Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

1.10.1999

Alakohtaisia ongelmia

Kolmas peräkkäinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu karahti kiville viime maanantaina. Suurimman palkansaajakeskusjärjestön SAK:n hallitus joutui toteamaan, että kymmenen sen jäsenliittoa vastustaa tupoa eikä ratkaisulle näin ollen löydy SAK:n piiristä riittävää kannatusta.

Tupon torpedoineet sak:laiset jäsenliitot perustelevat julkisuudessa kantaansa alakohtaisilla ongelmilla. Lausuntojen taustalla on silti muutakin.

”Happamia sanoi kettu” -vaikutelma syntyi ainakin tupoa väkevästi ajaneen Rakennusliiton puheenjohtaja Pekka Hynösen (sd.) lausunnosta. Hynösen mielestä liittokierrosta kannattaneiden ”pitää varautua panemaan peppua penkkiin, ettei niitä alakohtaisia ongelmia tarvitse aina vatvoa”.

Mielenkiintoista onkin nähdä, kuinka solidariteetti sak:laisen palkansaajaliikkeen sisällä jatkossa kestää, kun esimerkiksi Paperiliiton alakohtaisia ongelmia ratkotaan.

Liittokierroksessa on riskinsä, mutta se ei silti merkitse katastrofia. Se on todettu tähän mennessä jo useammallakin suulla. Edellytyksenä kuitenkin on, että palkankorotukset ovat maltillisia, jotta maamme kilpailukyky kyetään säilyttämään ja suotuisa työllisyyskehitys turvaamaan.

Hallitus jätti verotukseen liittyvät asiat tyystin auki antaessaan eduskunnalle esityksensä valtion ensi vuoden talousarvioksi. Hallitus jäi odottamaan työmarkkinoiden ratkaisuja. Poliittinen oppositio moitti hallitusta tuolloin siitä, että se luovutti poliittista päätäntävaltaa ulkoparlamentaarisille voimille.

Jälkikäteen voi kysyä, kuinka kilpailukyvyn ja työllisyyden olisi käynyt, jos veroratkaisut olisi tehty budjetin yhteydessä ja työmarkkinoilla olisi kuitenkin ajauduttu liittokierrokselle?

Pallo on nyt työmarkkinaosapuolilla. Jos liittokierros sujuu maltilla, myös hallituksen lupaamille veronalennuksille löytyy tilaa. Päinvastaisessa - ja pahimmassa - tapauksessa veronalennukset saattavat jäädä kokonaan toteutumatta, kuten pääministeri Paavo Lipponen (sd.) torstaina totesi.

Hallitus oli alustavasti luvannut veronalennukset alkaviksi jo ensi vuoden alusta, jos nyt olisi saatu aikaan kaksivuotinen maltillinen keskitetty ratkaisu. Nyt veroratkaisut vähintäänkin lykkääntyvät, elleivät peräti jää toteutumatta tyystin.

Helppoa ei ole hallituksellakaan, sillä se on ohjelmassaan sitoutunut veronalennuksiin. Aikamoista kompastelua olisi, jos hallitusohjelmaa ajettaisiin silppuriin jo ensimmäisestä budjetista alkaen.

ILPO KIURU