Karamellien ilmaisjakelu on alkanut



Vaalit lähestyvät vääjäämättä ja Keskustan talousohjelmakin alkaa hahmottua. Vilkaisu kepulaisten budjettia koskeviin kommentteihin osoittaa, että Keskustan talousajattelussa on muutakin hämärää kuin työreformi.


Keskustan talouspoliittista ohjelmaa on leimannut sama epämääräisyys kuin puolueen muutakin toimintaa. Välillä sanotaan sitä, välillä tätä ja aina kaikki eivät ole samaa mieltä. Ja sitten on vielä Paavo Väyrynen.

Kun uusi vasemmisto on menestynyt ovelalla sekoituksella liberaalia markkinahenkisyyttä ja perinteistä solidaarista työväenaatetta, myös keskusta on kehitellyt omaa erikoista sotkuaan, johon sisältyy arvokonservatismia, talonpoikaisuutta, nationalismia, smp-läisyyttä, valtiososialismia ja talousliberalismia.

Budjetti näkyvissä - ampukaa

Elokuun aikana Keskusta tuotti iloksemme useita mainioita talouspoliittisia kommentteja.

Elokuun alkupuolella työvaliokunta esitti, että valtion velkaantuminen loppuu nopeimmin työllisyyttä vähentämällä. Aivan totta, mutta työttömyyslääkkeeksi he tarjosivat tuloverojen ja välillisten työvoimakustannusten alennuksia. Tälläinen valtion tulojen vähentäminen tietenkin lisäisi välittömästi valtion velkaa.

Samalla puolueen työvaliokunta vaati, etta hallituksen on asetettava budjettiriihensä tavoitteeksi budjetin saaminen tasapainoon, ikään kuin hallituksella olisikin ollut jonkin muu, mahdollisesti vaarallinen tai pahantahtoinen budjettitavoite.

Kun budjetista sitten yllättäen tulikin tasapainoinen, puheenjohtaja Esko Aho väitti, että hallitus hautasi työllisyyteen, kuntatalouteen ja alueelliseen kehitykseen liittyvät ongelmat talouskasvun alle.

Budjetti edelleen näkyvissä - ampukaa ihan älyttömästi

Keskusta oli varsin tyytymätön budjettiin, ja heillä olisikin ollut esittää parempi tilalle. Ennenkaikkea budjetissa oli aivan liikaa tuloja ja liian vähän menoja. Sellaista budjettia kepu ei ole koskaan erehtynyt tekemään eikä tule tekemään. Puheenjohtaja Aho vaatikin heti veronalennuksia vähätuloisille.

Keskustan työvaliokunta, joka on varsinainen talousosaajien työpaja, esitti pitkän listan erilaisia menoja tai tulonvähennyksiä, jotka budjettiin olisi pitänyt saada mukaan. Kuntalouksien valtionosuuksia ei olisi saanut leikata, sosiaalinen asuntotuoto olisi pitänyt turvata, työmatkakulujen verovähennysoikeutta olisi pitänyt laajentaa.

Keskustalaiset eivät kertoneet, kuinka heidän ehdotuksensa rahoitettaisiin. Ehkä he ajattelivat, että asia on jotenkin jo järjestetty - onhan budjetti tasapainossa.

Aho tosin mainitsi, että verohelpotukset maksavat osaksi itsensä. Tämä on markkinaliberalismin perustavia väittämiä. Valtio ei menetä rahaa vaikka vähentää veroja, koska veronalennusten kiihdyttämä taloudellinen toiminta vähentää valtion sosiaalimenoja ja kasvattaa muita valtion tuloja.

Ikävää vain on, että verojen laskun kielteinen vaikutus valtion tuloihin on välitön ja myönteiset vaikutukset talouteen seuraavat vasta kuukausien, ehkä vasta vuosien kuluttua. Sitäpaitsi verojen täytyy laskea todella paljon, ennen kuin toimenpiteellä on kunnollista vaikutusta.

Siis mehän se oikeastaan tehtiin...

Kaikkein parasta keskustalasten budjettikritiikissä oli , että budjetin tasapaino olikin itse asiassa heidän ansiotaan! Työvaliokunnan mukaan Ahon hallitus pohjusti vuoden 1991 vaalien jälkeen valitun vientivetoisen kasvun strategian, joka nyt tuotti budjettiin tasapainon.

Sama Ahon "vientivetoinen strategia" tuotti maahan myös suurtyöttömyyden ja aivan hirvittävän valtionvelan, mutta tälläiset pikkuseikat ovat jo päässeet Keskustan työvaliokunnalta unohtumaan.

Karkkia kaikille

Keskustalaisen talousajattelu on ristiriitaista, sillä samaan aikaan vaaditaan alennuksia verotukseen ja lisäyksiä valtion menoihin. Sellainen on huonoa talouspolitiikkaa. Keskustalla on myös visio siitä, että veronalennukset rahoittavat itsensä ainakin osaksi. Mutta kuka maksaa sen lopun?

Suomi on tietoisesti rakennettu sodan jälkeen pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, joka nyt on tukehtumassa pullaansa. Verojen alentaminen ja maan talouden saaminen dynaamiseksi tulee olemaan vaikea, taloutemme rakenteita ja instituutiota muuttava prosessi, joka vaatii päättäjiltä pitkän ajanjakson selkeän poliittisen ohjelman.

Keskustalla ei ole sellaista ohjelmaa tarjolla, ei ainakaan Eskon ja puolueen työvaliokunnan lausunnoista päätellen. Talousohjelman sijasta he jakelevat kaikille ilmaiseksi karamellejä, jotka kauhotaan kaksin käsin vaalitoimiston takahuoneessa olevasta namulaatikosta.

Keskustalaisten olisi hyvä muistaa, että karkeista voi tulla massu kipeäksi ja hampaisiin reikiä.

HEIKKI JANTUNEN
4.9.1998


POLITIIKKA -SIVULLE