskelmien mukaan työttömyysaste oli kesäkuussa 9,7 prosenttia. The Economist ilmoittaa luvuksi toisella laskuperusteella 11 prosenttia.

EMU-maiden työttömyyden keskiarvo oli Eurostatin mukaan peräti 11,2 prosenttia ja esimerkiksi Ranskassa työttömyysaste oli jopa 11,8 prosenttia, mutta Yhdysvalloissa vain 4,5 ja Japanissa 4,1.

Saksan työttömyys on keskittynyt uusiin liittovaltioihin eli entiseen Itä-Saksaan. The Economistin mukaan työttömyysaste idässä oli toukokuussa kasvanut 18,1 prosenttiin, tuottavuus on kolmanneksen länttä heikompi ja vienti vetää huonosti.

Yhdistymisen jälkeen itään on pumpattu tuhat miljardia Saksan markkaa ja edelleen sinne uppoaa 150 miljardia vuosittain. Toki tuloksiakin alkaa pikkuhiljaa näkyä.

Onko Helmut syyllinen pöksyjen tärvelyyn?

Saksan keskusta-oikeistolaisen hallituksen suurimpia virheitä ovat The Economistin mukaan olleet liian vähäinen into taloudellisten uudistusten läpiviemiseen 80-luvulla ja uusien liittovaltioiden jälleenrakentamiskustannusten aliarviointi 90-luvun alussa.

Monien asiantuntijoiden mukaan maan verojärjestelmä pitäisi uudistaa ja sosiaalimenoja ja tukia pitäisi vähentää. Saksojen yhdistymisen jälkeen 1990 julkisen sektorin osuus on kasvanut puoleen BKT:stä. Korkeat palkat, verot ja sosiaalimaksut tekevät työvoiman kalliiksi ja vähentävät maan kilpailukykyä. Saksan vienti on tosin tänä vuonna alkanut vetää, mutta se taas johtunee heikohkosta markasta.

Hallitus on saanut tehtyä joitakin uudistuksia, mutta verojärjestelmän selkeyttäminen ja verojen alentaminen eivät ole menneet liittopäivillä läpi opposition vastustuksen takia. Sosiaalidemokraattien valtaannousu ei siis lupaa mitään hyvää uudistuksille tulevaisuudessakaan.

Helmutin ompelutaidot epäilyttävät

Kristillisdemokraattien vaalimanifestissa on pitkä tasapaksu lista kaikenlaisia hyviä lupauksia: verouudistus, työn kustannusten vähentäminen, lisää tilaa yksityiselle aloitteellisuudelle ja julkisen talouden osuus pienemmäksi, vakaa finanssipolitiikka, itsenäinen yrittäjyys ja keskiluokka uusien työpaikkojen moottoriksi, innovaatioilla Saksa teknologisen kehityksen kärkeen, joustavuutta työmarkkinoille, uudistusta koulutukseen ja niin edelleen. Kuulostaako tutulta?

Mutta kristillisdemokraateilla ei ole tarjottavana mitään uusia ihmelääkkeitä työttömyyttä vastaan, eivätkä äänestäjät usko hallituspuolueista enää löytyvän puhtia mihinkään muuhunkaan. Euro-rahallakaan Kohlin ei kannata ratsastaa, sillä useimmat saksalaiset vastustavat yhteistä rahayksikköä.

Tehkää uudelle räätälille tietä

Sosiaalidemokraattien kansleriehdokas, liukaspuheinen Gerhard Schröder vetää kuulijoita puoleensa kuin hunaja kärpäsiä. Hän sanoo edustavansa sosiaalidemokraattien uutta keskustasuuntausta. Puoleen puheenjohtaja Oskar Lafontaine on kuitenkin sitoutunut perinteiseen vasemmistolaisuuteen.

Sosiaalidemokraattien huhtikuussa julkaisema vaalimanifesti on uuvuttavaa luettavaa. Yli 60-sivuisessa, hihhulisaarnaajan tajunnanvirtaa muistuttavassa esityksessä käydään läpi jokaikinen uuden vasemmistoliikkeen klisee ystävyydestä yrittäjyyteen.

Päätavoitteena on työpaikkojen luominen ja säilyttäminen. Sosiaalidemokraatit lupaavat käyttää taistelussa työttömyyttä vastaan "niitä voimia, jotka ovat tehneet Saksan maailman suurimmaksi talousvaltioksi: pätevyyttä, suoritushalua, kekseliäisyyttä , päätöksentekovoimaa, rohkeutta ja kurinalaisuutta, joustavuutta, innovatiivista voimaa ja vastuuntunnetta."

Voiko ohjelma tästä enää jämäköityä

The Economist huomauttaa, että vaalimanifestissaan sosiaalidemokraatit lupaavat peruuttaa kristillisdemokraattien tekemät vähäiset uudistukset. Tälläisiä uudistuksia ovat olleet esim.sairaskorvausten ja leskeneläkkeiden pienentäminen sekä irtisanomisten helpottaminen pienyrityksissä.

Kuten vasemmistolaiset yleensä, niin Saksan sosiaalidemokraatitkin uskovat ratkaisevansa talouden ongelmat lisäämällä valtion menoja. He ehdottavat, että koulutus- ja tutkimusrahojen kaksinkertaistetaan seuraavana viitenä vuotena ja kotitalouksille annetaan lisää avustuksia. Menoja rahoitettaisiin uusilla veroilla, esim. varallisuusverolla ja ekologiaverolla.

Sosiaalidemokraatit lupaavat yllättäen myös vähentää tuloveroja. Matalapalkkaisten veroja tulisi laskea, ja korkein tuloveroaste pitäisi pudottaa 53 prosentista 49 prosenttiin. CDU esittää omassa ohjelmassaan korkeimman veroasteen laskemista 39 prosenttiin, mutta niin yltiöpäinen suoritushalun palkitseminen on sosiaalidemokraateille liikaa.

Pöksymestarin arkipäivä on harmaa

Kokonaan toinen asia on sitten sosiaalidemokraattien vaaliohjelman toteutuminen. Hallitusta muodostaessaan heidän on todennäköisesti liittouduttava jonkun kanssa.

Saksassa on puhuttu suuresta koalitiosta kristillisdemokraatteen kanssa, mutta todennäköisempi vaihtoehto lienee liitto Vihreiden kanssa, jotka myös ovat tunnettuja talousälykköjä.

HEIKKI JANTUNEN
4.9.1998

Lähteitä ja linkkejä:

STT
The Economist
Eurostatin kotisivu
Eurostatin tiedotteet
CDU/CSU:n kotisivu
CDU/CSU:n vaaliohjelma
SPD:n kotisivu englanniksi / saksaksi
SPD:n vaalimanifesti englanniksi / saksaksi
Vuoden 1998 vaalitaistelun kotisivu
Vuoden 1998 vaalitaistelun linkkisivu kaikkien puolueiden vaaliohjelmiin.


TALOUS -SIVULLE