Olemmeko ikivanhoja pohjoiseurooppalaisia?
Geenitutkimuksella uutta tietoa suomalaisista
Suomalaisten juurista on geenitutkimuksen avulla saatu uutta tietoa, ja tämän päivän väljä perusväittämä on, että pääosa suomalaisten geeneistä on yhteisiä muiden eurooppalaisten kanssa.Näin käsityksemme suomalais-ugrilaisesta muinaisuudesta on muuttumassa. Arkeologiset kalibrointimenetelmät ovat niin ikään siirtäneet suomalaisia koskettavien kulttuurikausien ajoituksia.
Geenien tutkimus puolestaan on antanut uusia ulottuvuuksia käsitteelle sukulaiskansat.
- Tällä hetkellä ei mikään puhune sitä vastaan, että olemme pohjaltamme ikivanhoja pohjoiseurooppalaisia, joiden geeneissä on sekä itä-länsi-suuntaan kulkeutunutta että etelämpää Euroopasta peräisin olevaa, todennäköisesti preneoliittista ainesta, toteaa arvostettu geenitutkija, professori Reijo Norio.
Tähän pohjaan on myöhemmin liittynyt indoeurooppalaisia geenejä germaaneilta, balteilta ja skandinaaveilta.
Professori Norion artikkeli "Mitä geenitutkimus voi kertoa suomalaisista?", sisältyy Suomen Tiedeseuran keskiviikkona julkaisemaan kirjaan Pohjan poluilla eli suomalaisten juuret nykytutkimuksen valossa. Teoksen on toimittanut Paul Fogelberg.
Uusia ulottuvuuksia
Professori Norio katsoo, että suomalaisten juurien selvittelyssä ollaan parhaillaan eräänlaisessa välivaiheessa.
DNA-tutkimus on hänen mukaansa tuonut ulottuvillemme mahtavia mahdollisuuksia, jotka eivät vielä ole vakiintuneet käyttöön.
Norio kuitenkin uskoo, että geenitutkimuksen avulla lähitulevaisuudessa voidaan päästä todella pitkälle, kunhan uudet menetelmät on sisäänajettu, mielekkäitä ja asianmukaisesti suunnattuja hypoteesejä on testattu ja tuloksia tulkittu uskottavasti monitieteellisin näköaloin.
- Suomalaisten sukupuu ei ole mänty, jolla on yksi juuri, vaan kuusi, joka nojaa moneen suuntaan ulottuviin lisäjuuriin, tiivistää professori Norio. Hän toimii mm. Väestöliiton tutkijana.
Juusjärven kalliomaalaus
Pohjan poluilla -kirjan kansikuvana on Kirkkonummen Juusjärveltä vuonna 1963 löydetty kalliomaalaus. Sen löytäjä on Veikko Lehtosalo. Maalaus katsoo kallioseinässä lounaaseen. Sen aiheena on ihmisiä, mahdollisesti hirvi, kämmeniä, kala ja siksak-viivoja.
Löytöpaikka sijaitsee 29 kilometrin päässä Helsingistä Österbyn kylässä Juusjärven rannalla. Maalaus on järven eteläpäässä etelään työntyvän pienen ja kapean lahdekkeen itärannalla pystysuoran graniittikallion seinämässä.
Kallion ns. haarniskapintaan on maalattu punavärillä maalaus, joka on noin kaksi metriä korkea ja puolisentoista metriä leveä.
Esihistorialliset kalliomaalaukset ovat Suomessa äärimmäisen harvinaisia. Toinen vastaavanlainen maalaus on Kirkkonummen Vitträskin itärannalla. Molemmat sijoittuvat täsmälleen samalle korkeudelle nykyiseen merenpintaan nähden eli 36-37 metrin korkeudelle.
STT-IA
10.9.1999
