 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Timo Soini ja Perussuomalaiset kohtalon hetkillä: Viimeinen vennamolainenViimeinen vennamolainen on kovan paikan edessä. Ellei Timo Soini karauta Kuopiosta eduskuntaan, hän jättää Perussuomalaisten puheenjohtajan tehtävät. Samalla lienee myös Perussuomalaisten taru lopussa, sillä Soinin lisäksi ei muilla Perussuomalaisilla häävejä mahdollisuuksia eduskuntaan ole. Kun Timo Soini vuonna 1978 katsoi television vaalikeskustelussa Urho Kekkosta hän koki herätyksen.16-vuotias nuorukainen päätti tuolloin, että Kekkonen ja kommunismi on kukistettava. Kolmas asia paavin kirkkoon kääntyneellä Soinilla oli, että lasten laillinen tappaminen on lopetettava. Soinista tuli vennamolainen. Kahden vuosikymmenen jälkeen ei ole SMP:tä eikä isä-Veikkoa, mutta niin on mennyt kekkonen ja Kommunismikin. Perussuomalaisten puheenjohtaja puhaltaa viimeiseen hiillokseen SMP:n juurilla. Hotelli Juvalla on piirikokous alkamassa. Varttunut miesporukka odottelee puheenjohtajan sanaa, vaikka kuulas sunnuntai houkuttelisi hirvijahtiin. Baaritiskillä ei säästy pankkituki, Alho eikä varsinkaan Sundqvist. Soini myöntää auliisti olevansa viimeinen vennamolainen. Oppinsa hän on ammentanut suoraan SMP:n perustajalta, jonka hän hyvin tunsi. Kuten Soini itse sanoo, "olen ainoa ässämpeeläinen, jota Veikko ei julkisesti haukkunut." Kahden kesken ripitystä tosin tuli. "Olet liian pehmeä, mätäpaiseet on leikattava", oli neuvo mieheltä, joka kahdesti hajotti oman puolueensa. Olisi pitänyt erottaa ennen kuin itse eroavat. Mutta millä puoluesihteeri kansanedustajista eroon pääsee. Mäkelä ja Suhonen ovat edelleen konnan maineessa Perussuomalaisten kentillä. Meni rahat ja puolue, jälkeen jäi velkainen pesä, josta kansanedustajat kaikkosivat. Pesänselvittäjäksi jäi Soini. Omaksi ansiokseen hän katsoo, että koskaan ei tarvinnut jäseniltä rahoja viedä. Pientilallisten, pienyrittäjien, työttömien ja muuten vain pienten ihmisten puolue jätti sentään näiden kukkarot rauhaan. - Oli vahvaa symboliikkaa, että kolme päivää Veikko Vennamon kuoleman jälkeen minut valittiin Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Kolme päivää ja ylösnousemus. Elääkö vennamolaisuus vielä?SMP:n tuhkasta räpiköi Perussuomalaiset. Ei minään Feeniks-lintuna, vaan viimeisenä yrityksenä. Soinilla on puoli vuotta aikaa selvittää elääkö vennamolaisuus suomessa.- Jos nyt epäonnistun, on turha jatkaa. Ellen pääse eduskuntaan, en jatka puheenjohtajana. Kovin todennäköistä on, että jos Soini lopettaa, päättyy myös Perussuomalaisten tarina siihen. Hän on pohjustanut läpimenoaan vaaliliitolla kokoomuksen kanssa Kuopiossa. Kolme tuhatta ääntä viime vaaleissa kerännyt Soini aikoo tuplata potin ja nousta listan kärkeen. Mahdollisuuksien rajoilla on myös paikka Mikkelissä, jossa niinikään vaaliliitto on tehty Kokoomuksen kanssa. Mahdotonta ei Soinin mukaan ole myöskään Raimo Vistbackan läpimeno Vaasassa. Vaikeaa se tosin on. Puolueen kannatus näkyy valtakunnallisesti alle prosentin luokassa. Väli-Suomessa se kuitenkin kohoaa vanhan SMP:n vaiheille, kolmeen prosenttiin. Vaalityö onkin käytännössä keskitetty Savoon ja Vaasaan. Kokoomus on lähin puolueKekkosen kaaduttua ja Keskustan muututtua tavalliseksi puolueeksi, joka voi joutua myös oppositioon, ei Perussuomalaisilla enää ole samanlaista valtakunnanvihollista kuin Vennamolla aikanaan. Soini myöntää lievän ongelman, mutta alueellisesti mikään ei välttämättä ole muuttunut.- Valtakunnan tasolla ei ole valtakepua, mutta Kehä kolmosen ulkopuolella se tupsahtaa esiin. Täällä Kepun yksinvalta on verisimmillään. - Mutta vaikka uusi puolue perustuu SMP:n perinnölle, ei me voida elää mistään kepu-vastaisuudesta tai Kekkosvastaisuudesta. - Tämä on köyhän kansan oikeistoa. Koti, uskonto ja isänmaa, luonnehtii Soini joukkoaan. - Kokoomus on lähin puolue, mutta siinä meidän sauma on, jos Kokoomus tekee samat virheet kuin Bildt Ruotsissa. Sortuu puhtaaseen talousteknokratiaan ja veropolitiikkaan. Soini korostaa, että Kokoomus ei ole vihollinen. Vihollinen on vasemmistolainen byrokratia, joka nousee Euroopassa. Blair, Schröder, Jospin, luettelee Soini. Ruotsissakin Vasemmistopuolue voitti sen minkä demarit hävisivät. - Me ollaan kohta sellaisessa EU:ssa, että siellä on porvari kovilla. Tulee byrokratian taivas. Protestipuolueet sirpaleinaSMP:n ydinryhmää olivat pienyrittäjät ja pienviljelijät. Samaan joukkoon on moni duunarikin tulossa jouduttuaan alihankkijaksi tai pätkätyöläiseksi, maalailee Soini. Pieninä palasina on pieniyrittäjän leipä, mutta samanlaisina sirpaleina ovat myös protestikansan protestipuolueet.- Jossain määrin häiritsee näiden muiden sirpaleryhmien syntyminen, myöntää Soini. Kuismalaisten ja muiden myötä kalliita prosenttiyksikön kymmenyksiä lipsuu muualle. Historiattomat ryhmät eivät saa Soinin ymmärrystä. - Eihän protestipuoluetta voi olla Suomessa muita kuin vennamolaiset, se on se historiallinen konteksti. Yrityksestä huolimatta protesti ei purrut kaupungeissa. Vielä tämän vuosikymmenen alussa Soini yritti viedä sanaa lähiöihin, mutta turhaan. - SMP:n mätäneminen oli taustalla. Meille tuli ammattipiikittäjiä demareista, jotka hajotti puolueen. Suhonen ja Mäkelä hajotti puolueen ja Aittoniemi seilasi Kepuun. Minä jouduin pesän selvittäjäksi. Aika ja mahdollisuudet eivät enää riittänyt kaupungistumiseen. Populismista valtiotieteen gradunsa tehnyt espoolaislähiön asukki ei myöskään henkisesti voinut tarttua vahvimpaan aseeseen, jonka tiesi tuovan takuuvarmoja ääniä. Soini kielsi rasismin SMP:ssäRasismi oli tarjolla, mutta Soini ei siihen tarttunut. Henkiset esteet olivat liian suuret siihen, että protestipuolue olisi kasvattanut kannatustaan hinnalla millä hyvänsä. Se on vakaumuksen vastaista, hän sanoo.- Väitän, että kun me olemme olleet olemassa niin kukaan muukaan ei ole siihen tarttunut. Minulle soitetaan, että kyllä ovat joukot takana, jos lähdet vetämään tällaista linjaa, mutta tämä puolue ei siihen lähde. Soini kertoo, että SMP oli kyllä ajautumassa rasismin tielle. Mäkelä ja Suhonen vedättivät puoletta "Suomi suomalaisille" -tunnusten taakse, mutta lopulta ajettiin itse ulos. Rasismilla hehkuttivat myös Jurva ja Aittoniemi. - Se on mieletöntä, että pienviljelijät ja muut, jotka ovat olleet eliitin pilkattavana, niin ne kävisivät vielä heikomman kimppuun. Eihän ne sodassa olleet sen takia, että rupeaisivat hakkaamaan mutakuonoja.
Puolue meni tähänkin kiistaan, sanoo Soini lakonisesti. Sosiaalista vihertelyäKieleltään ja kannattajiltaan perussuomalaiset kenties elävät SMP:n perillisinä. Puheenparsien alta paljastuu kuitenkin paljon sosiaalista oikeudenmukaisuutta, jopa vihertelyä. Liuskan mittaisen vaaliohjelman kärjessä keikkuu kotihoidontuki. Sosiaaliset oikeudet ja perusturva ovat vahvasti esillä."Jokaiselle meistä kuuluu osuus kansantulostamme." Lause on kuin suoraan kansalaispalkka-ajatuksen edeltäjältä, kansallisvarallisuuden osinkoa 1930-luvulla yhdysvalloissa ajaneelta liikkeeltä. Soini innostuu entisestään kun puheeksi tulee maaseutu ja toimeentulo. Monopolit ja korporaatiot painavat kohti suuria velkaisia tiloja, joita ei voi ylläpitää kun työvoiman palkkaaminen on tehty mahdottomaksi suurilla sivukuluilla. Hänen mukaansa pienet tilat tulevat toimeen myös EU:ssa eikä se pakota tilakoon kasvattamiseen. Ihmisten, ei tilojen tukeminen, mahdollistaisi maaseudulla asumisen ja työnteon. Suora kauppa ohi monopolien taas olisi niin tuottajan kuin kuluttajan etu. Ei ihme, että Soini sanookin Vihreiden kopioineen maaseutuajattelunsa heiltä, kun vihjaan ajatuksia vihertäviksi. Protestipuolueen päädemagogi antaa sen jälkeen kaupunkivihreiden kuulla kunniansa. Perussuomalaiset on niitä harvoja puolueita, jotka rohkeasti ovat jakamassa etuuksia eivätkä paljon puhu valtionvelasta ja menoleikkureista. Tätä kansanosaa kiinnostaa aidosti perusturva ja peruseläke. Bensan, viinan ja tupakan hinta.
Perussuomalaiset, miehet kuudenkympin ja kuoleman väliltä. Heitä on puolentoistasataa Soinin tukiringissä Kuopiossa.
PETE PAKARINEN |
POLITIIKKA -SIVULLE