 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Potila yhä pettynyt Finnairin vanhakantaiseen yrityskulttuuriin
Finnairin yrityskulttuuri on yhä osin liian kaukana normaalin, nykyaikaisen liikeyrityksen kulttuurista, tilittää eläkkeelle jäävä pääjohtaja Antti Potila Finnairin 75-vuotishistoriikissa.Aika lentää -juhlakirjassa Potila kertaa hyvän kehityksen rinnalla myös niitä vaikeuksia, joita hän kohtasi saatuaan kutsun yhtiön johtoon syksyllä 1986 lujatahtoisen pääjohtajan Gunnar Korhosen seuraajaksi. Poikkeuksellisen ilmeikkään juhlakirjan on kirjoittanut toimittaja Heikki Haapavaara, ulkoasusta vastaa Hannu Pulkkinen ja kuvista Pekka Tynell. Potila kertoo yllättyneensä, ettei yhtiössä ollut kunnolla toimivaa johtokuntatyöskentelyä, koska oli totuttu siihen, että päätökset tekee yksi mies. Potila joutui todistamaan, että ensimmäisen uuden johtokunnan kokouksessa yhtiön johtajat esittäytyivät toisilleen, koska he eivät olleet tavanneet. Samanlaisia shokkeja Potilalle olivat yhtiön kova keskustelukulttuuri sekä huono tapa kannella asioista hallintoneuvoston poliitikoille tai liikenneministeriölle, jotka kuitenkin lojaaleina kertoivat niistä Potilalle. Aikoja sitten sortuneen monopoliaseman vaikutuksia näkyy Potilan mielestä yhä yhtiön henkilöstössä. Potila jättää monilla mittareilla hyvässä iskussa olevan lentoyhtiön, vaikka Finnair vuosikymmenen alussa oli vankassa laskukiidossa.
"Finnairia lyödään kuin vierasta sikaa"Kansainvälisesti näkyvästä ja kokoaan merkittävämmästä yhtiöstä on aina puhuttu.- Korhonen sanoi minulle, että Finnairia lyödään kuin vierasta sikaa. Lyöjinä ovat asiakkaat, omistajat, henkilökunta, sijoittajat ja media. Hän oli oikeassa, Potila kertoo ja myöntää olevansa loukkaantunut vielä tänäänkin. Häntä ei ole säästetty myöskään yksityiselämää koskevalta julkisuudelta.
Wallenberg ja Neuvostoliitto painostivatPotilan edeltäjä Gunnar Korhonen johti Finnairia vuodesta 1960 vuoteen 1987. Patruunan ja tiukan kauppamiehen mainetta Korhonen nauttinut paljastaa juhlakirjassa nyt, että yhteispohjoismaisen lentoyhtiön SAS:n luoja ja Ruotsin pankkielämän voimahahmo Marcus Wallenberg oli järjestelemässä roolia myös Finnairille.Sinivalkoisille siiville oli varattu takamaiden syöttöliikenne SAS:n lentoverkostoon. Wallenberg jatkoi pitkään ankaraa painostustaan ja kävi jopa presidentti Urho Kekkosen luona vaatimassa Korhosen eroa. - UKK kysyi sitten minulta, mitä minä olin tehnyt. Vastasin, että kaipa Marcus Wallenberg tietää, mitä minä olin tehnyt. Wallenberg painosti ystävänsä presidentti Kekkosen lisäksi Finnairia lentokonetehtaiden, IATA:n ja kansainvälisten liikemiespiirien kautta. Toinen painostaja oli Neuvostoliitto. Maa halusi myydä Suomelle ja siniristilipun alle Tupoleveja, Jakoleveja ja Iljushineja. Hanke oli monen mielestä maiden suhteiden kannalta myönteinen, toiset näkivät taas sen vaarallisena itsenäiselle länsimaalle. Korhonen pysyi asiallisen tiukkana jopa itselleen ulkoministeri Vjatseshlav Molotoville. Koneet eivät sopineet Suomelle. Puolustusministeri Dmitri Ustinoville Korhonen oli arvellut, että neuvostokoneilla Finnair tekisi konkurssin. Ustinov oli vastannut: "Eihän Aeroflotkaan ole tehnyt konkurssia." Johon Korhonen puolestaan jatkoi: "Onko joku muu neuvostoyritys tehnyt?" Korhonen oli Kekkosen mies ja valtioneuvostossakin istuneena hän oivalsi kytkeä Finnairin hallintoon mukaan kaikki maan johtavat poliitikot pääministereitä myöten. Korhosen mukaan hallintoneuvostossa ei kuitenkaan tehty politiikka. Kommunistitkaan eivät jättäneet kertaakaan eriävää mielipidettä. Finnair perustettiin 1. marraskuuta 1923. Ensimmäisen pääjohtajan Bruno Lucanderin luotsaama yhden lentokoneen yhtiö oli tuolloin nimeltään Aero O/Y. Tänään Finnairin palkkalistoilla on noin 11 490 ihmistä. Yhtiö lentää lähes 60 koneella 50 kohteeseen ulkomailla ja 21 kohteeseen kotimaassa. Reittiliikenteen kylkeen on kasvanut merkittävä lomaliikenne. Uusi pääjohtaja Keijo Suila siirtyy yhtiön keulaan vuodenvaihteessa.
MARGIT HARA |
TALOUS -SIVULLE