Lapsena pahoinpidelty altis jatkamaan väkivaltaa
Väkivalta sisältää väkivallan siemenen
Psykologian tohtori Jaana Haapasalo on sitä mieltä, että väkivallan ja rikosten tielle
joutunutta ei paranneta rangaistuksia lisäämällä. Hän sanoo, että ainoa eettinen lähestymistapa on hoidollinen.- En usko rangaistuksiin. Miksi rangaista lisää ihmisiä, jotka ovat koko elämänsä kokeneet rangaistuksia, Väkivallan kierre -teoksen toimittaja Haapasalo sanoo. Väkivallan kierre alkaa nimittäin lapsen jatkuvasta fyysisestä ja psyykkisestä pahoinpitelystä.
Haapasalo toivoi, että torstaina julkistetun kirjan lukisivat kaikki lainsäätäjät ja aivan erityisesti ne, jotka vaativat entistä kovempia rangaistuksia. Haapasalo pelkää, että Suomessakin ollaan menossa kovennettuihin rangaistuksiin.
Väkivallan kierre -kirjan punaisena lankana on
väkivallan ylisukupolvinen välittyminen. Jokaisesta
pahoinpidellystä ei tule pahoinpitelijää, mutta
pahoinpitely altistaa pahoinpitelylle.
- Lähes
kaikilla rikoksentekijöillä on tällainen tausta.
Haapasalon toimittamassa kirjassa on kolme osatutkimusta: kolme ryhmää, joille kaikille ovat yhteistä lapsuudessa koetut rajut fyysisen väkivallan kokemukset.
Ensimmäisessä ryhmässä ovat lastensuojelun asiakasperheiden äidit, joihin on oltu yhteydessä lapsen pahoinpitelyn tai laiminlyönnin vuoksi.
Toisen ryhmä muodostavat 16-22-vuotiaat miesvangit. Kolmanteen ryhmään kuuluu 48 äitiä, jotka ovat surmanneet tai yrittäneet surmata alle 12-vuotiaan lapsensa.
Miten suojata lasta väkivallan kierteeltä?
- Lapsen pitäisi päästä terapeuttiseen hoitoon heti ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen, Haapasalo sanoo.
Traumaattisten kokemusten käsittely auttaa lasta ymmärtämään, että pahoinpitely ei ole hänen vikansa, että hän ei ole epäonnistunut. Varhainen terapia suojelee lasta ja estää häntä turvautumasta myöhemmin väkivaltaan.
Lasta voi auttaa kuka tahansa läheinen ja luotettava ihminen. Lapsen opettajien tuki tai mieluisten harrastusten löytyminen ovat osoittautuneet tärkeiksi lapsen selviytymiselle.
Haapasalo kertoo, että kuusi kymmenestä kaltoin kohdellusta pystyy kertomaan kokemuksistaan parinkymmenen vuoden jälkeen.
- Ihmiselle on parempi, jos hän muistaa ja pystyy käsittelemään traumaattisia kokemuksiaan. Kokemusten täydellinen unohtaminen ja vanhempien idealisointi estää lasta läpikäymästä näitä kokemuksia.
Traumaattiset kokemukset ovat monen psyykensairauden taustalla. Haapasaloa kiinnostaisi tutkia esimerkiksi skitsofreniaa sairastavien tai mielialahäiriöistä kärsivien traumaattisia kokemuksia.
- Nyt on vallalla biologisväritteinen näkemys, joka ei ota niinkään huomioon ympäristön vaikutuksia esimerkiksi yksittäisiä tai kroonisia traumaattisia kokemuksia kuten lapsuudessa toistuvasti koettua väkivaltaa.
Lapsuudessa koettu väkivalta ei Haapasalon kirjassa ole vain tukkapöllyä ja vitsaa. Lasta on voitu hakata nyrkillä, potkia lattialla, heitellä astioilla tai polttaa silitysraudalla.
- Minun on pakko myöntää, että kirjan kirjoittaminen oli raskasta, samoin haastattelukatkelmien toimittaminen. Toivon, että ihmiset havahtuisivat huomaamaan lapsiin kohdistuvan väkivallan ja sen vaikutukset lapsen myöhempään elämään, Haapasalo sanoi.
Haapasalon toimittaman kirjan on julkaissut Vankeinhoidon koulutuskeskus ja kustantanut Tietosanoma Oy.
STT-MH
1.10.1999
