Amsterdam on myös vaihtoehtomuseoiden tyyssija


Vapaamielinen Amsterdam tunnetaan, paitsi tietysti Jari Litmasen tyyssijana, lukuisista museoistaan.

Kaupungissa voi perehtyä hollantilaisten maalaustaiteen mestarien tuotantoon tai vaikkapa merenkulun historiaan. "Dam" on kuitenkin samalla mitä merkillisimpien vaihtoehtomuseoiden pesäpaikka.

Ensinnäkin vierailija törmää kanavien varsilla useampaan seksi- ja erotiikkamuseoon. Nämä paikat sopivat Amsterdamiin oivallisesti, onhan kaupunki tunnettu punaisten lyhtyjensä alueesta.

Konservatiivisempi vieras saattaa hieraista silmiään, kun postikorttimaisen kauniin kanavan rannalla eteen nousee hasismuseo.

Silti tämänkin nautintoaineen historiaa on asiallista esitellä juuri Amsterdamissa. Onhan kaupunki kuuluisa "coffee shopeistaan", joiden käryyn turisti ei erehdy ainakaan toista kertaa kahvinjanossa.

Teemana ihmiskeho?

Amsterdamin vaihtoehtomuseoiden kantava teema näyttää olevan (laajasti ottaen) kehollisuus. Ruumiin nautintojen ohella ovat esillä sen kärsimykset - ja näiden kahden yhdistelmät.

Merimiesten kotikaupunki on oikea lokaatio tatuointimuseolle, joka paljastaa kivuliaan kehon koristelun salat ja historian.

Todellinen piina kohoaa turistin eteen kidutusmuseossa. Hollantilaisilla on ollut historian saatossa aitiopaikka myös tähän ilmiöön: pakenihan suuri määrä Ranskan hugenotteja Pärttylinyön verilöylyn (1572) jälkeen katolisten vainoa juuri Hollantiin ja Amsterdamiin.

Amsterdamin suvaitsevaisuuden juuret juontavatkin suurelta osin kaupungin asujaimiston monenkirjavaan uskonelämään. Niissä oloissa laeista ja säännöistä oli lähes pakko tehdä erittäin liberaaleja ja vapaamielisiä.

Kylmää hikeä

Amsterdamin kidutusmuseo valaisee niitä pöyristyttäviä keinoja, joilla esim. katolinen inkvisitio kiristi tunnustuksia "epäillyiltä". Tosin epäily merkitsi tuolloin käytännössä jo tuomiota.

Kun joutuu tai pääsee kävelemään kidutusvälineiden sekaan, huomaa, että tuttuus näyttää vähentävän niiden kauhistuttavuutta; vaikkapa giljotiini ei nosta pintaan niin kylmää hikeä kuin jotkut oudommat piinan instrumentit.

Kaikkein mieltä kääntävin kidutusmuseon väline lienee esine, joka antaa kylmäävän sivumerkityksen Sahalahti-kunnan nimelle. Kidutuksessa on nimittäin käytetty pimeimmällä keskiajalla sahaa. Tämän, aivan justeerin näköisen, välineen tarkempaa käyttötapaa ei ole aihetta painotuotteessa kuvailla.

Sairaan mielikuvituksen tuote on kiistatta myös ns. espanjalainen hevonen. Siinä uhri istuu puukehikon päällä ikään kuin hevosen selässä. Istuinpaikka on terävä - kuin istuisi äärimmäisen jyrkkäkattoisen talon harjalla.

Kidutusmuseo esittelee niin ikään rankaisemisen tapoja, joita ei aikanaan pidetty kidutuksena vaan kasvatuksena. Alan "sankariksi" nousee eteläsaksalainen opettaja, joka ylpeili 51 vuotta kestäneen opettajan uransa saldolla: hän oli antanut 911 587 kepiniskua ja 124 010 iskua vitsalla.

Eläviä patsaita

Oleellista on yhtä kaikki muistaa, että Amsterdam tarjoaa nähtävää myös niille turisteille, joille kidutus, seksi tai hasis ovat liian tuhteja teemoja.

Kaupunkikuvaa keskeisesti muovaaviin asuntoveneisiin pääsee perehtymään asuntovenemuseossa, ja onpa muuan asuntoveneistä peräti kissamuseo.

Tulppaanimaan kulttuurikeidas esittelee jopa "eläviä museoita": kaupungin keskustassa seisoo patsaiksi pukeutuneita ihmisiä. Paikalliset kertovat, että suomalaiset ovat menestyneet Amsterdamissa hyvin patsaina - siinäpä meille euroammatti!

STT-IA
9.10.1998

ULKOMAAT -SIVULLE