Amerikkalaistutkija suosittaa Venäjälle säännöstelyä ja eristäytymistä



YK:n yliopiston alaisen Wider-taloustutkimuslaitoksen amerikkalainen projektijohtaja Robert McIntyre pitää väliaikaista hintojen ja eräiden tuotteiden määrällistä säännöstelyä Venäjällä ehdottoman välttämättömänä.


Näin varsinkin, kun talvella uhkaa nälänhätä ja uusin talouskriisi on romahduttanut ulkomaiset kauppasuhteet tässä tuonnista hyvin riippuvaisessa yhteiskunnassa.

Tämän ei tarvitse tehdä tyhjäksi markkinatalousuudistuksia, koska kortille pantujen tuotteiden myynti voitaisiin sallia myös vapailla markkinoilla, kunhan niiden yleinen saatavuus säännösteltyyn hintaan on ensin turvattu.

Toiseksi on kuntien ja läänien hallintaan ja omistukseen annettava paikallisia tuotantolaitoksia, kuten nyt jo tapahtuu pienessä mittakaavassa. Näin voitaisiin pelastaa vaikeuksissa olevia paikallisia tuotantolaitoksia.

Kolmanneksi olisi lisättävä päätöksenteon avoimuutta ja julkisuutta, tehtiinpä mitä tahansa. Helsingissä täydelle salille - mm. presidentti Mauno Koivistolle - tiistaina luennoinut amerikkalainen professori McIntyre arvosteli jyrkästi Venäjällä harjoitettua uudistuspolitiikkaa ja sen läntisiä tukijoita.

Uudistusten epäonnistumisesta ei voi mitenkään syyttää pelkästään korruptiota, vaikka kymmenettuhannet venäläiset elävät hänen mukaansa yhteiskunnalta varastetuilla varoilla.

McIntyre kertoi, että hänen mielipiteensä järkyttävät usein ihmisiä, jotka saaneet vaikutteita "uusliberalistisesta sadusta Venäjän onnistuneista uudistuksista". Vuoden 1991 jälkeen harjoitettu uusliberalismi on hänen mukaansa ollut tuhoisaa ja varma tie romahdukseen.

Tuhoisaa tukea Yhdysvalloista

Tästä huolimatta länsi, kuten Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki ja lukuisat hallitukset ovat osoittaneet suosiota, mitä tahansa Venäjän uudistajat tekevätkään.

Aktiivisinta ja seurauksiltaan tuhoisinta tukea on tarjonnut Yhdysvallat. Tuen kohteista hän mainitsi Venäjän yksityistämisviraston, maatalousuudistuksen, kuntauudistuksen.

Uudistajina pidetyt henkilöt ovat Jeltsinin aikana olleet konnia tai epäpäteviä tai molempia, mutta heille on jatkuvasti taputettu lännestä, vaikka heillä ei ollut myöskään kovin vankkaa demokraattista näkemystä.

Hyvin outona McIntyre pitää sitä, ettei uudistuspolitiikalle yritettykään saada yhtenäistä kansan tukea, vaikka siihen olisi voinut olla mahdollisuus Jeltsinin ollessa valtakautensa alussa suosionsa kukkuloilla.

Päinvastoin, yksityistäminen, uudelleenjärjestelyt, ja liberalisointi pantiin toimeen julkisuudelta salassa "vähän niin kuin Yhdysvaltain politiikassa".

Tämä helpotti varastamista, mutta päätöksenteon salailun pääsyynä oli, että väestö ei olisi hyväksynyt ainuttakaan uudistuspolitiikan askelta ja yksityiskohtaa, jos se olisi tiennyt niistä.

Hämärät temput, petokset ja korruptio ovat McIntyren mukaan olleet Jegor Gaidarin, Anatoli Tshubaisin ja Jeltsinin aikakauden ytimenä ja uudistus-sanakin olisi pantava lainausmerkkeihin.

Seitsemän kohdan ohjelma

McIntyre esitti rakentavassa mielessä oman seitsemän kohdan Venäjän saamiseksi raiteilleen. Ensiksi Venäjän olisi täysin unohdettava kaikenlainen ulkomainen sijoitusavun tarve.

Venäjällä on ollut suuri viennistä saatu käteisylijäämä ja venäläisten huomattavat kovassa valuutassa olevat säästöt riittävät hyvinkin kasvun ja menestyksellisten markkinatalousuudistusten käynnistämiseen. Kyse on järjestelyongelmasta, jonka ratkaisemiseksi ulkomainen apu ei ole tärkeä.

Toiseksi on McIntyren mukaan silkkaa kiristystä, jos humanitäärisen avun ehdoksi pannaan talousuudistusten jatkaminen. Jos apua annetaan itsetuhoisiin toimiin eikä uudistuspolitiikan tuhojen korjaamiseen, on päivänselvää, mitkä avunantajan motiivit ovat.

Jos kyseessä on todellinen humanitäärinen hätä, on apua annettava täysin riippumatta Kansainvälisen valuuttarahaston ehdoista ja Maailmanpankin kanssa solmituista sopimuksista.

Kolmanneksi McIntyre muistuttaa, että esimerkiksi Etelä-Korea kasvoi sodan jälkeen taloudellisesti viitattuaan kintaalla IMF:lle ja Maailmanpankille.

Samoin ovat Moskova ja eräät Venäjän vanhoilliset alueet menestyneet, kun ne eivät ole noudattaneet uudistajien politiikkaa. Tästä voitaisiin hänen mielestään ottaa oppia.

Neljänneksi tulisi ottaa pieniä askeleita rahan ja tavaranvaihdon elvyttämiseksi. Tämä antaisi terveen pohjan arvioida, mitkä tuotantolaitokset ovat elinkelpoisia ja mitkä eivät.

Tällä hetkellä on mahdotonta arvioida, mikä toimii, sillä pankkijärjestelmän romahtaminen on luonut keinotekoisen tilanteen, joka alkoi jo vuonna 1992, kun luovuttiin normaalista kaupankäynnistä rahalla.

Korruptiota ja typeriä ideoita

Viidenneksi McIntyre haluaa kumota käsityksen, että myös hyvät suunnitelmat ovat Venäjällä tuomittuja epäonnistumaan korruption vuoksi.

Useimmat esimerkit epäonnistumisista seitsemän viime vuoden aikana epäonnistuivat hänen mukaan, koska ideat olivat huonoja ja typeriä.

Korruptio pahensi tilannetta, mutta uudistuspolitiikan epäonnistumista ei voida selittää korruptiolla. Avoimuus on vaikeaa myös rehellisille päättäjille, kun he yrittävät toteuttaa politiikkaa, jota väestön enemmistö vastustaa.

Kuudenneksi pitää McIntyre valuuttasäännöstelyä vähimmäisvaatimuksena Venäjän valtion pelastumiselle ehkä jopa 30 tai 40 vuodeksi eteenpäin. Valuuttamarkkinoiden vapauttaminen oli hänen mukaan järjetön erehdys.

Seitsemänneksi Venäjän olisi jopa - lyhyeksi aikaa - eristäydyttävä maailmanmarkkinoilta ja suojattava rajansa aivan kuin elettäisiin vuotta 1975. Raaka-aineita olisi tiukan vientivalvonnan vallitessa vaihdettava kipeästi tarvittaviin elintarvikkeisiin ja koneenosiin sekä huolellisesti valikoituihin pääomatuotteisiin.

Venäjän markkinoille olisi päästettävä vain yrityksiä, jotka ovat valmiit aloittamaan tuotannon Venäjällä. Ulkomaisia tuotteita tulisi olla saatavilla, mutta korkeaan hintaan.

McIntyre esitti myös leikillään ajatuksen korruption kitkemiseksi. Korruptoituneille virkamiehille - jos he vetäytyvät syrjään - olisi taattava miljoonan Suomen markan vuositulot ja turvallisuus - Suomen markkoina, koska monet heistä käyvät usein Suomessa.

STT-IA
9.10.1998


ULKOMAAT -SIVULLE