Asuntomarkkinat ranskalaiseen tapaan


Asunnon ostaminen Pariisissa ei ole suoraviivaista toimintaa. Periranskalaiseen tapaan pitkä ja hankala ostoprosessi sisältää sosiaalisia aspekteja ja herkullisia käänteitä. Verkkouutisten toimittaja oli arkkitehtiystävänsä mukana tämän etsiessä itselleen uutta asuntoa.

Pariisin asuntojen keskihintataso on karkeasti arvioiden yllättävän alhainen, Helsingin luokkaa. Asiaa toki voi ajatella niinkin, että Helsingin hintataso on yllättävän korkea.

Kaupunginosasta (arrondissement) ja rakennuksen kunnosta riippuen neliöhinnat ovat 10 000-40 000 frangia (frangi on noin 0.90 mk). Historiallisesti arvokkaissa rakennuksissa (hôtel particulier) asunnon hinta nousee niin korkealle, että neliöillä ei ole mitään merkitystä.

Leveä hintahaarukka on vaikea pistää suuhun

Laman iskiessä 90-luvun alussa leveän hintahaarukan yläpäässä olleet asunnot menettivät yli puolet arvostaan, kun taas edullisimpien asuntojen hinnat putosivat vain 10-20 prosenttia. Viime keväästä lähtien hinnat ovat olleet taas nousussa.

Oikukkaalle pariisilaisostajalle ovat ulkoiset arvot ovat hyvin tärkeitä. Talon rappukäytävässä pitää olla punainen matto ja ulko-oven on oltava uusi. Postilaatikoissa pitää olla mieluiten ranskalaisperäiset nimet.

Suomessa kaikki perusparannukset vaikuttavat suoraan neliöhintaan, mutta Pariisissa asunnon kunto ei vaikuta hintaan erityisen loogisesti. Tehdyn sisäremontin arvo lasketaan enemmän tunteella kuin tarkalla kustannusarviolla.

Asunnonvälittäjän luona

Yllätys kohtaa pohjoismaalaista asunnonostajaa välittäjän pienessä toimistossa. Toimiston kalusto on kulunutta ja nuhjuista, seinien tapetit likaisia ja koko ilmapiiriä leimaa jonkinlainen epätoivoinen fatalismi.

Vaisu välittäjä rapistelee joutavia papereitaan vanhan työpöytänsä takana tärkeän näköisenä, ja toimiston ainoa asiakas saa rauhassa odotella vuoroaan.

Tämä kaikki on kuitenkin hämäystä. Välittäjä ei halua näyttää ansaitsevansa liikaa rahaa välityspalkkioilla. Välityspalkkio on esimerkiksi puolen miljoonan frangin kaksiosta 30 000 frangia.

Kun toimistossa viimein päästään asiaan, on välittäjän puheista vaikea saada selvää, onko sopivia asuntoja tarjolla vai eikö ja kuka niitä oikeastaan tarjoaa vai tarjoaako kukaan.

Sekavalle asiantilalle on olemassa hyvä selitys: sama asunto on yhtä aikaa usealla toimistolla välitettävänä. Koska välittäjien puhelimen käyttö on vähäistä, ei kukaan oikein tiedä, mitä milläkin hetkellä on tosiasiassa myytävänä.

Kännykkä välittäjällä kuitenkin on ja sitä hän heilutteleekin näyttävästi kädessään koko asunnon katsomisen ajan, mutta kännykkä ei koskaan soi eikä hän koskaan soita sillä mihinkään.

Vaaleaa ranskalaista naiskauneutta

Välittäjiä on toki monenlaisia. Toisessa toimistossa oli tehty näyttävä, mutta luonnollisesti halvanoloinen pintaremontti, ja lepenistinen superblondattu naisvälittäjä esiintyi äärimmäisen hyökkäävästi.

Syytä olikin, koska esiteltävän asunnon rappukäytävän tapetit olivat taatusti nähneet Robespierren nousun ja tuhon.

Viekasta juonittelua

Välittäjät esittelevät yleensä ensimmäiseksi toinen toistaan karmeampia loukkoja pahaa-aavistamattomalle ostajalle. Ystäväni joutui kerran kapuamaan pimeälle ullakolle, jossa huonekorkeus oli pahimmillaan 120 cm. Portaissa ei ollut edes kaiteita.

Toisessa hänen katsomassaan asunnossa taas julkisivu oli romahtamassa kadulle. Kylpeminen olisi saattanut johtaa lattian pettämiseen sillä seurauksella, että ilkialaston kylpijä olisi pudonnut ammeineen alakerran algerialaisperheen keittiössä porisevaan couscous-pataan.

Ajatuksena on säikäyttää ostaja perinpohjaisesti ennen kuin hänet viedään katsomaan varsinaista myytävää kohdetta. Kaikkien kauheuksien jälkeen vaatimatonkin asunto alkaa näyttää upealta hankinnalta.

Villiä huijausta rajoittaa viime vuonna voimaan tullut laki (Loi Carrez), jonka mukaan asunnon tarkka pinta-ala on ilmoitettava. Asuntojen neliömäärää saa nykyään paisutella vain viiden prosentin verran.

Tarjouksen tekeminen

Ensin asunnosta pitää tehdä välittäjälle suullinen tarjous. Tämä ei kuitenkaan johda vielä välttämättä mihinkään. Seuraavaksi on esitettävä kirjallinen tarjous, jonka kanssa annetaan 10 prosentin käsiraha.

Tämän jälkeen notaari tutkii kaupan laillisuutta kolmisen kuukautta. Jos mitään hämärää ei ole ilmennyt, voidaan kauppakirjat viimein allekirjoittaa. Notaarin mystiset tutkimukset maksavat 8-10 prosenttia asunnon hinnasta.

Arkkitehtiystäväni löysi mieluisan asunnon ja teki siitä suullisen ja kirjallisen tarjouksen. Myyjä maistelee tarjousta kolmisen viikkoa ja jos kaikki sujuu vikkelästi, ystäväni pääsee uuteen asuntoonsa joskus ensi keväänä.

HEIKKI JANTUNEN
Pariisi
9.10.1998

ULKOMAAT -SIVULLE