Poliisi haluaa rikoskierteen poikki:

Autorosvon taustalla on usein huumausaineriippuvuus

Autojen luvaton käyttö on ollut tasaisessa kasvussa koko vuosikymmenen ajan. Viime vuonna vietiin väärille teille maassamme noin 12 000 autoa.

Perinteinen mielikuva auton luvattomasta käyttäjästä on edelleenkin huvikseen ajeleva nuori, joka päättää kaahauksensa pöpelikköön.
- Tämmöinen "joyrider" edustaa kuitenkin aika pientä ryhmää, korostaa komisario Vesa Lilja Helsingin poliisilaitoksesta.

Pulmallisempi ryhmä on huumausainerikolliset. He ottavat auton liikkuakseen paikasta toiseen, milloin huumeiden hakuun, milloin keikan tekoon eli anastetun omaisuuden kuljettamiseen.

Muutama tekee valtaosan

Liljan mukaan rikostutkinnassa pyritään keskittymään aktiivisimpiin tekijöihin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on vain muutama kymmenen todella aktiivista autorosvoa, jotka tekevät valtaosan näistä rikoksista. Liki poikkeuksetta tekijöillä on huumeongelma, amfetamiinia tai heroiinia.

Kolmas ryhmä ovat arvoautojen anastajat. He eivät tyydy lainaamaan autoja, vaan varastavat ne. Näin kalliita mersuja, bemareita ja maastureita viedään rajan yli itään.

- Silloin tällöin niitä löytyy jostain Uralin takaa, Lilja urahtaa. Itse asiassa hän antaa tunnustusta naapurille.

- Venäjän viranomaisten kanssa on ollut voimassa jo muutaman vuoden ajan rikostorjunnan yhteistoimintasopimus. Varsinkin Pietarin alueen viranomaisten kanssa on aika hyvä ja toimiva yhteistyö.

Ongelman laajuutta ei tajuta

Autojen luvattoman käytön ongelman laajuutta ei Liljan mielestä tajuta. Hän toivookin päättäjien ymmärtävän luvattoman käytön yhteyden kaikkeen muuhun rikollisuuteen.

Ongelmavyyhden käsittelyyn sopivia keinoja olisi paljon muitakin kuin rangaistuskäytön koventaminen. Esimerkiksi huumeiden käyttäjien hoitoonohjaus on niistä yksi.

- Ja sitten näille nuorille, jotka yleensä vain tykkää ajaa autoa, järjestetään eri puolilla maata autopajoja, joissa he saavat itse rakennella autojansa ja ajaakin suljetulla alueella.

Lilja vakuuttaa poliisilaitoksensa varaavan mielellään huumausaineriippuvaiselle henkilölle tilaisuuden hommata itsensä hoitoon jo silloin, kun hän on mm. pidätettynä tai tutkintavankina.

Suomessa on myös sellaisia poliisipiirejä, jotka ovat palkanneet yksin tai yhdessä naapuripiirin kanssa sosiaalityöntekijän, joka pystyy hoitamaan myös narkomaanin asioita. Sosiaalityöntekijä on fyysisesti töissä poliisiasemalla.

Tämän tapaisia sosiaalityöntekijöitä on mm. Lahdessa, Kuopiossa, Turussa, Tampereella ja Espoossa.

Kontakti syntyy

Järvenpään poliisilaitokselta löytää sosiaalityöntekijä Riitta Suonurmen, joka tekee työtä nuorten parissa.

- Parasta ja lupaavinta on tässä asiassa varhainen puuttuminen. Sillä lailla puuttuminen, että lähdetään kartoittamaan nuoren tilannetta ja hakemaan yhdessä apua siihen, mikä nuoren tarve on.

Nuori voi avautua ja kertoa omista asioistaan paremmin sosiaalityöntekijälle kuin poliisille.

- Meillä on ikäänkuin yhteinen kokemus kuulustelusta ja itse rikostilanteesta. Nuoret kertovat silloin helpommin, ja se tapahtuu mahdollisimman pian rikoksen tekemisen jälkeen. Nuori ei ole vielä kieltänyt rikostaan eli yrittänyt aktiivisesti unohtaa tekemistään, vaan se on vielä auki, hän selittää.

STT-MH
1.4.1999