Presidentin elämänkertateos herättää kohua Yhdysvalloissa
Etäinen ja omituinen Ronald Reagan
Kirjailija Edmund Morris kirjoitti 14 vuotta elämänkertaa Yhdysvaltain presidentistä, jota hän kutsuu nyt "omituisimmaksi koskaan eläneeksi mieheksi".
Pulitzer-palkittu Morris on kertonut julkisuudessa moneen
otteeseen siitä, kuinka hankalaa Ronald Reaganin elämänkerran
kirjoittaminen on ollut.
Kirjailijalla oli vapaa pääsy kaikkiin
Reaganin arkistoihin ja päiväkirjoihin, mutta siitä huolimatta
Morris ei saanut otetta presidenttiin eikä hänen
ajatusmaailmaansa.
Epätoivoinen elämänkertakirjailija turvautui omintakeiseen ja
nyt laajasti kiisteltyyn keinoon. Hän loi täysin kuvitteellisen
hahmon, kertojan, jonka silmin seurattiin Reaganin lapsuus- ja
nuoruusvuosia. Kuviteltu kertoja seuraa myös nuoren,
filmitähdeksi kohoavan Ronaldin Hollywood-vuosia.
Kirjassa ei kertaakaan valisteta lukijaa siitä, että kertoja on
mielikuvituksen tuotetta, joskin kirjailija vakuuttaa, että kaikki
Reaganiin liittyvä on täyttä totta eikä historiallisten henkilöiden
suuhun ole pistetty mitään sepitteellistä.
Yhdysvalloissa juuri kirjakauppoihin saapuva kirja "Dutch -
Ronald Reaganin muistelmat" onkin otettu erittäin ristiriitaisesti
vastaan tämän tyylikeinon vuoksi. Monet pitävät sitä erittäin
epäilyttävänä tapana kirjoittaa elämänkertateosta, jonka
oletetaan perustuvan yksinomaan tosiasioihin.
Kirjan nimi "Dutch" viittaa Reaganin nuoruusajan
lempinimeen.
Arvoituksellinen henkilö
Elämänkerran kirjoittaja kuvaa presidentti Reagania
viehättäväksi, joskin arvoitukselliseksi ja erittäin etäiseksi
mieheksi.
Reagan ei ollut utelias eikä innostunut, hän oli hyvin
passiivinen eikä koskaan asettanut omia arvojaan
kyseenalaiseksi. Hän oli myös sisäänpäinkääntynyt ja jopa
ikävystyttävä.
Morrisin mukaan Reagan pystyi etäisenä jopa lapsilleen, ainoa
häntä todella lähellä oleva henkilö on hänen toinen vaimonsa
Nancy. Kirjassa Nancyn sanotaan tehneen Reaganin täysin
riippuvaiseksi itsestään.
Monet Reaganin tuntevat ovat ehättäneet jo moittia
elämäkertaa epätarkaksi ja heidän mukaansa se antaa
presidentistä väärän ja huonon kuvan. He myös kiistävät
useita kirjassa olevia yksityiskohtia.
Morris väittää kirjassaan muun muassa, että Reagan allekirjoitti
Iran-Contra -aseskandaalia koskevia asiapapereita sairaalassa
syöpäleikkauksensa jälkeen suhteellisen sekavassa tilassa.
Reaganin ystävien mukaan väite on perätön.
Morris herkuttelee kirjassaan myös sillä, että varapresidentti
George Bushin ja Reaganin väliset suhteet eivät olleet parhaat
mahdolliset. Morris väittää, että Reaganit pitivät Busheja
"alakerran ihmisinä", apulaisina, joilla ei ollut mitään asiaa
yläkertaan.
Bush on jo esittänyt julkisuudessa närkästyneitä
vastaväitteitä ja sanoo, että hänen ja Reaganin välit olivat
aina täysin ystävälliset ja asialliset.
Varteenotettava valtiomies
Morris sanoo, että hän ei missään nimessä ole halunnut kiistää
Ronald Reaganin arvoa presidenttinä. Päinvastoin, Morrisin
mukaan Yhdysvaltojen 40. presidentti on ollut yksi maan
suurista valtiomiehistä, sillä hänen aikanaan maan itsetunto
kohosi, talous kukoisti ja yhdessä Mihail Gorbatshovin kanssa
lopetettiin kylmä sota.
Morris on puolustanut julkisuudessa kirjaansa ja sen
epätavallista kerrontatapaa. Hänen mielestään kirja on täysin
rehellinen kuvitteellisesta kertojasta huolimatta.
Morrisin tarkoituksena on ollut tehdä kirjasta mielenkiintoisempi
ja helpommin luettava. Hänen mukaansa tämä oli myös ainoa
tapa saada lukija näkemään maailma tavalla, jolla Ronald
Reagan sen itse näki.
STT-MH
1.10.1999
Ulkomaat -sivulle
|