Lahjakkuuden puhkeaminen vaatii kovaa työtä

Uusi kirja ohjaa luovuuden vaalimiseen

Uusikylä korostaa ennen muuta kannustavuuden merkitystä. Pakko, kilpailuhenki ja tulosvaatimukset ovat luovuuden vihollisia, eivät perusteellinen tietämys tai uuttera työskentely.

Kirjassa esitellyt luovuustutkijat arvioivat, että todellisen lahjakkuuden puhkeaminen edellyttää vuosikymmenen verran kovaa työtä. Mozartin kaltaisen "ihmelapsen" varhaista kukoistusta selittää se, että työ alkoi jo hyvin varhain lapsuudessa.

Luova toiminta ei siis ole vain irrallista puuhastelua, vaan se niveltyy elämän eri osa-alueisiin. Matematiikka on luovaa, jos sitä tekee ilokseen.

Myös luovien nerojen yksinäisyys ja hulluus ovat myyttejä, jotka saavat kyytiä kirjassa Luovuus - Taito löytää, rohkeus toteuttaa. Vaikka luova oivallus saattaa parhaiten syntyä yksinäisyydessä, vaatii se ympärilleen myös ymmärtävää yhteisöä.

Hulluus voikin olla katsojan silmässä: luova yksilö miellyttää nimittäin harvoin lähimmäisiään. Epäsovinnaisuus ja vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen leimaavat nopeasti yksilön.

Luovien yksilöiden ajattelussa ilmenee jopa samantapaisia piirteitä kuin mielisairailla, mutta heidän työnsä tulokset poikkeavat toisistaan. Luovuuteen mahtuu vain tietty annos epätasapainoa.
- Varsinainen psykoosi on kaiken luovan työn vihollinen, kirjoittaa Uusikylä.

Luovuutta omissa mitoissa

Uusikylän mukaan luovuus ilmenee eri tasoilla. Mattimeikäläisen itseilmaisu ja huipputaiteilijoiden tai -matemaatikkojen saavutukset palvelevat omia tarkoituksiaan.

Sopiva kasvatus voi aina auttaa lasta löytämään oman luovuutensa. Jane Piirto antaakin omassa osuudessaan käytännön ohjeita otollisen kasvuympäristön rakentamiseen.

Ensimmäinen edellytys on Piirron mukaan oma rauha, tila jossa lapsi saa keskittyä puuhiinsa. Luokassa voi olla sohva tai vaikkapa teltta, johon lapset pääsevät palkintona hyvästä työstä. Kotona lapsi saattaa löytää soppensa portaiden alta, metsästä tai olohuoneen nurkasta.

Luovuuden harjoittamiseen tarvitaan myös välineitä: soittimia, askartelumateriaaleja, pukuleikkeihin sopivia vanhoja vaatteita, joiden käyttö on vapaata. Työn tulosten on saatava ansaitsemansa huomio, päädyttävä esille ja kehuttaviksi.

Aikuisen luovuus malliksi

Piirron mukaan vanhemman tai opettajan on myös tärkeää näyttää lapselle oma luovuutensa. Jos aikuinen uskaltaa nauttia luomisesta ja varata sille omaa aikaansa, myös lapsen on helpompi vapautua.

Koulun ilmapiirin pitää arvostaa luovuutta, ja kodeissa on syytä harrastaa luovia elämän aloja: lehtiä, teatteria, näyttelyitä. Perhe ja koulu kiinnittävät näin lapsia luovaan elämään omilla perinteillään.

Sukupuolirooleja sen sijaan ei ole syytä liikaa korostaa, koska luovat persoonat heijastavat usein molempien sukupuolten piirteitä. Jäykät roolit estävät ihmisiä tuomasta esiin erilaisia puoliaan.

Piirron mielestä lapsilla pitäisi myös olla mahdollisuus yksityisopetukseen heitä kiinnostavilla aloilla. Soitto- tai maalaustunnit antavat ainutlaatuisen mahdollisuuden taitojen hiomiseen. - Oman alan tietämyksen vankka hallinta on luovuuden edellytys eikä este, hän kirjoittaa.

Samasta syystä lapsille on korostettava myös itsekurin merkitystä. Vasta harjoitus todella tekee mestarin.

Vahvuutta vaikeuksista

Luovien lahjakkuuksien tausta on kuitenkin harvoin rikkeettömän onnellinen. Etenkin taiteilijoiden elämä on usein ongelmaista, kun taas tiedemiehillä on Piirron laskelmien mukaan usein ollut tukenaan kannustavat vanhemmat.

Tärkeintä on oppia kääntämään vaikeudet voitokseen ja voimavarakseen. Etenkin opettajien olisi luotettava myös rikkinäisistä kodeista tulevien lasten kykyihin, eikä tuomittava heitä epäonnistujiksi, kirjoittaa Piirto.

Aikuinen voi hänen mukaansa myös vapauttaa lapsia luovuuteen lähestymällä näitä myönteisesti ja huumorilla. Ja viimeksi: lapselle pitää antaa lupa olla outo, erilainen, oma itsensä. Viime kädessä luovuus on jokaisen oma ominaisuus.

Uusikylä muistuttaakin omassa osuudessaan lahjakkuustutkija Howard Gardneria lainaten, etteivät luovan lahjakkaat yksilöt itse asiassa taivu kenenkään muokattaviksi.
- Ehkä niin on hyvä, hän toteaa.

STT-IA
10.9.1999

Ajassa -sivulle