 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Lihavuuden syitä etsitään kulttuurista ja genetiikasta
Hyvinvointimaissa jopa yli puolet väestöstä on lihavia. Suomessa lihavien osuus väestöstä on Pohjoismaiden suurin, ja aikuisista joka viides kärsii lihavuuden seurannaisvaikutuksista.Lihavuus- ja ravitsemustutkijat kokoontuivat viime viikolla Kuopioon selvittämään mm. tutkimustuloksia lihavuudesta ja syömisen säätelystä sekä ravintoaineiden vaikutuksista aineenvaihduntaan. Lihavuuden syitä etsitään niin kulttuuri- kuin geneettisistäkin tekijöistä.
Liiat kalorit lihottavatEnergian saannin, energian kulutuksen ja elimistön rasvoittumisen keskinäinen suhde vaihtelee eri yksilöillä, joten energian epätasapainon syyt ovat epäselviä.Tutkijat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että yleensä rasvan mukana tulevat liikakalorit ovat lihavuuden ensisijainen syy. Elimistöön kertyy ylimääräistä rasvaa, jos ruokavalio sisältää enemmän energiaa kuin elimistö ehtii kuluttaa. Vain harvoin lihavuuden aiheuttajaksi voidaan osoittaa jokin yksittäinen tekijä, kuten esimerkiksi geeniperimä. Lihavuuden syntyyn arvellaan osaltaan vaikuttavan mm. sosiaalistaloudelliset, psykologiset ja kulttuuriset tekijät. Esimerkiksi naisten lihavuus liittyy usein matalaan sosioekonomiseen statukseen sekä huonoihin taloudellisiin olosuhteisiin. Myös avioliiton, raskauksien, työttömyyden ja elämään tyytymättömyyden on todettu altistavan lihavuudelle.
Elimistö on kehittynyt sietämään ruuan niukkuuttaSyömisen psykobiologiasta selviää, että ihminen on rakennettu sietämään ruuan niukkuutta ja suurta energian kulutusta. Ihmisen elimistö ei ole sopeutunut nykyaikaiseen länsimaiseen elämäntapaan, jossa syödään runsaasti ja liikutaan vain vähän. Tästä johtuu alttius lihomiselle.Ruuan valintaan vaikuttaa puolestaan ihmisen mieltymys makeaan ja rasvaiseen ruokaan. Kylläisyyttä viestittävien signaalien vaikutus jää vaillinaiseksi, kun tarjolla on runsasenergistä ja maittavaa ruokaa. Taipumus lihomiseen on yksilöllistä, ja geneettiset tekijät voivat osaltaan altistaa lihomiselle. Esimerkiksi perusenergian kulutus ja kylläisyyshormoni leptiinin pitoisuus seerumissa vaihtelevat yksilöllisesti. Myös käyttäytymiseen liittyvät riskitekijät vaihtelevat: mieltymys rasvaan, kiihtynyt nälän tunne, heikentynyt kylläisyyden aistiminen ja suurten aterioiden suosiminen. Tutkimusten mukaan ravinnon rasvat vaikuttavat elimistön rasva-aineenvaihduntaan eri tavoin. Runsasrasvainenkin ruoka, jos se sisältää pääasiassa juoksevia kasviöljyjä kuten rypsi- tai oliiviöljyä, on vaikutuksiltaan selvästi suotuisampi kuin kovia rasvoja sisältävä runsasrasvainen ruoka. Kalaöljyn lisäys ruokaan vähentää veren triglysseridipitoisuuksia riippumatta siitä, onko ruokavaliossa runsaasti kovaa rasvaa vai kasviöljyä.
Tutkimus selvittää ruokahalun säätelyäVilkkaan tutkimuksen kohteena on tällä hetkellä mm. keskushermoston säätelyyn vaikuttavat neuropeptidi Y ja serotoniini. Neuropeptidi Y -proteiinia esiintyy sekä keskus- että ääreishermostossa.Se osallistuu ruokahalun säätelyyn, ja koe-eläimillä sen on todettu edistävän rasvan kertymistä rasvakudokseen. Vaikeaa lihavuutta voidaan hoitaa lääkkeillä, joista monet vaikuttavat keskushermoston kautta syömisen säätelyyn.
FF-IA |
AJASSA -SIVULLE