Koiviston vuonna 1990 tekemästä näpäytyksestä huolimatta hän ja Suominen olivat EY-jäsenyydestä samalla linjalla

Suominen: Koivisto oli kanssani samalla linjalla



Ilkka Suominen vei aikanaan kokoomusta puolueen puheenjohtajana ja siinä sivussa Suomea määrätietoisesti kohti länttä. Hän piti tunnetun EY-jäsenyyttä pohjustaneen puheensa elokuussa 1990 Finlandia-talolla järjestetyssä European Democrat Unionin (EDU) puheenjohtajakokouksessa.


Suominen paljastaa, että nykyinen alivaltiosihteeri Antti Peltomäki, joka tuolloin oli kokoomuksen kansainvälisten asioiden päällikkö, "ylipuhui" hänet ottamaan kantaa EY-jäsenyyden puolesta. Tämä tapahtui Suomisen mukaan autossa matkalla vastaanottamaan Margaret Thatcheriä EDU:n kokoukseen.

- Antti oli se, joka sanoi autossa, että "etkö nyt kumminkin laittaisi sen siihen puheeseesi", kun olin vetänyt sen yli. Olin kuitenkin ministeri ja ajattelin, ettei tässä nyt auta potkia hallituksen linjaa vastaan, joka oli jyrkkä ETA-linja. Mutta Antti sanoi, että "pistä nyt se siihen, se on historiallista".

Suominen uskoikin Ruotsin päätyvän samaan ratkaisuun - kuten sitten kävikin - eikä halunnut, että Suomi olisi silloin tyhjän päällä. Niinpä alunperinkin puheeseen sisällytetty varovainen EY-jäsenyyttä puoltava kanta jätettiin lopulliseen versioon. Siinä Suominen puhui kymmenen vuoden sisällä tehtävästä ratkaisusta.

Koivisto uskoi jo jäsenyyteen

Samaan kokoukseen liittyi presidentti Mauno Koiviston pienimuotoinen vastaanotto.
- Siellä oli sitten sellainen hetki, jolloin meillä ei ollut ketään ulkomaalaista ympärillä.

- Koivisto, joka oli tietysti saanut puheeni etukäteen sanoi: "Jaa, sää sanosit, et me ollaan kymmenen vuoden aikana siel' EY:ssä. Mä olen sanonu et me ollaan kuuden vuoden aikana. Ei me niin kauhhest eri mielt olla."

- Mutta julkisuudessa Koiviston oli annettava näpäytys, Suominen muistelee puheen nostattamaa ankaraa kritiikkiä.

Hän muistelee, että vielä vuonna 1993 Koivisto piti eräissä rapujuhlissa pitkän luennon syistä, joiden vuoksi yhteisöön ei pitänyt liittyä.
- Mutta kuitenkin hän oli jo 1990 sitä mieltä, että sinne mennään.

- Joka tapauksessa Antti Peltomäki oli silloin ja on sen jälkeenkin ollut erittäin pitkälti se linjanvetäjä, joka on myös ollut minun kanssani samaa mieltä federalismista.

Kokoomuksessa kaksi päälinjaa

- Silloin ei kuitenkaan vielä puhuttu siitä, minkälaista politiikkaa Suomi EY:n sisällä alkaisi harjoittaa. En muista, koska siitä alettiin tarkemmin puhua. Siinähän oikeastaan muodostui alkuun vain kaksi päälinjaa, joista äänekkäämpi oli se, joka ilmoitti, että ollaan ns. Englannin linjalla.

- Voisi kai sanoa, että se oli zyskowiczlainen linja, joka sanoi, että tämä on tällainen löysä valtioiden liittoutuma, jossa on vapaa liikkuvuus jne., mutta joka ei ole ollenkaan ylikansallinen.

- Se tietysti houkutteli varsinkin siinä vaiheessa, kun oli aika tiukoilla, että mennäänkö yhteisöön vai eikö mennä. Kyllähän sitä täytyi siinä vaiheessa tuoda esiin, kun vastustajat sanoivat, että tämä on liittovaltio ja Saksa tulee määräämään.

- Minä olen aina ollut federalisti. Mutta pidin suuni kiinni, koska ei tästä asiasta kannattanut lähteä tekemään ristiriitaa puolueen sisällä, ja mahdollisesti vaarantamaan lopputulosta sillä, että yhtäkkiä lähdetään riitelemään asiasta, joka on täysin irrelevantti, koska sitä ei ensinnäkään Suomi määrää eikä sitä tiedä, että mihin se siitä kehittyy.

Kohl ei kannata liittovaltiota

- Täällä tehtiin federalisteista mörköjä, jotka haluavat liittovaltion, jossa Brysselissä istuu presidentti, joka määrää täällä olevien kunnanvaltuustojen toiminnan. Ei se ole sitä. Helmut Kohl sanoutuu jyrkästi irti liittovaltiosta. Mutta federalistisia piirteitähän EU:ssa täytyy olla. Ei Euroopan unionia ole ilman ylikansallisia piirteitä, sanoo Suominen.

Suominen ei mielellään kovin paljon puhu kokoomuksen nykyisestä EU-politiikasta. Yleensäkin keskustelu näyttäisi hänestä olevan fakkiutunut EMU:n ympärille.

- Minusta tämä on nyt enemmän suvantovaiheessa: puhutaan vain, että EMU:un mennään. Mennään, kyllä mennään. Olen samaa mieltä, näin pitää tehdä.

- Toisaalta kyllähän hallitus työskentelee Lipposen linjapuheen mukaisesti, jonka hän piti Helsingin Sanomien seminaarissa syyskuun alussa 1994. Se on loistava yhteenveto siitä ajattelusta, joka minulla itsellänikin on aina ollut. Ja sehän on "federalistinen" puhe siinä mielessä, että se hyväksyy ylikansallisia piirteitä.

Suominen haluaa kuitenkin tähdentää, ettei hallitus aja esimerkiksi Euroopan parlamentin aseman vahvistamista, vaan pitäytyy linjauksissa unionin hallitustenvälistä ulottuvuutta korostavalle linjalle.

- Kokoomus ei ymmärtääkseni ole kovin paljoa irrottautunut tästä. Onhan siellä sitten meidän europarlamentaarikkomme, jotka puhuvat parlamentin puolesta.

Keskusteluun loogisuutta

Suominenkin kiinnittää huomiota kotimaisen EU-keskustelun erikoisuuteen, jossa samat ihmiset puolustavat joitakin merkittäviä ylikansallisia kehityslinjoja sanoutuen samalla jyrkästi irti federalismista.

- Ne, jotka puhuvat europarlamentin vahvistamisen puolesta eivät oikeastaan saisi ainakaan samaan virkkeeseen laittaa, ettei saisi olla federalistinen Eurooppa, koska parlamentin vahvistaminen on samaa kuin federalististen piirteiden vahvistaminen.

- Ajatetaan tätä ja väitetään ajettavan tuota, Suominen tiivistää.

JORI ARVONEN
6.2.1998

Haastattelun toinen osa julkaistaan ensi viikon Verkkouutisissa.


POLITIIKKA -SIVULLE