Pinssien ja rintamerkkien keräilijöillä oma klubi

Suomalaiset keräilyyn höyrähtänyttä kansaa?

Maamme pinssi- ja rintamerkkikeräilijät järjestäytyivät 1995 omaksi klubikseen. Suomen pinssiklubi piti vuosikokouksensa viime lauantaina Helsingissä.

- Tärkein toimintamuotomme ovat useaan kertaan vuodessa pidettävät jäsentapaamiset. Ne ovat otollisia merkkien ja pinssien vaihtamiseen sekä ostamiseen, kertoo pinssiklubin sihteeri Maiju Tawast.

Hänen mukaansa suomalaiset pitävät keräilystä. Maamme on lisäksi varsin otollinen paikka juuri pinssien ja rintamerkkien kokoamiseen.

- Nykyisin Suomessa etenkin yritykset tekevät paljon pinssejä ja rintamerkkejä. Vuosisadan alkupuolella taas erilaiset yhdistykset olivat ahkeria rintamerkkien valmistajia. Etenkin ammatti- ja raittiusyhdistykset suosivat tuolloin näitä merkkejä.

Oman, Suomessa laajaksi paisuneen, sektorinsa rintamerkeissä muodosti 1970-luvun nk. uuden aallon musiikkikulttuurin innostus asiaan. Omat "badgensa" löytyivät niin yhtyeiltä kuin tuona aikana viljalti siinneiltä pienlehdiltäkin.
- Bändien rintamerkkien kokoajia ei ole vielä pinssiklubiin ilmaantunut, Tawast täsmentää.

"Keräilijätyyppiä" ei ole olemassa

Maallikko saattaisi kuvitella, että pinssiklubin jäsenille löytyisi jokin "prototyyppi"; puhutaanhan hieman elämälle vieraasta keräilijätyypistä, joka viihtyy arkistoissa aarteidensa parissa.

- Todellisuudessa keräilijöitä ovat ihan kaikenlaiset ja -ikäiset ihmiset. Meidänkin jäsenistämme löytyy insinööriä, koulutussuunnittelijaa, työtöntä, eläkeläistä, koululaista... Ikähaitari niin ikään venyy viidestä vuodesta yli seitsenkymppisiin, Maiju Tawast oikaisee ennakkoluuloja.

Sen hän myöntää, että keräilijöistä enemmistö näyttäisi olevan miehiä. Tämä voi hänen mukaansa selittyä osin sillä, että (perheellinen) nainen on Suomessa vasta melko hiljattain saanut vapaa-aikaa.

Maiju Tawastin mukaan keräily on luova harraste - vain mielikuvituksen venyvyys asettaa rajat keräilyn kohteille.

- Myös pinssialalta löytyy hyvinkin erikoisia keräilykohteita. Eräskin nuorimies kerää Ressu-rintamerkkejä. Tenavat -sarjakuvan Ressu on varsin käytetty aihe mm. hiihtokeskusten rintamerkeissä.

Älä hävitä historiaa

Maiju Tawast harmittelee sitä, että Suomen arvokasta tapa- ja kulttuurihistoriaa pääsee välistä katoamaan silkan ajattelemattomuuden tuloksena. Vanhojen rintamerkkien merkitystä ei ole aina helppo äkätä.

- Eräskin kultasepänliike, joka oli tehnyt todella upeita emali- ja hopeamerkkejä, heitti arkistonsa kaatopaikalle. Siinä katosi pieni osa suomalaisen kultasepäntaidon historiaa.

Tällä erää ovat vaaravyöhykkeessä esim. Suomen poliittiseen historiaan liittyvät rintamerkit, jotka kansainväliset muutokset ovat vivunneet kirjaimellisesti historiaan.

- Merkkejä ei pidä missään nimessä hävittää. Ne antavat tietoa esimerkiksi tutkijoille, Tawast alleviivaa.

Vuosisadan aiemmat vaiheet ovat nekin jättäneet meillä jälkeensä kiehtovaa rintamerkkidokumentaatiota. Tawastin mukaan esimerkiksi Lapuan liikkeen Musta karhu -merkkiin ja kommunistien varhaisiin merkkeihin liittyy hyvin mielenkiintoisia tapahtumia.

Maiju Tawastin omat erityisalueet keräilyssä ovat varhaiset avaruusmerkit, minkä ohella hän keskittyy kulttuuri- ja teatterialan rintamerkkeihin. Yhteensä Tawast laskee omistavansa tällä erää parisensataa pinssiä ja noin 10 000 rintamerkkiä.

STT-IA
1.4.1999