Kankkulan kaivolla
Hikisten kesäneuvottelujen jälkeen Venäjä sai lännestä lisää lainaa talouskriisinsä ratkaisemiseksi. Hallitus sai vängättyä lainojen ehtona olevan kriisipakettinsa lähes kokonaan läpi duumassa, mutta kykeneeko hallitus toteuttamaan lupaamansa uudistukset? Pelitilaa nuorelle pääministeri Kirijenkolle on jätetty yhtä vähän kuin valtiolle veroilmoituksia.Aikansa asiaa harkittuaan kansainvälinen valuuttarahasto IMF päätti 20. heinäkuuta myöntää Venäjälle lisää lainaa tänä vuonna 11,2 miljardia dollaria. Summasta maksetaan heti 4,8 miljardia. Lisäksi myös Maailmanpankki ja Japani antavat Venäjälle lainaa, joten tämän vuoden lainojen yhteismääräksi tulee 14,8 miljardia dollaria. Entisestään Venäjä on velkaa IMF:lle 14,3 miljardia dollaria. Eikä tämä tähän lopu. Ensi vuodeksi on jo sovittu 7,8 miljardin dollarin lainoista. Venäjä on myös vaihtanut markkinoilta ottamiaan korkeakorkoisia ja lyhytaikaisia ruplalainoja 4,4 miljardin dollarin edestä pitkäaikaisiksi dollarilainoiksi. Uudistusten viivyttäminen johti kriisiinLainoihin toki on aina sisältynyt tiukkoja ehtoja: edellisen lainaohjelman edellyttämä inflaation hillintä Venäjän hallitukselta onnistui, mutta talouden rakenteen ja julkisen puolen uudistukset ovat jääneet toiveajatteluksi. Julkisen sektorin alijäämä on suuri ja korkeiden reaalikorkojen takia velka kasvaa nopeasti.Viimeisen puolen vuoden ajan sijoittajat ovat vetäneet rahojaan pois Venäjän osake- ja rahamarkkinoilta. Osakemarkkinat ovat tänä vuonna pudonneet yli 50 prosenttia. Kokemattomana pidetyn nuoren Sergei Kirijenkon hallitus sai toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa tuta todellista markkinavoimien myllerrystä, kun devalvaatiohuhut romahduttivat Moskovan pörssin ja valuuttakriisi alkoi näyttää enemmän kuin todennäköiseltä. Nyt uusilla lainoilla täytetään Venäjän keskuspankin vähiin huvennutta valuuttavarantoa ja valuuttakriisi on toistaiseksi vältetty. Läntisen rahoituslaitokset olivat pakkotilanteen edessä: kriisin puhkeaminen ja devalvaatio olisi johtanut venäläisten pankkien konkursseihin, inflaation kiihtymiseen ja taloudelliseen kaaokseen Aasian malliin. Kriisiohjelman tavoitteitaUusimman IMF:n hyväksymän talousohjelman mukaan valtion budjettialijäämä pitäisi painaa tänä vuonna 5,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta ja ensi vuonna 2,8 prosenttiin. Tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana alijäämä oli 4,4 prosenttia bruttokansantuotteesta.Kirijenkon keinoina ovat valtion verotulojen kasvattaminen ja menojen supistukset yhteensä noin viiden miljardin dollarin edestä. Kommunistivaltainen duuma hyväksyi 16. heinäkuuta suuren nurinan jälkeen valtaosan uusista verolaeista. Presidentti Boris Jeltsin kuittasi asetuksillaan osan duuman hylkäämistä laeista, ja näin kriisiohjelma saatiin lähes kokonaan käyttöön. Kirijenkon ja keskuspankin johtajan Sergei Dubinin IMF:lle 20.7. antaman muistion mukaan veronkanto tehostuu tänä vuonna viime vuoteen verratuna 0,5 prosentilla bruttokansantuotteesta, ja ensi vuonna 2 prosentilla bruttokansantuotteesta. Keskupankki on luvannut muuttaa pankkitoimintaa Venäjällä avoimemmaksi, ja Jeltsin on lähettänyt hallituksen ensi budjettia koskevan ohjeiston, jonka mukaan mm. sosiaalimenoja tulisi vähentää neljänneksellä. Helpompi sanoa kuin tehdäLakipykälien ja muistioiden sorvaamisesta on kuitenkin vielä pitkä matka niiden toteuttamiseen. Uudeksi verojen kerääjäksi nimetty Boris Fedorov on peloton ja kovapuheinen uudistusmies, mutta häntä vastassa on mahtavia voimia. Venäjän suurimmat yhtiöt, kuten energiajätit Gazprom, Lukoil ja UES (United Energy Systems), eivät vaivaudu maksamaan asianmukaisesti verojaan. Tuloverojen saaminen maan rikkaalta yläluokalta on myös kiven takana.Fedorov tarvitsee tuekseen tehokkaamman veronkeräysorganisaation, selvemmät verolait ja paljon laajaa poliittista tukea. Viimeksimainitun hankkiminen on valitettavasti kaikkein vaikeinta. Energia- ja teollisuusyhtiöiden johtajat, nuo Venäjän taloutta hallitsevat mahtavat pohatat, vaativat itselleen vaikutusmahdollisuutta maan asioiden hoitoon yhteistyöneuvoston kautta hintana tuestaan hallituksen uudistuksille. Heidän etunsa eivät kuitenkaan aina käy yksiin markkinatalouden etujen kanssa. Kirijenko on tiukassa välissä. Palkat ovat maksamatta ja lakkoilu jatkuu. Kuitenkin valtion menoja pitäisi leikata reilusti. Venäjän saa valuuttatulonsa pääasiassa kaasu- ja öljyviennistä, mutta öljyn hinta on laskenut yli 40 prosenttia. Hyvät radionkuuntelijat, lähetys Kankkulan kaivolta jatkuu...Kuinka pitkään Venäjän talouden kurimus tulee jatkumaan? Kuinka paljon länsimaiden pitää vielä kaataa rahaa pohjattomaan kaivoon? Sitä on kenenkään mahdoton sanoa. Kaikki riippuu valtion kyvystä uudistaa rakenteensa, vähentää menojaan ja tehostaa veronkantoa. Lähestyvät presidentivaalitkin alkavat sotkea kuvioita.Venäjän talouden rakennusprojekti kestänee kymmeniä vuosia, niin täydellisen sotkun sotataloudessa elänyt kommunistinen Neuvostoliitto jätti jälkeensä. Ei ole edes varmaa, että nyt saamillaan uusilla lainoilla Venäjä selviää tämän vuoden kriisistä. Toivoa kuitenkin sopii, sillä Venäjän talousromahduksen mahdolliset seuraukset - maan hajaannus tai venäläisen fasismin nousu - voivat maksaa länsimaille paljon nykyisiä lainoja enemmän.
HEIKKI JANTUNEN (Lähteet: STT ja The Economist). |
TALOUS -SIVULLE