 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Hyvä veli -verkostot rapautuvat
Kauko Juhantalo, Eeva Vuori ja Alho-Sundqvist tapaukset viittaavat kaikki suomalaisen yhtenäisen eliittirakenteen rapautumiseen arvioi professori Ilkka Ruostetsaari. Hyvä veli -verkostot eivät toimi kuten ennen, mutta luottamus politiikkaan ei silti näytä palaavan - päinvastoin.Yhteistä Juhantalon, Vuoren sekä Sundqvistin tapauksille on, että ne kaikki ovat saaneet alkunsa poliittisen tai taloudellisen eliitin sisältä, toteaa Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen professori Ilkka Ruostetsaari. - Kun on riittävän kova paikka, niin hyvä veli -verkostot eivät toimi, hän sanoo. Muutos on tullut 90-luvun laman myötä. - Aiemmin systeemi perustui konsensukseen ja taloudelliseen kasvuun, joka tuotti jaettavaa, jota riitti kaikille. Enää ei näin ole, epävarmuudet ovat lisääntyneet ja riskit ovat samalla kasvaneet. Kun yhteiskuntatieteissä on puhuttu ihmisten yksilöllistymisestä ja yhteiskunnan pirstaloitumisesta, niin näyttää, että sama kehitys on siirtymässä myös valtaeliitin sisään. Eliittikerroskaan ei ole täysin turvassa ja epävarmuus on sielläkin lisääntymässä, arvioi Ruostetsaari. Omistussuhteet muuttuvat eivätkä yritysrakenteetkaan ole samaan tapaan pysyviä kuin ennen. - Toki sielläkin on luotu turvaverkkoja kuten kultaisia kädenpuristuksia ja optioita, mutta näyttää, että myös siellä on epävarmuus lisääntynyt.
Eliitistä voi suistua kansan pariinYksi poliittisen eliitin yhtenäisyydestä kertova tekijä on suhtautuminen ryhmäkuriin. Siinä ei Ruostetsaaren mukaan ole tapahtunut kovin merkittäviä muutoksia. Tosin, hän huomauttaa, vasemmistossa on pientä rakoilua ollut näkyvissä.Kansalaiset ovat tämän tästä mielipidetiedusteluissa sitä mieltä, että puolueet ja poliittiset päättäjät eivät ymmärrä kansalaisten ongelmia. Jos poliittisen eliitin yhtenäisyys rakoilee, niin hyvänä seurauksena saattaa olla tämän kuilun pieneneminen.
Ruostetsaari myöntää, että näin voi tapahtua. Eliitin koskemattomuus vähenee, kun sieltäkin voi suistua kansan keskuuteen.
Uskottavuus koetuksella- Kuitenkin Alho-Sundqvist -tapaus oli aika murheellinen poliittisen uskottavuuden kannalta. Siinä oli hämmästyttävää miten SDP:n sisällä asioita voitiin hoitaa. Ruostetsaari kysyykin eikö missään kohdassa hälytyskellot soineet, kun tapausta hoidettiin vain yhden puolueen sisäisenä projektina.- Voi ihmetellä miten sitä näinkin avoimesti voitiin hoitaa, koska onhan Sundqvistin vahingonkorvauksen huojentaminen aika mittava. Se panee pohtimaan missä määrin päättäjät ovat vieraantuneet kansalaisten tunnoista. Mutta onko muutos tullut myös lisääntyneen julkisuuden mukana, jolloin poliittinen eliitti ei ole ymmärtänyt muuttaa tapojaan? Tästä voi olla kyse, myöntää Ruostetsaari. - Julkisuus on kuitenkin varsin lyhyessä ajassa muuttunut toisenlaiseksi ja se on muuttanut politiikan tekemistä. Toki sekin on muistettava, että eihän mediakaan ole mikään erillinen toimija ja pelkästään yhteiskunnan vahtikoira, vaan kyllä sekin on osa valtarakennetta ja sillä on omat kytkentänsä. - Voi kuitenkin olla, että puolueissa ei ole ymmärretty uusia paineita, joita nousee kansalaisyhteiskunnan taholta. Kun ihmisten kansalaispätevyys on kasvanut, eli ihmiset uskovat, että heillä olisi kykyä vaikuttaa ja hoitaa asioita itsekin, niin siihen ei ole olemassa mahdollisuuksia. - Puoluerakenteet ja puolueiden toimintamekanismit ovat pitkälti samaa kuin siinä ajankohtana, jolloin ihmiset olivat enemmän kiinnittyneitä puolueisiin. Tänä päivänä kaivataan toisen tyyppisiä osallistumismahdollisuuksia.
Politiikka yhdentyyEnsi kevään eduskuntavaalien lähestyessä näyttää myös siltä, että poliittiset vastakkainasettelut vain vähenevät ja poliittinen eliitti näyttää hyvinkin yhtenäiseltä.- Hallitusasetelma on sellainen, joka on omiaan vähentämään vahvoja kannanottoja. Ruostetsaari ottaa esimerkiksi Keskustan, joka on puun ja kuoren välissä. Vaalit voittaakseen se tarvitsisi näkyvää kampanjointia, mutta samaan aikaan pitää huoli, ettei siltoja muihin puolueisiin polteta. Kolmen suuren puolueen välillä ollaan tultu tilanteeseen, jossa kaikki koalitiot ovat mahdollisia ja silloin myös välit on pidettävä kunnossa. Kehitys ei kuitenkaan ole omiaan lisäämään mielenkiintoa politiikkaa kohtaan, arvioi Ruostetsaari. - Meillähän jo nyt valitellaan, että politiikassa ei ole visioita ja selviä eroja puolueiden välillä, mutta kyllä kehitys samaan suuntaan menee.
Eikä muutos ole vain taktinen. Ruostetsaari sanoo, että 90-luvulla ei puolueiden välillä ole ollut selkeitä linjaeroja kun vaihtoehtoja ei ole tuotu esiin. Yksittäisen kansalaisen kannalta kehitys ei näytä kovin hyvältä, kun päähallituspuolueeksi on tarjolla kolme tasavahvaa ehdokasta, joiden väliset erot eivät näytä kovin merkittäviltä, arvioi Ruostetsaari. - Ei ole nähtävissä, että vaaleissa politiikan suunta muuttuisi kävi niissä kuinka tahansa. Toisin, Ruostetsaari muistuttaa, EU luo myös omat rajansa kansalliselle liikkumavapaudelle. Yhtenä vastauksena demokratian muutokseen Ruostetsaari tarjoaa ylikansallista vaikuttamista. - Jos markkinoita halutaan säädellä, niin siihen on etsittävä ratkaisua vähintään eurooppalaisella tasolla. Toisaalta tarvitaan ratkaisuja myös mikrotasolla, kunnissa ja vielä matalammilla tasoilla. Siihen liittyvät teledemokratiakokeilut ja muut, joita täytyy avata kansalaisille. - Ikuinen ongelma on sitten se missä määrin ihmiset haluavat käyttää mahdollisuuksia. Ihmiset eivät ole mitään poliittisia eläimiä ja politiikka on vain yksi mahdollinen harrastus. Paljon muitakin harrastuksia ihmiselle löytyy.
PETE PAKARINEN Lisää eliiteistä teoksissa:
Ilkka Ruostetsaari: Politiikan professioinalisoituminen ja poliittisen luokan muotoutuminen Suomessa, Tampereen yliopiston julkaisuja 3/1998 |
POLITIIKKA -SIVULLE