Atlantan alueen väkiluku lisääntynyt yli 20 prosenttia vuosikymmenen alusta
Atlanta: Liikenne- ja saasteongelmat pakottavat puuttumaan kaupungin kasvuvauhtiin
Georgialaisella Jason Collierilla oli tapana lähteä ajamaan työpaikalleen pari tuntia ennen töiden alkua. Matka Atlantan lähellä sijaitsevasta Coneyersista Atlantan keskustaan kestää parhaassa tapauksessa puolisen tuntia, mutta pahimpana ruuhka-aikana matkan taittaminen puolessatoista tunnissa on hyvä saavutus.Atlantan ja etenkin sen lähialueiden väkiluvun kasvu on lisännyt liikenneruuhkia ja pahentanut saasteongelmia niin merkittävästi, että viranomaiset ovat joutuneet puuttumaan kaupungin kasvuvauhtiin.
- Minulla ei ole mitään joukkoliikennettä vastaan, mutta useimmilta asuinalueilta ei yksinkertaisesti pääse minnekään ilman omaa autoa.
- Minua tuntikausien jonottaminen liikenneruuhkassa joka päivä alkoi lopulta tympiä ja päätin muuttaa lähemmäs keskustaa, Atlantaa kiertävän kehätien sisäpuolella nykyään asuva Collier kertoo.
Kasvu paisuttaa haja-alueita
Valitettavasti Jason Collier edustaa vähemmistöä. Useimmat atlantalaiset ja kaupunkiin muuttajat haluavat asua keskustaa rauhallisemmilla ja tilavammilla asuinalueilla.
Asukasmäärää tarkkailevan Atlanta Regional Commissionin mukaan koko alueen väkiluku on lisääntynyt noin 22 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna, mutta huomattavasti keskustaa nopeammin ovat kasvaneet varsinaisen Atlantan ulkopuoliset alueet.
Atlantan kaupungissa asuu tällä hetkellä reilut 427 000 ihmistä eli noin 13 prosenttia koko alueen väkimäärästä (noin 3,2 miljoonaa). Kaksikymmentä vuotta sitten vastaava prosenttiluku oli vielä 23.
Atlantalaiset viettävät entistä enemmän aikaa autoissaan myös siksi, ettei kaupungissa ole koskaan kainosteltu maapinta-alan käytön suhteen.
Atlantan asukastiheys on alhainen muihin yhdysvaltalaisiin suurkaupunkeihin verrattuna. Asukkaita on neliömailia kohden 1 370, kun esimerkiksi Los Angelesissa vastaava luku on 5 400.
Atlantalainen ajaa keskimäärin 35 mailia eli kuutisenkymmentä kilometriä joka päivä. Tämä näkyy etenkin kuumina kesäpäivinä, kun pakokaasujen ruokkima saastesumu leijailee kaupungin yllä.
Viime vuosiin saakka alueen kunnat saivat mielensä mukaan houkutella uusia veronmaksajia asukkaikseen. Kunnat pystyivät rakentamaan satoja kilometrejä uusia moottoriteitä ilman, että niiden täytyi pelätä osa- tai liittovaltion sekaantumista asiaan.
- Tilanne alkoi onneksi muuttua pari vuotta sitten, kun ympäristön tilaa valvova Environmental Protection Agency uhkasi sulkea liittovaltion rahahanat moottoriteiden rakentamisprojekteilta.
- Tämä johtui siitä, että saasteongelmat olivat pahentuneet hälyttävästi, Lucy Smethurst julkisten ja yksityisten tahojen perustamasta Clean Air Campaign -valistusjärjestöstä kertoo.
Julkinen liikenne pelottaa varakkaita asuinalueita
Kun liittovaltio toteutti uhkauksensa vuosi sitten, Atlantan yrityselämän johtohahmot päättivät asettua tukemaan kuvernööri Roy Barnesin suunnitelmia perustaa liikenneasioihin ratkaisevasti vaikuttava Georgia Regional Transportation Authority (GRTA).
Tukipäätös oli ymmärrettävä, sillä alueen yritykset pelkäsivät liittovaltion rajoitusten sekä Atlantan liikenne- ja saasteongelmien pahenemisen koituvan kohtalokkaiksi paikallisille yrityksille. GRTA voi päättää teiden rakentamisesta tai rakentamatta jättämisestä sekä muista liikenneprojekteista.
Ainakin teoriassa GRTA pystyy rakentamaan junayhteyden niidenkin asuinalueiden läpi, jotka ovat ilmoittaneet vastustavansa joukkoliikennettä alueillaan. GRTA voi lisäksi tuhota esimerkiksi ostoskeskusten perustamissuunnitelmat kieltäytymällä liittämästä ostosparatiisia alueen tieverkkoon.
Kolmentoista kunnan alueella on useita lähiöitä, jotka ovat ilmoittaneet vastustavansa julkista liikennettä. Asukkaat pelkäävät juna- tai bussiyhteyden tuovan alueelle "ei-toivottuja henkilöitä" tai jalankulkuliikenteen lisääntymisen lähiöissä aiheuttavan vaaratilanteita ja vaikeuttavan autoilla ajamista.
Kunnat, jotka ovat pyrkineet rajoittamaan rakentamista alueillaan, ovat puolestaan saaneet maanomistajat raivostumaan. Maanomistajien mukaan heillä on oikeus myydä maata niille, jotka suostuvat maksamaan tonteista parhaan hinnan.
Lyhyt kierros Atlantan uusimmilla asuinalueilla kertoo, että houkuttelevimmat tarjoukset näyttävät tulevan massiivisilta supermarketeilta, pikaruokaketjuilta sekä ostoskeskusten ja luksusasuinalueiden rakennuttajilta.
Työpaikalle bussilla, junalla tai kollegan kyydissä
Clean Air Campaign -järjestöä johtavan Lucy Smethurstin mukaan asenteet ovat kuitenkin muuttumassa. Kolmisen vuotta sitten perustettu järjestö pyrkii valistuksen avulla muuttamaan atlantalaisten käyttäytymistä ympäristöystävällisempään suuntaan.
- Viranomaiset, yliopistoihmiset, yrityselämä sekä erilaiset voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat mukana Clean Air Campaignissa. Tavoitteenamme on kertoa alueen asukkaille mahdollisimman tarkkaan saasteista ja etenkin siitä, miten autolla ajaminen vaikuttaa ilman laatuun.
- Clean Air Campaign myös tukee hankkeita, jotka pyrkivät tarjoamaan vaihtoehtoja yksityisautoilulle, Smethurst summaa.
Useat työnantajat ovat liittyneet esimerkiksi Partnership for a Smog-Free Georgia -ohjelmaan. Työnantajat tarjoavat työntekijöilleen mahdollisuuden tulla työpaikalle ilman omaa autoa etenkin ilman laadun kannalta vaikeimpina kuukausina.
Joillakin työpaikoilla noudatetaan neli- tai jopa kolmipäiväistä työviikkoa ja tällainen järjestely vähentää ainakin työmatkaliikennettä.
- Yhä useammat ihmiset tulevat työpaikoilleen samassa autossa kollegoidensa tai puolisonsa kanssa. He voivat myös käyttää kaistoja, jotka on tarkoitettu useita ihmisiä kuljettaville autoille, Smethurst kertoo.
Kaupungissa, jossa yksi ainoa liikenneonnettomuus voi aiheuttaa yhdeksäntuntisen liikennetukoksen, car pool -kaistojen käyttö totisesti houkuttelee. Smethurst muistuttaa, että tietyn tosiasian toteaminen ja sen muuttaminen ovat kuitenkin kaukana toisistaan.
- Yleisesti ottaen atlantalaiset kyllä valittavat liikenneongelmista ja ovat huolissaan ilman laadusta, mutta keskustelun päätteeksi jokainen kapuaa omaan autoonsa ja ajaa takaisin kymmenien mailien päässä sijaitsevaan kotiinsa. Opitun käyttäytymisen muuttamiseen kuluu aina aikaa, Smethurst toteaa.
STT-MH
10.12.1999
