Presidenttigallupit saavat jäädä omaan arvoonsa

Elisabeth Rehnin YK-tehtävän mittaa ei ymmärretä Suomessa

- Voi piru vieköön, parahtaa Elisabeth Rehn, kun häneltä kerta kiellon jälkeenkin tivataan tiedotustilaisuuden päätteeksi kantaa suomalaiseen presidenttipeliin. Ulkoministeriön pääsiäislilja-asetelma tömähtää pöydällä.

Tätä ennen Rehn on tuttu hymy suupielissä pitkään ja hartaasti selvittänyt tilannetta vaikealla tehtäväalueellaan YK:n alipääsihteerinä ja Bosnian erityislähettiläänä.

Ulkoministeriö on järjestänyt lehdistötilaisuuden, jotta Rehn voisi tehdä selkoa Bosnian, Kosovon ja entisen Jugoslavian tilanteesta. Tehtävä vie erityislähettilään sielun ja täyttää hänen elämänsä, sinne ei muuta mahdu ja Sarajevosta on tullut hänen toinen kotinsa, mutta suomalaiset toimittajat odottavat kommenttia presidenttigallupista.

Tavalliset kansalaiset kyllä ymmärtävät...

- Minulla on niin suuri tehtävä. Te ette ollenkaan ymmärrä, kuinka vaativa se on, Rehn sanoo painokkaasti ja hetken vailla hymyn häivää.

Onko tämä ymmärrettävä niin, että suomalaiset aliarvioivat sitä työtä, mitä teette Bosniassa?
- Tavalliset kansalaiset ymmärtävät todella hienosti. Viestit, joita saan, ovat aivan uskomattomia.

Epäsuorasti Rehn antaa ymmärtää, että tavallisten kansalaisten yläpuolelta löytyy tahoja, jotka eivät ehkä ymmärrä hänen tehtävänsä suuruutta.
- Minähän tulin tähän tehtävään omana itsenäni, hän sanoo ja muistuttaa, että kyse ei ole poliittisesta nimityksestä.

Hänen valintaansa vaikutti myönteisesti se, että YK:n pääsihteeri Kofi Annan tunsi Elisabeth Rehnin henkilökohtaisesti. Mandaatti kestää vuoden. Rehnin edeltäjät eivät jaksaneet kokonaista vuotta. Nyt mitataan Rehnin sisukkuutta, jota on tähän saakka kiitelty.

Tässä vaiheessa Rehn muistuttaakin, että hänen valintaansa vastustettiin Yhdysvaltain puolustusministeriössä Pentagonissa ja liittovaltion ulkoministeriössä. Nyt samat tahot ovat yhtyneet kiittelijöiden kuoroon.

Ministeriöissä arvioitiin, että Bosnian erityislähettilääksi tarvitaan voimakas poliisijohtaja. Rehnin mukaan lähtökohdat olisivat olleet täysin väärät, sillä tehtävä sisältää ihmisoikeuskysymyksiä ja muita eettisiä valintoja. Poliisin operatiivinen johto on oma tehtävänsä.

Sarajevon rikkiammuttu ”sviitti” asuntona

Rehn kertoo, että ulkoministeri Tarja Halonen (SDP) on aina ollut loistava yhteistyökumppani. Muita suomalaisnimiä ministeritasolta hän ei tehtävänsä yhteydessä mainitse.

Lepotauko tarpeen

Hän halusi olla tällä kertaa vain uutistoimitusten käytettävissä. Osa näistä kysyy, mitä mahdollisuuksia sotarikoksista syytetyn serbijohtajan Radovan Karadzicin saamisesta Haagin sotarikostuomioistuimen eteen on.

Ja Rehn vastaa pitkästi ja seikkaperäisesti mahdollisuuksia olevan, sillä serbijohtaja on menettämässä merkitystään ja valtaansa kansansa silmissä ja suojautuu vain itse palkkaamiensa sotilaiden turvin.

Tätä ennen hän antaa monipolvisen katsauksen maanosasta, jossa voi tapahtua vielä mitä tahansa ja koska tahansa. Mutta toimittajajoukossa niitäkin, jotka eivät tee muistiinpanoja kroaattien ja serbien väleistä, vaan presidenttigallupeista.

Työ saatettava loppuun

- Se on työ, joka on saatettava loppuun. Olen tavattoman kiitollinen, että nähtävästi suomalaiset seuraavat työtäni. Olen saanut paljon viestejä siitä, että puolestani rukoillaan ja pelätäänkin.

Huolimatta avustajajoukostaan Rehn kertoo olevansa ”hirveän yksin, kun joutuu päättämään ihmisten elämästä ja kuolemasta.”

Poliisit ja oikeuslaitos kansainväliselle tasolle

Rehn kertoo, että tehtävänä on kouluttaa paikallispoliiseja noudattamaan kansainvälisiä säädöksiä.

Sodanaikaisessa poliisitoiminnassa ihmisoikeuksien kunnioittaminen jäi taka-alalle ja osa poliiseista päätyi epäiltyjen listalle, kun seulottiin sotarikollisia. Uusimpana tehtävänä on seurata oikeudenkäyntien laillisuutta.

- Ei auta kouluttaa paikallispoliisia noudattamaan kansainvälisiä käytäntöjä, jos oikeudenkäynnissä on ratkaisevaa, kuka on syytettynä, kuka tuomarina, eli mitä etnisyyttä he edustavat.

Rehn odottaa YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä lisäjoukoista, jotta erikoistuneet poliisit voisivat valvoa jokapäiväisiä petoksia ja rajarikkomuksia, joita järjestäytynyt rikollisuus, mafia ja mustat markkinat pyörittävät.

- Tämä on erittäin rankka tehtävä. Poliisimme on aseistamattomia. Siitä on ollut kovasti kiistaa. Varsinkin Yhdysvallat vaati poliisin aseistamista. Emme suostuneet, sillä sillä hetkellä kun kansainvälinen poliisi suostuu käyttämään asetta, sen uskottavuus on mennyt.

Merkittävä osa Rehnin työstä on neuvotella Bosniassa toimivien kansainvälisten järjestöjen edustajien kanssa. Hän puhuu viiden hengen ”kabinetista”, joka saa ohjeita kuka Pentagonista, kuka Natosta, kuka Genevestä ja hän itse New Yorkista. Asiat on sovitettava yksiin ja päätös saattaa syntyä traagisissa tilanteissa keskiyölläkin.

Käytännön apuna on 400 kansainvälisen ja 1300 paikallisen avustajan kaarti. Nämä nk kieliassistentit saattavat olla paikallisia erikoislääkäreitä tai juristeja, jotka olisivat muuten työttömiä. Työttömyys on 70-80 prosenttia. Jos lääkäri onnistuu saamaan töitä, hänen ansionsa ovat noin tuhat Suomen markkaa kuussa, YK maksaa noin tuhat dollaria.

Virkahuoneista ulos kentälle

On tärkeätä nähdä itse paikalla, mitä tapahtuu, imeä itseensä ihmisten tunnot eikä vaan lukea raporteista. Inhoan virkahuoneita, joten tämä kentällä oikeiden ihmisten kanssa oleminen on tavattoman tärkeätä ihan henkisen kestämisenkin kannalta.

MARGIT HARA
9.4.1998