Ratkaisut Moskovassa ovat ensi sijassa Venäjän sisäisiä

Lipponen korostaa jatkuvuutta Suomen suhteissa Venäjään

Hän luonnehti, että Suomen politiikka perustuu vakaumukseen, että yhteistyö ja kanssakäyminen ovat hedelmällistä.

Lipponen muistutti Venäjän kriisistä, että ratkaisut Moskovassa ovat ensi sijassa Venäjän sisäisiä.
- Se, mikä on kansan valitsemien päättäjien mielestä hyväksi Venäjälle, saakoon lopulta kelvata ulkopuolisillekin. Me toivomme, että uudistuspolitiikka jatkuu, hän tiivisti.

Puheessaan Lipponen kommentoi Venäjän nykytilannetta lyhyesti. Sen sijaan hän selvitti pitkään näkemyksiään Suomen ja sen itänaapurin suhteista sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta yleisesti viime vuosikymmeninä. Hänen keskeisenä teemanaan oli jatkuvuus ja muutos.

- Suuren naapurimme kriisi havainnollistaa ikäänkuin pähkinänkuoressa Suomen nykyistä kansainvälistä asemaa, hän mainitsi.

Lipposen mielestä nykyisessä, historiattomuuteen taipuvaisessa ilmapiirissä tarvitaan jatkuvuuden ja muutoksen ainesten avointa tarkastelua Suomen sodanjälkeisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Punaisena lankana kautta koko aikakauden hänen mielestään kulkee valmius ja päättäväisyys ajaa Suomen etuja olojen muuttuessa.

Jäsenyys EU:ssa luonnollinen askel

- Meille ei ole mikään yllätys, että sodalta säästynyttä Ruotsia länsi halusi suojella. Vastavuoroisesti Ruotsi harjoitti sittemmin salaista sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa. Suomella ei painostuksesta huolimatta koko kylmän sodan aikakaudella ollut minkäänlaista sotilaallista yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa, hän huomautti.

Lipponen korosti myös, että Suomi ei kääntynyt EU-jäsenyyden myötä Neuvostoliitto-painotteisesta ulkopolitiikasta länsipainotteiseen ulkopolitiikkaan. Itä ja länsi eivät olleet Suomen kansainvälisissä suhteissa symmetrisessä asemassa toinen toisensa pois sulkevina vaihtoehtoina.

Länsiyhteistyötä laajennettiin koko kylmän sodan ajan, ja se oli lopulta niin määrällisesti kuin laadullisesti omassa luokassaan.

Lipposen mielestä murroksen ja muutoksen oloissakin suhteet itäiseen naapuriin olivat hallinnassa, eikä niistä muodostunut ongelmaa, joka olisi voinut vaikeuttaa Suomen etujen turvaamisesta uudessa Euroopassa.

- (Presidentti Mauno) Koiviston johdolla Suomi saattoi liittyä EU:n jäseneksi kypsän valtion tavoin, tietoisena siitä, että vuosikymmenten työ oli tuottanut tulosta. Askel unionin jäsenyyteen oli luonnollinen maalle, jonka ulkopolitiikka oli ollut käytännönläheistä, vailla ideologista lähetystehtävää, hän linjasi.

Samalla hän huomautti, että mallikelpoisesti hoidetut idänsuhteet eivät olleet vähäisin peruste, kun silloiset EU:n jäsenet hyväksyivät Suomen jäsenyyden.

Lipponen lupasi, että toimiessaan EU:n puheenjohtajana ensi vuoden loppupuoliskon Suomi panostaa erityisesti unionin ja Venäjän yhteistyön kehittämiseen.

Liittoutumattomuus edustaa jatkuvuutta

Keskustelu Suomen linjasta ja sen vaihtoehdoista on Lipposen mielestä paikallaan. Löysästä arvuuttelusta Suomen NATO-jäsenyydellä ei ole hänen mielestään kuitenkaan mitään apua tässä vakavassa asiassa.

- Voimme olla tyytyväisiä nykyiseen asetelmaa, emme hae siihen rakenteellista muutosta. Sen sijaan haemme kyllä lisää vaikutusmahdollisuuksia muuttuvissa kansainvälisissä olosuhteissa, hän vakuutti.

- Tänään, Urho Kekkosen syntymän vuosipäivänä, näemme selkeästi miten valtaisalla poliittisella, älyllisellä ja hallinnollisella voimaanäytöllä Suomi selviytyi kylmän sodan koettelemuksista. Sen ansiosta olimme kyllin vahvoja tekemään omat valintamme uudessa Euroopassa, hän linjasi.

STT-IA
4.9.1998