Joutuuko länsi uudelleen arabiöljyn varaan?

OPEC elää ratkaisevaa etsikkoaikaa



Juhlat ovat ohi. Öljy loppuu maailmasta, Äiti maa vuotaa kuiviin. Näin murehtii Harry "Jänis" Angstrom amerikkalaiskirjailija John Updiken romaanissa Autokauppiaan unelmat.


Kirjassa eletään 70-luvun loppua, öljykriisin aikaa. Tavalliset amerikkalaiset tappelevat huoltoasemilla saadakseen tankkinsa ja kanisterinsa täyteen bensaa.

Tänään "Jäniksen" huoli tuntuu turhalta. Äiti maa ei ole vuotamassa kuiviin, ainakaan vielä. Öljyä tulvii maailmaan enemmän kuin markkinat jaksavat sitä niellä. Samalla öljyn hinta on painunut tänä vuonna reaalisesti alemmalle tasolle kuin 70-luvun alussa.

Öljyn nuivaan hintakehitykseen vaikuttavat useat syyt. Tärkein niistä on Aasian talouskriisi, joka romahdutti alueen öljykysynnän. Lisäksi pohjoisen pallonpuoliskon leudot säät painavat hintaa. Kolmas merkittävä tekijä on tuntuva varastojen kasvu.

Öljynviejämaiden järjestön OPEC:n viime viikolla päättämät tuotantosupistukset ajoivat öljyn hintaa pitkästä aikaa ylöspäin. Viime perjantaina tynnyri Pohjanmeren brentiä, Euroopan tärkeintä raakaöljyä, maksoi yli 14 dollaria.

Toissa vuoden keskihinnasta se jäi kuitenkin jälkeen viitisen dollaria.

Lähiajat ovat ratkaisevia. Jos OPEC, joka tuottaa noin 40 prosenttia maailman öljystä, pystyy supistamaan tuotantoaan ilmoitetusti, öljyn hinta saattaa vahvistua edelleen.

Mitään takuita tästä ei kuitenkaan ole. Eräät OPEC:n jäsenet, ennen muuta Venezuela ja Iran, rikkoivat järjestelmällisesti jo viime kesäisiä supistuksia. Jos kiintiöt ylittyvät tälläkin kertaa, koko OPEC:n rooli joutuu kyseenalaiseksi. Se ajaisi väistämättä myös öljyn hinnan uudelleen laskuun.

Öljy ei ole mikä tahansa hyödyke

Öljyn, kuten muidenkin hyödykkeiden, hintaa säätelee kysynnän ja tarjonnan välinen tasapaino. Markkinoilla öljyä eivät haali ainoastaan sen tosiasialliset tarvitsijat, vaan liikkeellä on suuri joukko voittoja metsästäviä sijoittajia.

Öljyfutuureilla käydään päivittäin ahkerasti kauppaa etenkin New Yorkissa ja Lontoossa. Pörssikaupan volyymit nousevat yli kaksinkertaisiksi fyysiseen kauppaan verrattuna.

Päällisin puolin katsottuna öljy näyttääkin miltä tahansa hyödykkeeltä ja öljymarkkinat miltä tahansa markkinoilta. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Siitä on viime vuosikymmenet pitänyt huolen OPEC.

70-luvulla kartellin päätavoitteeksi kirkastui öljyn hinnan pönkittäminen tuotantoa säätelemällä. Tämä onnistui, kun OPEC:n jäsenet kansallistivat öljyteollisuutensa ja ajoivat länsimaiset yhtiöt pakosalle.

OPEC:n ytimen muodostavat Lähi-idän maat hallitsevat yli kahta kolmasosaa maailman tunnetuista öljyvaroista, mutta tuottavat maailman öljystä alle kolmanneksen. Ne määrittävät hanojaan avaamalla ja sulkemalla ratkaisevasti hintakehitystä.

The Economist laskeskeli taannoin, että öljyn "normaali" hinta asettuisi nykyään 5-10 dollarin seutuville, ellei OPEC:lla olisi näppejään pelissä. Maailmantalouden epävarmuuksien vuoksi hinta jäisi todennäköisesti tämän haarukan alalaitaan eli yli puolet nykyistä pienemmäksi.

Öljy on myös politiikkaa

Jos OPEC:n rivit hajoavat, eikä uusista tuotantosupistuksista kyetä pitämään kiinni, edessä saattaa olla öljyn hinnan putoaminen pitkäksi aikaa yksinumeroisiin lukemiin.

Öljytulojen varaan vaurautensa rakentaneille Lähi-idän maille tämä aiheuttaisi sopeutumisongelmia, mutta ei varsinaista kuoliniskua. Matalien tuotantokustannustensa vuoksi arabimaat pystyvät paisuttamaan tuotantoaan ja tekemään voittoa myös hintojen laskiessa.

Ahdinkoon joutuisivat muut tuottajat, etenkin Pohjanmerellä toimivat. Öljyä on huomattavasti kalliimpaa ja hankalampaa porata meren pohjasta kuin hiekka-aavikolta. Niinpä tuotantokustannukset tynnyriä kohti ovat Pohjanmerellä yli kymmenen dollaria, mutta Lähi-idässä vain kaksi dollaria.

Pelko tulevasta ajaakin läntisiä öljy-yhtiöitä uusiin ratkaisuihin. Ne pyrkivät karsimaan kustannuksiaan ja parantamaan kilpailuasemiaan.

Tästä ovat merkkinä BP:n ja Amocon sekä Exxonin ja Mobilin suurfuusiot. Lisäksi läntiset jätit pyrkivät rakentamaan asemia Lähi-itään. Esimerkiksi eurooppalaiset Elf ja ENI ryhtyvät kehittämään Iranin öljykenttiä.

Öljyn viime aikaisella hinnanlaskulla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia maailmantalouteen. Öljyä tuovissa länsimaissa seuraukset näkyvät ostovoiman kasvuna ja matalana inflaationa.

Juuri halpa öljy on tärkeä syy siihen, että teollistuneessa maailmassa pyörät pyörivät edelleen kohtuullisen vinhaan maailmantaloutta ravistelevista kriiseistä huolimatta.

Mutta öljy ei ole vain taloutta, vaan myös politiikkaa. Jos hinnat jäävät pysyvästi matalalle ja tappavat tuotantoa Pohjanmerellä ja Pohjois-Amerikassa, länsimaat saattavat joutua taas arabiöljyn varaan.

Lähi-idän arvaamattomuuden ja epävakauden tuntien tämä ei olisi mikään riemun aihe.

STT-IA
1.4.1999


TALOUS -SIVULLE