Sund luottaa vasemmistoliiton pysyvän koossa hallituksessakin

Vasemmistoliiton puoluesihteeri Ralf Sund valmistelee puoluettaan hallitustaipaleen jatkoon, mutta miltä näyttää tilanne puolueen sisällä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmää on arvioitu jakaantuneemmaksi ja hallitusyhteistyön kannalta hankalammaksi kuin ennen. Kun viime kaudella lensi kolme edustajaa ulos, niin nyt on laskettu voimasuhteiksi jopa 9-9.

- Kärpäsestä on tehty härkänen, sanoo Sund.
- Ensinnäkin jo se että arvioidaan ihmisiä taistolaistaustaisiksi ei tarkoita että he eivät voisi olla puolueen päälinjalla.

Hän muistuttaa myös että ainakaan Anne Huotari ja Annika Lapintie eivät itse tiedä olleensa mukana missään, mitä voisi kutsua taistolaiseksi järjestöksi. Laskuvirheitäkin siis sattuu.

Hän palaa myös palaa viime hallituskauden tapahtumiin. Jos muiden hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä olisi noudatettu yhtä tiukkaa ryhmäkuria, olisi ovea näytetty äänestyskäyttäytymisen perusteella myös Vihreiden, SDP:n ja jopa Kokoomuksen eduskuntaryhmissä.

Teknisen ongelman ohella kipupisteet johtuivat viime kauden leikkauksista. Kun nyt kaikki poliittiset puolueet ovat sanoneet, ettei leikkauksia ole tulossa, niin ehkä kivuliaat sisäpoliittiset päätökset ovat ohi, pohtii Sund ja suhtautuu myönteisesti tämän hetken tilanteeseen.

- Meillehän on puolueena pulma, jos muut diskonttaavat tämmöisen häiriötekijän. Sund pohtiikin taktisia syitä ja viittaa Antero Kekkoseen, joka jo totesi että Vasemmistoliiton ryhmästä jo puolella on toinen jalka ulkona.

- Ikään kuin muut pienentävät meidän eduskuntaryhmäämme ilman ensimmäistäkään tältä vaalikaudelta tullutta näyttöä. Sellaiseen ei Sund eikä Vasemmistoliitto lähde. Se on pelkkää piruilua, puoluesihteeri puuskahtaa ja paneekin selityksen hallitusneuvottelujen alla tehtävään asetelmien hakemiseen.

- Ei savua ilman tulta, myöntää puoluesihteeri kuitenkin ja sanoo, ettei tilanne ongelmaton ole. Työtä on tehtävä.

Kansan tahto suosii porvarillista politiikkaa

- Vaikka puoluesihteeri olenkin, niin en aina oikein ymmärrä, mitä sanoja tarkoittaa sanoessaan "vasemmistolaisempaa politiikkaa". Jos sitä mitataan leikkausten määrällä, niin se on helppo kynnyskysymys. Pitää leikata vähemmän kuin edellisellä kaudella ja kaikki tietää, että taloustilanteesta johtuen tämä vaatimus tulee myös toteutumaan, vaikka tulisi puhdas porvarihallitus. Näin talous rajaa koko ajan politiikan suuntaa.

Sund arveleekin, että siinä mikä on vasemmistolaista tai oikeistolaista, on kyse lähinnä mielikuvista.

- On sanottava sekin, että kaiketi vaalien tulos pitää jollain tavalla näkyä. Eduskunnassa on enemmän porvarillisten puolueiden edustajia kuin edellisessä. Kyllä demokratian pitää jollain tavalla heijastua hallituspolitiikkaan. En ymmärrä, etteikö kansan tahdon pitäisi näkyä.

- Me teemme parhaamme tietenkin suunnan muuttamiseksi vasemmistolaisempaan suuntaan ja hallitusneuvottelujen jälkeen nähdään miten pitkälle meidän pyrkimyksemme riitti.

Köyhyyden vähentäminen kärjessä

Hän itse luettelee ulkoisia tekijöitä kuten Euroopan talouskasvun hiipuminen vuoden 1996 alussa. Parantamisen varaa olisi kuitenkin verotuksessa ja esimerkiksi työn jakamisessa. Hyvin konkreettisia keinoja siis.

- Olemme hyvin vakavasti piispojen linjoilla. Tuloerojen repeäminen on yhteiskunnallinen ongelma. Kun valtiontaloudessa tulee liikkumatilaa todennäköisimmällä talouskasvulla, niin kyllä meidän on pakko pystyä tekemään jotain köyhyydelle. Siinä on kysymys rahasta.

Sund ottaa esimerkiksi pienimpien työmarkkinatuen päivärahojen korottamiskysymykset ja viittaa saantiehtojen parantamiseen esimerkiksi puolisoiden tulosidonnaisuuden osalta. Oma kysymyksensä on, miten veronkevennykset kohdennetaan.

- Tämä on meille tärkeä kysymys, että voisimme luottavaisesti lähteä sellaiseen hallitukseen, jossa voidaan katsoa peiliin ja rehellisesti sanoa ainakin itselle, että köyhiä on vähemmän neljän vuoden kuluttua kuin niitä on nyt.

Kolmantena on aluekysymys. Muuttoliikkeen vauhti on Sundin mukaan liian nopea. Hän ei kuitenkaan ehdota 70-luvun aluepolitiikkaa, vaan nimeää sen veden kantamiseksi kaivoon.

Aluepolitiikassa voidaan Vasemmistoliiton mielestä käyttää jonkin verran verotusta, samoin hallituksella on määrärahoja, kuten kuntien harkinnanvarainen apu, jolla ongelmia voidaan lieventää. Ruuhkapäässä asuntopoliittisilla toimilla on annettava esimerkiksi lisää valtuuksia asuntorahastolle.

PETE PAKARINEN
1.4.1999