Sisältö
Pääsivu
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Linkit
Arkisto

Pääkirjoitus

Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi


1.4.1999

Takaisin luontoon?

Etelä-Suomen ja erityisesti pääkaupunkiseudun imu on vetänyt kasvun kaudella väkeä maakunnista. Houkuttimena on ollut työpaikkojen runsaus ja valinnanmahdollisuuksien paljous.

Asumiskeskittymillä on etunsa. Työtilaisuuksia on tarjolla runsaasti, jopa urakehitystä miettiville. Palvelut ovat lähellä, työmatkat kohtuullisen hintaisia eivätkä vapaa-ajan viettomahdollisuudetkaan ole kaukana.

Kolikon kääntöpuolelta voidaan lukea korkeat asumiskustannukset, lyhyistä etäisyyksistä huolimatta pitkiksi venyvät työmatkat, julkisten palvelujen paikoin huono saatavuus sekä kivikylien sosiaaliset ongelmat.

Etelän houkutus ja maakuntien muuttotappiot ovat saaneet erityisesti poliittisen keskustan vaatimaan niin sanotun perinteisen aluepolitiikan saattamista kunniaan. Kansakunnan yhteinen etu onkin, että maakunnat pysyvät asuttuina ja että maaseutu ja kaupungit elävät tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään.

Sotien jälkeinen asutustoiminta ja jälleenrakennus vaativat panoksensa, mutta aika on nyt toinen. Vastaus ei enää ole vanhakantainen aluepolitiikka, joka on perustunut isännättömän rahan jakamiseen. Varoja on käytetty myös hankkeisiin, joita voidaan hyvällä syyllä kuvata sanakolmikolla "kaivoon kannettu vesi".

Norjassa on kokeiltu mallia, jossa maan pohjoisimman osan asukkaille ja sinne muuttaneille on myönnetty helpotuksia alhaisemman verotuksen ja alhaisempien taksojen muodossa.

Norjan mallia on markkinoitu Suomeenkin, mutta kaikilla tahoilla ei olla vakuuttuneita sen kaikkivoipaisuudesta. Norjalaisten omakin havainto näet on, että Oslon seutu vetää väkeä edelleen.

Poliittisia keinoja kannattaa silti yrittää - olletikin kun vetoapua näyttää tulevan yllättävältä taholta: elinkeinoelämä hajasijoittaa maakuntiin. Radiolinja avasi viime keväänä keskuksen Joensuuhun, Helsingin Puhelin rantautui äskettäin Poriin ja Sonera avaa ensi kuussa valtakunnallisen puhelinpalvelukeskuksen Kuusamossa. Nokia on perustanut etäpisteitä Kemijärveä myöten.

Tietotekniikka- ja tietoliikenneteollisuudella on se etu, että etäisyydet eivät merkitse tuotannolle ja palveluille juuri lisäkustannuksia. Muillekin elinkeinoelämän haaroille maakunnilla on tarjota valttinsa, saatavilla on hyvin koulutettua työvoimaa, joka pysyy paikkakunnalla ja työpaikassa. Jatkuva työpaikan vaihto ja urasuunnittelu ei ole läheskään niin leimallista kuin suurissa taajamissa.

Työntekijöille tarjolla ovat myös kilpailukykyiset palkat, huokeat asumiskustannukset, hyvä julkinen palvelusektori sekä suomalaisille tärkeä luonnon läheisyys.

Poliittisessa keskustelussa kannattaa kuitenkin muistaa talouden lainalaisuudet, joista tärkein on se, että yritystoiminnan on oltava kannattavaa. Jos se on kannattavaa maantieteelliseen sijaintiin katsomatta, sille on luvassa muitakin toiminnallisia edellytyksiä kuten puhelinyhtiöiden ja Nokian esimerkit osoittavat.

Omituista olisikin, jos bittikin liikkuisi vain valtion rahalla.

ILPO KIURU