Moring: Edessä isojen ratkaisujen hallituskausi


EU-puheenjohtajuudesta huolimatta Suomen hallituksen tärkeimmät tehtävät ovat omassa maassa, muistuttaa professori Tom Moring Helsingin yliopistosta.

Journalismin ja politiikan tutkija kaipaakin uusilta ministereiltä mieluummin kansanvaltaisuutta kuin EU-taituruutta tai virkamiesmäistä asiantuntemusta. Ministerit ovat ensisijaisesti vallankäyttäjiä, joiden työnä on sovittaa yhteen yhteismitattomia asioita.

Moring painottaa myös edessä olevan hallituskauden historiallisuutta. Nyt ratkaistaan, millaisessa maassa viiden vuoden kuluttua asumme.

- Mikä on ammattiyhdistysliikkeen rooli, pysyvätkö yritykset kotimaassa, millaista aluepolitiikkaa harjoitetaan, ajautuuko keskustapuolue sisäiseen kriisiin ja Suomi lähemmäksi kaksipuoluejärjestelmää, luettelee Moring avoinna olevia kysymyksiä.

Miten niin tylsät vaalit?

Tutkijaa hämmästyttääkin se, miten helpolla tämänkertaiset vaalit nimettiin tylsiksi. Hänen mukaansa ison osan vastuusta kantavat toimittajat, jotka lannistuivat latteiden kampanjoiden ja ympäripyöreiden vastausten edessä.

Tylsyyden voivotus vain on omiaan viemään kansalaisten kiinnostusta politiikkaan samaan aikaan, kun historian kuulut siivet taas kerran havisevat.

Myös hallituksen muodostamisessa eletään historiallista taitekohtaa. Vielä tällä kertaa ministerit valitaan perinteiseen tapaan eliitin kabineteissa, eikä kansan tahto suoraan sido hallitusneuvottelijoita.

Tarkoituksenmukaisia ratkaisuja

EU-puheenjohtajuutta ajatellen tulos ei varmaankaan ole huono, sillä malli mahdollistaa varsin pragmaattisen päätöksenteon. Keskeiset poliittiset toimijat ovat hyvin selvillä siitä, millaiset tehtävät uusia ministereitä odottavat, muistuttaa Moring.

Hallituksesta on siis mahdollista muodostaa varsin toimintakykyinen ja tarkoituksenmukainen, hän arvelee.

Häntä ei varsinaisesti huoleta se, että politiikan korttipelissä esiin saattaa nousta esimerkiksi sukupuolen, puolueaseman tai aluepolitiikan perusteella valittuja yllätysnimiä.

Hekin kuuluvat tutkijan mielestä kansanvaltaiseen järjestelmään, ja heistä saattaa sukeutua virkamiesmäistä asiantuntijaministeriä parempiakin päätöksentekijöitä. Sopivasta voi tulla hyvinkin pätevä.

Jatkossa uusi valtiosääntö kasvattaa eduskunnan ja samalla äänestäjien valtaa hallituksen muodostamisessa, mikä heijastuu jo nyt vaalituloksesta ja hallituksesta käytävään keskusteluun.

Kolikon kääntöpuolena on, että kansan mielipiteen ailahtelu joudutaan ottamaan huomioon entistä herkemmin. Hallituksistasaattaa tulla teknisesti heikommin toimivia, epäilee Moring.

Täyttyykö valtatyhjiö?

Parhaimmillaan kansanvallan lujittuminen kuitenkin vahvistaa politiikkojen asemaa ja täyttää Suomeen syntynyttä valtatyhjiötä. Se merkitsisi, että virkamiehille liukunut valta palaisi sinne minne se kuuluukin eli poliitikoille.

Moring on aidosti huolissaan juuri virkavallan kasvusta. Hän huomauttaa, ettei johtavia viranhaltijoita voi vaaleilla vaihtaa. Mikään ei tosin takaa sitä, että byrokraattinen vallankäyttö vähenee parlamentarismin lisääntyessä.

Moring painottaakin omien näkökulmiensa olevan korkeintaan arviointia ja aprikointia. Tutkimustietoa yhteiskunnan todellisesta suunnasta ei ole, eikä voi vielä ollakaan. Suomi on tulevalla hallituskaudella muutosten laboratorio.

STT-IA
2.4.1999

POLITIIKKA -SIVULLE