Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kanadan suomalaisuus elää kertomusten kautta



Suomalaisen identiteetin ylläpitäminen vieraassa kulttuurissa ei vaadi välttämättä ympärilleen mitään konkreettista, osoittaa Jyväskylän yliopistossa tarkastettu sosiologian väitöstutkimus.


Tutkimuksessaan filosofian lisensiaatti Teppo Sintonen tarkasteli 1920-luvulla Kanadaan muuttaneiden suomalaismiesten etnistä identiteettiä heidän elämänkertomustensa kautta. Haastatteluaineiston hän keräsi vuonna 1993 Torontosta ja Thunder Baystä.

- Haastateltavat olivat tuohon aikaan jo hyvin iäkkäitä, eikä heillä ollut juurikaan jäljellä kontakteja Suomeen. Silti kaikki kokivat olevansa vahvasti suomalaisia, Sintonen sanoo.

Viime vuosina kansainvälisessä tutkimuksessa on esitetty epäilyksiä siitä, että etnisten tuntomerkkien, kuten perinteisten tapojen ja etnisen kielen katoaminen monikulttuurisissa yhteiskunnissa tarkoittaisi myös etnisyyden merkityksen yleistä häviämistä.

Sintosen tutkimuksen perusteella omaa etnistä identiteettiä voi kuitenkin ylläpitää ilman näkyviä kulttuurisia piirteitä.

- Kanadansuomalaisten elämässä perinteisiä suomalaisia tapoja ei juurikaan ollut jäljellä. Heidän suomalaisuutensa oli eräänlaista koivu ja tähti -suomalaisuutta.

- Suomi-kuva maalaismaisemineen eli vahvana miesten mielikuvissa. Omaa yhteisöllistä identiteettiään he ylläpitivät kertomusten kautta, kertomalla toisilleen minkälaista Suomessa oli, Sintonen kuvailee.


Hyväksyntää työnteon kautta

Sintosen mukaan elämäntarinat, kuten tarinat ja kertomukset yleensäkin, ovat kiinnostavia siksi, että ne säilövät ihmisten elämän kokemuksia.

- Eletyn elämän tapahtumat katoavat menneisyyteen, mutta niistä kerrotut tarinat jäävät elämään. Kertoessaan elämästään ihmiset tulevat kertoneeksi siitä, keitä he ovat. Näin elämäntarinat voidaan ymmärtää myös identiteettikertomuksina, Sintonen sanoo.

Miesten kertomuksissa elämän keskeisimmäksi asiaksi nousi työ.
- Perheensä he sivuuttivat muutamalla lauseella, mutta työpaikat ja työstä saadut kokemukset nousivat jatkuvasti esiin. Työnteon kautta siirtolaiset pyrkivät hakemaan itselleen vieraassa yhteisössä omaa asemaa, tutkija huomauttaa.

Kertomusten kautta välittyy kuva siitä, kuinka suomalaiset ovat saavuttaneet yhteiskunnallista hyväksyntää ahkerina työntekijöinä, "Kanadan rakentajina".

Varsinkin alkuaikoina suomalaiset joutuivat myös kilpailemaan työpaikoista muiden siirtolaisten kanssa.

- Elämäntarinoissaan he kertovat, millaisia nämä toiset ihmiset ovat, ja määrittelevät samalla omaa itseään. Esimerkiksi kun metsäkämppätarinoissa suomalaiset halusivat korostaa olevansa ahkeria, he kertoivat kuinka laiskoja kämppien ranskalaiset tai slaavit olivat.

- Kanadan suomalaisuus ja suomalaisten ominaisuudet määrittyvät näin ollen toisten etnisten ryhmien jäsenten ominaisuuksien kautta, niiden vastakohtina, Sintonen sanoo.


Kertomusten pääpaino ankarissa ajoissa

Suomalaisten kertomuksissa pääpaino on 1920-30-luvun ankarissa ajoissa. Kaikilla ei ollut edes kattoa päänsä päällä, vaan eräskin haastateltava luonnehti tuolloin nukkuneensa "pajusella" ja käyneensä aamiaisella "jokisella".

- Oikeastaan kaikkien kertomukset päättyvät sotaan. 1950-70-luvun hyvistä nousuvuosista ja hyvinvoinnin kaudesta ei juurikaan puhuttu, Sintonen toteaa.

Elämäntarinoissa säilyvät Kanadan suomalaisuuden yleisten piirteiden lisäksi myös yksilöllisemmät kokemukset.

Perheiden keskuudessa kerrotaan siitä, kuinka äiti, isä, isoäiti tai isoisä tulivat Kanadaan, mitä he tekivät työkseen ja miten he elivät. Näin siirtolaistarinoista tulee osa perheiden ja sukujen yksityisiä historioita.

Laajimmillaan siirtolaiskertomukset, sukuhistoriat ja elämäntarinat kertovat suomalaisten sopeutumisesta uuteen yhteiskuntaan.

- Kertomuksissa säilyvät suomalaisten omat käsitykset siitä, kuinka heidät on otettu vastaan Kanadassa ja kuinka he ovat löytäneet oman paikkansa uudessa monikulttuurisessa kotimaassaan.

- Kaikkiaan siirtolaiskertomuksen muodostavat Kanadan suomalaisten eräänlaisen kollektiivisen syntyhistorian, jonka kautta suomalaissiirtolaiset ymmärtävät sekä omaa elämäänsä ja sen tapahtumia että maailmaansa, Teppo Sintonen sanoo.

STT-MH
10.12.1999


Ajassa -sivulle