Kannatusmittaukset eivät ole vaaliennusteita

Kuluttajansuojaa gallup-uutisiin?


Vaalien lähetessä puolueet alkavat jälleen lisätä ja menettää kannatustaan tihenevään tahtiin, mielipidemittauksesta toiseen.

Tutkijat toivovat tiedotusvälineiltä malttia ja yleisöltä ymmärrystä, sillä uutisena mainostetut kannatusmuutokset mahtuvat usein mittausten virhemarginaaliin.

Silloin puolueiden todellinen kannatus ei välttämättä ole heilahtanut ollenkaan. Periaatteessa se on voinut liikkua jopa päinvastaiseen suuntaan kuin tulokset väittävät.

Perusasiat pidettävä mielessä

Lukijan tai kuulijan on hyvä muistaa sama kuin toimittajienkin: todellinen virhe voi hyvin olla ilmoitettua marginaalia suurempi, eri tutkimuslaitosten tekemät kyselyt on pidettävä erillään, ja samankin laitoksen saamia tuloksia olisi tarkasteltava pidemmällä aikavälillä kuin kahden selvityksen verran.

Tuikitärkeä virhemarginaali mittaa vain satunnaisvirhettä eli sitä, miten oikeaan otannan uskotaan osuvan. Paljon suurempi virhe voi syntyä vaikkapa huolimattomasta kysymyksenasettelusta.

Helpointa on vertailla isojen puolueiden kannatusta. Pienten kohdalla taas mennään herkästi metsään, sillä suhteessa suurilta tuntuvat muutokset ovat yhä tilastovirheen mitoissa.

Mittauksia ei myöskään pidä tulkita vaaliennusteiksi; niitä ne eivät edes yritä olla. Kyse on senhetkisen poliittisen ilmapiirin peilaamisesta, sillä otos tehdään koko äänioikeutetusta väestöstä, ei todennäköisistä äänestäjistä.

Viihdettä ja jännitystä

Kovin raflaavat gallup-uutiset ovat tutkijoiden silmin poliittista viihdettä. Toisaalta maltillisesti tulkitut, luotettavien tutkimuslaitosten laatimat mittaukset antavat hyvän kuvan puolueiden kannatustasosta.

Alan asiantuntijan kirjoittamana uutiset kuulostaisivat vähintään tylsiltä.
- Ei ole riittävästi evidenssiä väittää, että puolueiden kannatus olisi muuttunut, on asennetutkimukseen perehtyneen tohtori Simo Virtasen ehdotus tavallisen mielipidemittauksen epäuutiseksi.

Virtanen on tutkinut yleistä mielipidettä gallup-demokratian kotimaassa Yhdysvalloissa ja suorittanut siellä myös tohtorintutkintonsa.

Varovaisuudestaan huolimatta hän näkee kannatusseurannassa vähän dramatiikkaakin: heilahduksissa voi aina olla kyse myös oikeasta asennemuutoksesta. Ei aivan huonoa viihdettä siis.

Unohtuneet rötökset vai parempi politiikka?

Tyypillinen uutinen kertoo, miten puolueen A kannatus on muuttunut edelliseen vastaavaan kyselyyn verrattuna. Muutoksen selittäjää etsitään usein väliajan tapahtumista.

Mittauksia kannattaisi kuitenkin panna riviin useampikin, muistuttaa Virtanen. Menestyneen puolueen kannatus on ehkä vain korjaantunut entiselleen hetken notkahduksen jälkeen.

Silloin vanhat tukijat ovat unohtaneet puolueen törmäilyt ja palanneet ruotuun. Kyse ei siis välttämättä ole uusien kannattajien hurmaamisesta.

Itse asiassa puolueiden kannatus on aika pysyvää, eivätkä ainakaan päivänpolitiikan nousut ja laskut erotu mittauksissa, huomauttaa Tampereen yliopiston dosentti, yhteiskuntatieteiden tohtori Pertti Timonen.

Kannatuslukuihin kannattaa siksi etsiä selitystä vasta Alho-jupakoiden kaltaisista mediamyllytyksistä.

Kaksinaismoraali ylettyy yleisöön

Yksittäisten henkilöiden kannatusta ei liikaa kannattaisi mitata, arvelevat tutkijat.

Esimerkiksi presidenttikyselyt ovat toistaiseksi jokseenkin hyödyttömiä, koska äänestäjät eivät vielä ole seuranneet mahdollisten ehdokkaiden tekemisiä sillä silmällä. Kun mielipiteet perustuvat vähäiseen tietoon, ne myös vaihtelevat nopeasti. Kiteytyneitä kantoja alkaa löytyä vasta vaalien lähestyessä, korostaa Virtanen.

Kansanedustajaehdokkaiden läpimenoa taas voi arvioida paremmin jäsenäänestysten kuin kyselyjen perusteella, sanoo dosentti Timonen.

Hän muistuttaa myös siitä, että äänestäjät ovat osapuilleen yhtä kaksinaamaisia kuin poliitikkonsa. Likainen peli tuomitaan äänekkäästi, eikä monikaan tunnusta äänestävänsä esimerkiksi julkkisehdokkaita.

Kansa siis esiintyy siis moraalisena ja valistuneena, mutta vaalitulokset puhuvat omaa kieltään. Missit, urheilijat ja laulajat voivat yltää eduskuntaan siinä missä valtakunnanoikeudessa tuomittu Kauko Juhantalokin.

Gallupdemokratiaa?

Tutkimuksissa ei juuri ole voitu osoittaa, että mielipidemittauksilla olisi pelättyä "lumipallovaikutusta".

Kyselyissä kerätty kannatus ei siis välttämättä innosta äänestäjiä varman voittajan taakse. Timosen mukaan ilmiön voi havaita lähinnä silloin, kun ehdokkaat ovat hyvin tasaväkisiä.

Tällaisessa tasapainotilanteessa epävarmat äänestäjät saattavat kallistua mittauksissa menestyneen ehdokkaan taakse. Toisinaan tulos kuitenkin kääntyy päinvastaiseksi.

Viestimet vaikuttavat

Jo pelkällä tiedotusvälineissä näkymisellä on kuitenkin suuri merkitys ehdokkaiden suosiolle.

Lisäksi loputtomalla mittaamisella ja numerouutisilla on oma vaikutuksensa ihmisten maailmankuvaan. Mielipidettä voi ohjailla etenkin silloin, kun kyse ei ole puoluekannatuksen kaltaisista vakiintuneista asenteista, arvioi Timonen.

- Numero näyttää eksaktilta, mutta sitäkin pitäisi osata epäillä, hän toteaa.

Vastuu uutisointitavasta on tällöin viestimillä itsellään. Suomen Gallupissa ei esimerkiksi uskota, että ihmisten asenteita ja mielipiteitä mitattaisiin sen enempää kuin aiemminkaan. Mediakilpailun kiihtyessä kaikki kyselyt vain julkistetaan aiempaa näkyvämmin.

Loputtomalla tulvalla on kuitenkin myös etunsa: jokainen mielipidemittaus on vain yksi muiden joukossa.

STT-IA
9.10.1998

POLITIIKKA -SIVULLE