Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Tshetshenian sota aiheuttaa poliittisia paineita



Tshetshenian sotaa on käyty yli kolme kuukautta ja nyt ollaan vakavassa vaiheessa. Sotilaallisesti Venäjä on menestynyt, mutta ulkopoliittiset ongelmat kasvavat. Sota vaikuttaa myös maan sisäpolitiikkaan.


Venäläisten 90 000 miehen armeija on edennyt hitaasti mutta varmasti, raivaten tietä valtavalla tulivoimallaan. Propaganda kotimaassa toimii tällä kertaa armeijan ehdoilla, eikä vuosien 1994-96 sotaretken möhläyksien ole annettu toistua.

Läntisissä tiedotusvälineissä on jatkuvasti epäilty venäläisten alokkaiden koulutusta ja taistelukykyä. Venäläisten taktiikana onkin ollut välttää lähitaisteluja ja ampua vihollista kaukaa. Seurauksena on ollut siviiliuhreja ja yleistä hävitystä, mikä on entisestään lisännyt paikallisen väestön katkeruutta venäläisiä kohtaan.

Siviilejä on ehkä kuollut tuhansia, ja pakolaisia on jo yli 200 000. Venäläisten tai tshetsheenien tappiosta ei ole varmoja tietoja, viime viikolla The Economist -lehdessä esitettiin venäläisten tappioluvuksi arviolta 600 sotilasta.

Venäläisten taktiikka on toiminut toistaiseksi hyvin, eivätkä tshetsheenit ole kyenneet iskemään venäläisiä vastaan. Avoimella tasangolla asemiinsa kaivautuneen ja suuren tulivoiman sekä täydellisen ilmaherruuden omaavan armeijan kimppuun käyminen olisikin itsemurha.

Toisaalta massiiviset ja huolelliset sotatoimet maksavat joka päivä Venäjän valtiolle huomattavia summia. Ja enemmin tai myöhemmin tshetsheenikomentajat ryhtyvät aktiivisempiiin toimenpiteisiin hyökkääjiä vastaan. Maan eteläosien vuoristo tarjoaa mainion tukialueen pitkäaikaista sissisotaa varten.


Groznyin valloitus on ongelma

Tshetshenian toiseksi suurin kaupunki Gudermes antautui taistelutta, mutta pääkaupungin Groznyin valloitus on venäläisille ongelma. Viimeksi hyökkäys kaupunkiin johti nöyryyttävään katastrofiin, mikä varmasti on venäläiskenraalien muistissa. Kaupungissa piileskeleviä tshetsheenitaistelijoita ei myöskään haluta päästää pakoon vuorille.

Elleivät taistelijat antaudu, ei neuvotteluhaluttomille venäläisille jää muita vaihtoehtoja kuin puolustajien näännytys pitkällä piirityksellä tai kaupungin totaalinen tuhoaminen tykistöllä ja ilmapommituksilla. Molemmat taktiikat ovat tuttuja toisesta maailmansodasta, esimerkiksi Leningradia piiritettiin 900 päivää ja Berliini jyrättiin maan tasalle.

Groznyissa on siviilejä tshetseenilähteiden mukaan 15 000 - 40 000. Jos kaupunki hävitetään ja sen asukkaat teurastetaan kellareihinsa, Venäjä ajaa itsensä pahaan jamaan kansainvälisissä suhteissa. Siviilejä yritettiin pelotella pakoon lentolehtisillä, joissa kerrottiin, mikä kaupunkiin jääviä odottaa 11. päivän jälkeen. Länsimaissa asiasta on noussut suuri meteli.

Sitä paitsi venäläisten on joka tapauksessa lähetettävä joukkoja kaupunkiin. Silloin he joutuvat kohtaamaan rauniossa lymyilevät tshetsheenitaistelijat, joita voi olla raskaidenkin pommitusten jälkeen jäljellä vielä melkoinen joukko. Tavanomaisilla aseilla on vaikea saada aikaiseksi sellaista tulimyrskyä, että se tuhoaisi kaiken elollisen.


Napit vastakkain lännen kanssa

Brutaali sota on ajanut Venäjän napit vastakkain länsimaiden kanssa ja johtamassa Venäjän eristäytymiseen. Tämä on johdonmukainen päätös tämän vuosikymmenen kehitykselle. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen venäläiset ovat saaneet suureksi harmikseen nähdä Yhdysvaltojen kohoavan suvereeniksi maailman johtajaksi samalla kun Venäjä on vajonnut yhä syvemmälle ongelmiinsa.

Kiistaa on lännen kanssa ollut aserajoitusneuvotteluista, Irakin kohtelusta, Jugoslavian kriisistä ja NATO:n laajentumisesta. Voimattomana on entinen suurvalta joutunut katsomaan itselleen epäsuotuisana pitämäänsä kehitystä. Venäjän talous on romahtanut ja gangsterismi kukoistaa. Monet venäläiset politiikot syyttävät kurjuudesta länsimaiden salaliittoa maan tuhoamiseksi.

Venäläiset käyvät nyt omalla alueellaan totaalista sotaa ilman mitään poliittisia rajoittimia. Samalla he rikkovat kaikkia kansainvälisiä kansalais- ja ihmisoikeussopimuksia, jotka he ovat hyväksyneet ja allekirjoittaneet. Kaiken huipuksi maa kuuluu Euroopan neuvostoon.

Venäläisten mukaan konflikti on maan sisäisen asia eikä kuulu muille, mutta kansainvälisen oikeuden kannalta asia ei ole niin.


Kenen kanssa neuvotella?

Venäläisten pitäisi saada alueen tilanne vakautettua nopeasti ja aloittaa neuvottelut alueen itsehallinnosta. Heillä ei kuitenkaan ole mitään halua neuvotella nykyisten tshetsheenijohtajien kanssa, joita he pitävät pelkkinä islamilaisina terroristeina.

Argumentointi muistuttaa israelilaisten puheita takavuosina, jolloin he tyrmäsivät kaikki neuvottelut palestiinalaisten kanssa sillä tekosyyllä, että vastapuolella ei ole ketään kenen kanssa neuvotella.

Koko Kaukaasian alue on herkässä tilassa, ja sota voi laajentua. Georgiassa on ongelmia separatistien kanssa ja Azerbaidzanilla ja Armenialla on aluekiistoja.

Rauhallinen, autonominen Kaukasian alue olisi eduksi venäläisille jo pelkästään öljy- ja kaasujohtojen takia. Nyt tilanne on johtanut siihen, että Georgia, Armenia ja Azerbaidzan pyrkivät loitontumaan Venäjästä ja lujittamaan siteitään länteen. Uuden öljyputken vetäminen Azerbadzabista suoraan Välimerelle Turkin kautta lisää venäläisten harmia entisestään.

Toisaalta Tshetshenian tilanne on pitkään ollut sietämätön. Vuosien 1994-96 sodan jälkeen maa on ollut varsinainen rosvo- ja terroristipesä, jossa valta ei ole ollut presidentti Aslan Mashadovilla, vaan paikallisilla sota- ja rosvopäälliköillä. Ihmisryöstöt ja salakuljetus ovat olleet monen joukkion pääelinkeinona.

Komentaja Shamil Basajevin ja hänen kiihkomielisten soturiensa hyökkäys Dagestaniin oli häikäilemätön yritys saada koko alue sekasortoon, jotta sinne voitaisiin perustaa islamilainen tasavalta.

Vaikka Moskovan asuintaloja tuhonneita terrori-iskuja ei ole aukottomasti todistettu tshetsheenien tekemiksi, niin Venäjällä tuskin asiasta on kenelläkään epäilyksiä. Basajev on tunnettu silmittömistä terroriteoistaan.


Kremlin kiemuroita

Tshetshenian sodalla on myös tärkeä sisäpoliittinen ulottuvuus. Tässä kuussa Venäjällä pidetään parlementtivaalit ja ensi kesäkuussa presidentivaalit. Presidentti Boris Jeltsinin sairauden pahentuessa on käynyt entistä epäselvemmäksi, kuka maata oikein johtaa.

Sota on laajalti suosittu Venäjällä. Venäjän pääpuolueista ainostaan Jabloko-puolue on puhunut tulitauon mahdollisuudesta. The Economistin lainaaman parin viikon takaisen mielipidetutkimuksen mukaan sitä kannatti 50 prosenttia vastanneista ja vain 30 prosenttia vastusti.

Pääministeri Vladimir Putin on nyt rivakoiden otteidensa ansioista suosionsa huipulla, mutta ei ole mitenkään selvää, että suosio jatkuu ensi kesään. Tämä entinen KGB-mies ei valtaan noustessaan ollut mitenkään yleisesti tunnettu, eikä monikaan ottanut hänen nimitystään erityisen vakavasti.

Putinin suosion kasvun on arveltu lisäävän pahoja puheita häntä vastaan Kremlin sisäpiirissä. Jeltsinin perheen ja rahamies Boris Berezovskin sanotaan olevan kylmissä väleissä Putinin kanssa. Putin on myös vaatinut korruption kitkemistä.

Toisaalta Putin on Jeltsinin lähipiirille paras näkyvissä oleva vaihtoehto presidentinvaaleihin, joten hänen potkaisemisensa pellolle olisi tyhmästi tehty


Onko demokratia uhattuna?

Putin on antanut kenraaleille täydet valtuudet toimia Tshetsheniassa kuten haluavat. Jos sota voitetaan, korjaa Putin poliittisen hyödyn, mutta jos asiat menevät huonosti, eivät kenraalit voi syyttää poliitikkoja asioihin puuttumisesta, vaan saavat kantaa vastuun toimistaan.

Venäjän lehdistössä on ollut hurjia juttuja Kremlin ja kenraalien mielipide-eroista, on jopa huhuttu kenraalien ottavan asiat omiin käsiinsä. Juttujen mukaan kenraalit olisivat pelänneet, että Kremlin politiikot pyytävät heitä lopettaamaan sodan länsimaiden painotuksen takia.

Tämä voi olla totta, mutta Venäjän lehdistön uskottavuus on aika vähäinen. Kremlin politiikasta on ilmeisen vaikea saada mitään luotettavia tietoja, joten lehdet korvaavat ne toistelemalla huhuja, joiden alkuperä on milloin missäkin sylttytehtaassa.

Tshetshenian sota on kuitenkin vakavassa vaiheessa, ja Venäjän demokraattinen kehitys voi todella olla vaarassa. Venäjän Tshetshenian-joukkojen komentaja kenraali Vladimir Shamanov on sanonut, että hän ja hänen virkaveljensä eroavat mieluumin kuin tottelevat määräystä keskeyttää sotatoimet. Tulitauko voisi hänen mukaansa viedä maan sisällissodan partaalle.

HEIKKI JANTUNEN
10.12.1999


Ulkomaat -sivulle