Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Saksan sosiaalidemokraatit vaikeuksissa



Saksan osavaltiovaalit ovat menneet sosiaalidemokraateilta huonosti. Sisäiset riidat, hallituksen sekoilut, kehno taloustilanne ja uusi tiukka budjetti ovat vieneet puolueelta kannatusta. Schröderiä ei kuitenkaan vielä ole lyöty ulos kehästä.


Saksan sosiaalidemokraatisen puolueen SPD:n tappiot viidessä peräkkäisessä osavaltiovaalissa ovat selvä epäluottamuslause hallituksen politiikalle. Helmikuussa tappio tuli Hessenissä ja tänä syksynä ovat olleet vuorossa Saarinmaa ja itäiset osavaltiot Brandenburg, Thüringen ja Saksi.

Lisäksi Nordrhein-Wetsfalenissa SPD on kärsinyt tappiota kunnallisvaaleissa, mikä ei lupaa hyvää ensi toukokuussa pidettäviin osavaltiovaaleihin. Nordrhein-Wetsfalen on väestöltään suurin osavaltio, perinteisesti SPD:n aluetta, ja sen vaaleja pidetään tärkeinä liittokansleri Gerhard Schröderin ja hänen hallituksensa tulevaisuudelle.

Viimeisten BBC:n lainaamien mielipidetutkimusten SPD:n kannatus on pudonnut viime syksyisestä 41 prosentista selvästi alle 30 prosentin. Liittokansleri Schröderiä kannattaa enää 37 prosenttia saksalaisista.

Pudotusta on ollut 10 prosenttiyksikköä viimeisen kahden kuukauden aikana. The Economistin mukaan SPD:n kannatus oli jo toukokuussa pudonnut valtakunnallisella tasolla 36 prosenttiin, kun kristillisdemokraattien CDU:n ja sen baijerilaisen sisarpuolueen CSU:n kannatus oli 45 prosenttia.


Punainen-Oskar on palannut

Valtionvarainministeri Hans Eichelin uudessa tiukassa budjetissa aiotaan vähentää valtionvelkaa 30 miljardia Saksan markkaa ja jäädyttää valtion eläkkeet. Liike-elämälle tämä on mieluista, sillä valtion talouden tasapaino on pitkällä tähtäimellä kaikkien eduksi, mutta SPD:n kannattajat ja erityisesti puolueen vasen laita ovat reagoineet leikkauksiin kielteisesti.

Schröderin poliittinen kilpailija, SPD:n vanhakantaisten vasemmistolaisten henkinen johtaja Oskar Lafontaine, on ilmestynyt takaisin näyttämölle arvostelemaan hallituksen politiikkaa. Lafontaine lähti hallituksesta äkillisesti viime maaliskuussa, kun hänen ajamansa äkkijyrkkä linja ajautui törmäyskurssille Schröderin markkinahenkisemmän politiikan kanssa.

Ensimmäisessä haastattelussaan kuuteen kuukauteen Lafontaine väitti, että Schröderin ajamat julkisten menojen ja sosiaalitukien uudistukset ovat aiheuttaneet puolueen vaalitappiot. Julkisten menojen leikkauksista käydään sosiaalidemokraattisen puolueen sisällä kovaa kiistaa. Lafontaine luonnollisesti vastustaa kaikkia leikkauksia, sillä hänen talouspolitiikkansa perustuu kysynnän kasvattamiseen lisäämällä julkisia menoja.

Lafontaine oli hallituksen valtiovarainministeri ja sosiaalidemokraattinen puoluejohtaja. Kuuden hallituskuukautensa aikana hän ajautui napit vastakkain Euroopan keskuspankin ja Saksan liike-elämän kanssa. Hän kaatui lopulta suunnitelmiinsa yritysten verojen huomattavasta kiristämisestä.

Hänen vanhakantainen jyrkkä politiikkansa perustui valtiojohtaiseen sosialismiin, missä markkinavoimille ei anneta tilaa mellastaa. Tällä politiikalla on vahva kannatus SPD:n vasemmalla laidalla.

Schröderin niin sanottu uuden keskitien politiikka on huomattavasti markkinahenkisempää. Schröder oli sitä mieltä, että hallitus ei voi jatkaa, jos sen politiikkaa vedetään kahteen eri suuntaan ja jos Saksan teollisuuden ahdistelua jatketaan. Niinpä Lafontaine sai lähteä hallituksesta ja samalla myös puolueen puheenjohtajan paikalta.


Sisäiset riidat ovat vahingoittaneet sosiaalidemokraatteja

On tavallista, että hallituspuolueen kannatus laskee äänestäjien ilmaistessa tyytymättömyyttään tehtyyn politiikkaan. SPD:n tilanne on erityisen hankala, koska puolueessa on kaksi poliiittista linjaa, vanhakantaiset valtiososialistit ja markkinahenkiset uudistussosialistit. Lafontainen eron jälkeen markkinahenkinen politiikka on vallalla, ja valtiososialistit tuntevat itsensä perusteellisesti petetyiksi.

Schröder selvisi Lafontainesta ja sai taloudellisen uudistusohjelmansa läpi hallituksessa. Kesän aikana puolueen vasen laita on kuitenkin käynyt ankaraan hyökkäykseen ohjelmaa vastaan Reinhardt Klimmtin johdolla. Klimmt on Lafontainen liittolainen ja hänen manttelinperijänsä puolueen vasemman laidan lipunkantajana.

Klimmtin mielestä Schröder ei ole sitoutunut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden politiikkaan. Hän jopa ilmoitti, että ei tule tukemaan Schröderin uutta talousohjelmaa Bundesratissa. Schröderin onneksi Klimmt hävisi Saarinmaan osavaltiovaaleissa. Myös Brandenburgissa SPD:n ehdokkaat esiintyivät Schröderin talouspolitiikan vastustajina, mutta kärsivät tappion.

Sosiaalidemokraattien riitely on herättänyt saksalaisissa ihmetystä siitä, mikä puolueen linja oikein on ja kuka sitä vetää. Koko puna-vihreä hallituskoalitio on tuntunut olevan hämmennyksen ja hajaannuksen vallassa. Vihreillä on mennyt sosiaalidemokraattejakin huonommin. Neljässä viimeisessä osavaltiovaalissa he ovat pudonneet 5 prosentin äänikynnyksen alle ja jääneet ilman paikkoja.


Muita ongelmia

Hallituksella on ollut useita vaikeuksia kuluneen vuoden aikana. Viime talvena hallitus kompasteli pahasti ydinvoimakysymyksessä, ja lopulta Schröder käveli vihreiden ylitse ja teki sovinnon ydinvoimateollisuuden kanssa. Kansalaisuuslakien uudistaminen joutui vaikeuksiin kristillisdemokraattien noustua kovaäänisesti vastustamaan kaksoiskansalaisuuden myöntämistä. Hallitus joutui lopulta perääntymään asiassa.

Mutta pahinta on ollut hallituksen epäonnistuminen työttömyyden hoidossa. Yli 10 prosenttia saksalaisista on edelleen työttöminä, ja entisessä Itä-Saksassa prosenttiluku on kaksinkertainen. Yhteensä työttömien armeijassa on neljä miljoona ihmistä.

Varsinkin itäisissä osavaltioissa on työttömyyden jatkuminen saanut monet SPD:n kannattajat siirtämään äänensä entisille kommunisteille PDS:lle. Itäsaksalaisten etujen puolustajana esiintyvä PDS on vetänyt hyvin populistista kampanjaa ja sai Saksissa ja Thüringenissä enemmän ääniä kuin SPD.


Selviääkö Schröder?

Vaalitappioista huolimatta Schröderillä ei ole aikomuksia muuttaa politiikkaansa. Saarinmaan ja Brandenburgin vaalien jälkeen hän sanoi, että hallituksen ohjelmalle ei ole minkäänlaista vaihtoehtoa. Mielipidetutkimukset osoittavat The Economistin mukaan, että myös laaja enemmistö saksalaisista tunnustaa säästöjen tarpeellisuuden.

SPD on nyt menettänyt enemmistönsä parlamentin toisessa kamarissa Bundesratissa, joka edustaa Saksan 16 osavaltiota. Tämä tietää hallitukselle vaikeuksia budjetin ja uudistusohjelman läpiviemisessä. Kristillisdemokraateilla on nyt mahdollisuus tehdä hallituksen elämä hankalaksi.

Toisaalta Schröderin ohjelmassa on paljon sellaista, mitä kristillisdemokraatit ovat itse vaatineet, joten he tuskin tulevat pysäyttämään sitä kokonaan. Monia muutoksia he tulevat siihen vielä vaatimaan.

Seuraava tärkeä Schröderin kannatuksen mittaus tapahtuu ensi toukokuussa pidettävissä Nordrhein-Westfalenin osavaltiovaaleissa. Se on väestöltään Saksan suurin osavaltio, teollisuusaluetta ja siellä SPD:llä on perinteisesti ollut vahva kannatus. Tappiolla tulisi olemaan vaikutuksensa Schröderin puna-vihreän hallituksen tulevaisuuteen.

Schröderin on onnistuttava pitämään puolue hallinnassaan seuraavassa puoluekokouksessa, joka pidetään joulukuussa. Jos hän epäonnistuuu ja jos Nordrhein-Westfalenin vaaleissa käy SPD:lle huonosti, saattavat hänen päivänsä puoluejohtajana olla luetut.

Schröderin tulevaisuus ei kuitenkaan ole toivoton. Talous tuntuu olevan hitaasti paranemassa ja sen mukana työttömyyskin helpottaa. Schröder pyrkimys vähentää valtionvelkaa ja antaa yrityksille verohelpotuksia ovat talouden kannalta toimia oikeaan suuntaan. Kun ihmisten usko talouskasvuun vahvistuu, muuttuvat ehkä mielipiteetkin suosiollisemmiksi hallitukselle.

Halpa euro on edistänyt Saksan vientiä, ja talouden ensi vuoden kasvuluvuksi on ennusteltu 3 prosenttia. Seuraaviin liittovaltiovaaleihin on kolme vuotta, joten Schröderillä on vielä aikaa jäljellä todistaa olevansa muutakin kuin kaunopuheinen, sikaaria tuprutteleva tyyppi sekavassa sossulaumassa.

HEIKKI JANTUNEN
1.10.1999


Ulkomaat -sivulle