Kokoomuksen tavoiteohjelma tarjoaa vapautta ja vastuuta



Kokoomuksen varapuheenjohtaja Juha Rintamäki kuuluttaa Kokoomukselle uusia aatteellisia tavoitteita. Vuosituhannen vaihteen tavoiteohjelmaa rakentavan ohjelmatoimikunnan vetäjä löytää itse vastauksen yksilön vastuusta ja vapaudesta.


- Koen, että kokoomuksen kaltaisella puolueella ei ole menemistä vaaleihin ilman aatteellista lähtökohdan terävöittämistä ja omien tavoitteiden tekemistä, lataa Kokoomuksen ohjelmatoimikunnan vetäjä Juha Rintamäki.

Rintamäki maalaa ideologisen etsinnän taustalle tilanteen, jossa aatteisiin pragmaattisesti suhtautunut kokoomus joutuu vaaleihin mennessä kysymään itseltään, onko kymmenen vuoden hallitusvastuu viemässä laskevaan kannatukseen.

Hän vastaa saman tien omaan kysymykseensä kieltävästi. Keskustalla ja SDP:lla oli oppositiovuoronsa, mutta kokoomuksen pohja pitää pitkän linjan politiikassa: valtiontalouden vakauttamisessa ja talouden tervehdyttämisessä.

- Sininen lanka löytyy siitä, että kokoomuksen politiikalla täytyy olla ennustettavuusarvo, että politiikka perustuu jonkinlaiseen arvolähtökohtaan. Vahva arvopohja antaa samalla pohjan myös ihmisten luottamukselle sekä toisiinsa että yhteiskuntaan, hän kiteyttää

Vapaus, vastuu ja yrittäjyys

Tavoiteohjelman uusi aatteellinen viritys löytyy tiukasti viritetystä yksilöllisyydestä, johon valinnan vapauden ohella kuuluu myös vastuu.

- Vastuu ihmisestä itsestään, omasta itsestään, omasta hyvinvoinnistaan, ympäristöstä. Vastuu on omilla harteilla ja omilla teolla on merkitystä myös sosiaalipolitiikkaan ja työllisyyspolitiikkaan.

- Toinen osa lähtee yritteliäisyydestä, joka on kokonainen elämänasenne, eli jokainen toimii itsensä ja lähiympäristönsä hyväksi, Rintamäki sanoo.

Periaatteellisemman pohdinnan alle on kirjattu konkreettisia tavoitteita vuosille 1999-2002. Niihin on kirjattu osin tuttuja politiikan esityslistan asioita. Pääosa tavoitteista on kirjoitettu määrätietoisen väljästi, joten ne on helppo sovittaa käytännön politiikkaan.

Tavoitteiston pohja rakentuu sivistyksen ja henkisen kasvun varaan. Vaatimuksiin on kirjattu muun muassa maksuton esiopetus ja täysavoin koulutusjärjestelmä. Jälkimmäinen ei toisin tarkoita oppilaitosten avaamista kaikille halukkaille, vaan laajempien oppisisältöjen tuomista tietoverkkoihin ja kansansivistystyöhön.

Lieneekö vastauksena puolueen puheenjohtajan pohdinnoille, että ohjelmatoimikunnan mukaan kirjastojen peruspalvelut on säilytettävä maksuttomina.

Prosentin veroale vuosittain

Työelämän suhteen ohjelman kirjoittajat ovat arvattavasti joutuneet tasapainoilemaan. Valtakunnalliset sopimukset halutaan turvata jatkossakin, mutta toisaalta työelämän joustoja ja paikallista sopimista on lisättävä. Mielenkiintoista on, että vähimmäispalkkaa lukuun ottamatta työntekijä ja työnantaja saisivat sopia poikkeuksista työehtosopimukseen.

Yrittäjiä pyritään kannustamaan vaatimalla palkan sivukuluja alemmas sen tarkemmin niitä yksilöimättä.

Veronmaksajat saavat puolestaan lohtua päättäväisestä vaatimuksesta, jonka mukaan tuloveroastetta on laskettava prosenttiyksiköllä vuosittain. Myös autoveroa olisi pyrittävä keventämään.

Sosiaaliturvauudistusten keskeisenä ideana on idea siitä, että bruttoansioiden kasvun on aina lisättävä myös käteen jäävää tuloa, sen mukaisesti on myös kannustinloukkujen purkamista jatkettava. Sosiaaliturvaosastolta löytyy myös kompensaatio mahdolliselle veronalennukselle. Nimittäin verojen alentuessa voidaan palkansaajan osuutta ansioturvan rahoituksesta lisätä.

Energiapolitiikka rakentuu ydinvoiman lisärakentamisen varaan. Samalla kasvihuonekaasujen rajoittamisessa halutaan noudattaa EU:n päätöksiä.

Kansainvälisen politiikan alueella ohjelmaa näyttää hallitsevan ajattelu, jonka mukaan vahva EU on Suomen etu. NATO:n kanssa Suomen on edelleen kehitettävä yhteistyötään ja pidettävä valmius harkita uudelleen linjaustaan NATO-jäsenyyden suhteen.

Huomattavaa tavoiteohjelman luonnoksessa on myös se mikä sieltä puuttuu. Monet kiistoja herättävät yksityiskohdat aina pakolaisista suojelualueisiin on sivuutettu ja pyrkimyksenä näyttääkin mieluummin olevan joukkojen kokoaminen yhteisten nimittäjien alle.

Esimerkkinä toimikoon vaikka ajankohtainen Itämeri. Sen rehevöitymisen vähentämiseksi Kokoomusta paimennetaan vain tehostamaan kansallisia keinoja. Sanallakaan ei viitata sen koommin omaan maatalouden hajakuormitukseen kuin naapurin jätevesiin.

Nyt kenttäkierroksella oleva esitys tavoiteohjelmaksi on määrä hyväksyä puoluevaltuustossa syyskuun lopulla.

PETE PAKARINEN
7.8.1998


POLITIIKKA -SIVULLE