Itsepalvelu vapautti myyjän työn - Ala yhä pienipalkkainen ja naisvaltainen
Myyjä oli ennen hyväpalkkainen herra. Nykyään hän on pienipalkkainen nainen. Myyjien ammattikunta alkoi naisistua vuosisadan vaihteessa. Tällä hetkellä myyjistämme naisia on noin 80 prosenttia.Naishistorian tutkija Marjaliisa Hentilä on selvittänyt väitöskirjassaan myyjien ammattikunnan muutoksia 1800-luvulta itsepalveluaikaan, jolloin pikkukaupat vaihtuivat nykyaikaisiksi valintamyymälöiksi.
Hentilän mukaan olennainen syy myyjän ammatin naisvaltaistumiseen oli, että naiset tulivat töihin pienemmällä palkalla kuin miehet. Toinen syy oli hygieniavaatimusten tiukentuminen vuosisadan alussa ja naissukupuolen pätevyys käsitellä ja myydä elintarvikkeita.
- Kaupoissa vaadittiin yhä tiukempaa siisteyttä, jonka avulla yritettiin estää mm. keuhkotaudin leviämistä, kertoo Hentilä.
Tupakanpoltto ja syljeskely kaupan lattioille kiellettiin, lihatiskin eteen tuli rakentaa suoja ja herkät tuotteet laitettiin pois asiakkaan ulottuvilta.
Ammattikunta nuortuu
Lapsityövoiman käyttö kaupoissa oli yleistä vielä sotien välisenä aikana. Kauppiaskodit ottivat kasvateikseen lapsia, jotka työskentelivät liikkeessä pakkaajina, pussittajina sekä juoksupoikina ja -tyttöinä.
- Näen tämän päivän kehityksessä samoja merkkejä kuin kaupan alalla oli sata vuotta sitten. Myyjät ovat usein nuoria opiskelijoita, sanoo Hentilä.
Kauppojen aukioloajat ovat toinen asia, jossa Hentilän mukaan ollaan palaamassa sata vuotta taakse päin, jolloin kaupat olivat aina auki. Se oli tuolloin mahdollista, koska myyjät asuivat työpaikallaan.
Kauppojen aukiolo oli vuosina 1919-1969 säädetty laissa kahdeksasta aamulla kuuteen illalla. Kun kulutus ja kysyntä kasvoivat, niin vuodesta 1969 lähtien kaupat saivat olla auki arkisin iltakahdeksaan.
Vuorotyö teki mahdolliseksi yhä pitemmät aukioloajat. Valintamyymälöiden yleistyttyä osa-aikaista työvoimaa, kuten kotiäitejä ja opiskelijoita, alkoi tulla runsaasti kauppojen työntekijöiksi.
Isäntä johti kauppaa
Perinteinen pienkauppa oli perhekeskeinen ja miesjohtoinen työpaikka, jossa myyjät olivat sidottuja sekä asiakkaiden että työnantajan henkilökohtaiseen palvelemiseen. Perheyritykset säilyivät ennen 60-luvun itsepalvelun läpimurtoa isäntäjohtoisina.
- Kaupan myyjinä työskentelevät naiset olivat vuosisadan alussa yleensä naimattomia. Naimisiin meno tarkoitti useimmiten sitä, että naismyyjä jäi pois kaupan töistä. 1920-luvulla jopa keskusteltiin, pitäisikö naimisissa olevien naisten työnteko kaupassa kieltää.
Myyjä miellettiin vielä 30-luvulla henkisen työn tekijäksi, vaikka myyntityö oli muuttumassa jokapäiväisten kauppatavaroiden punnitsemiseksi ja käärimiseksi. Suurin osa myyjistä kuului tuolloin vielä porvarillisiin ammattiliittoihin. SAK:n alaiseen liittoon liittyminen lisääntyi vasta sota-aikana.
Hentilän mielestä valintamyymälöiden yleistyminen ja kauppakoon kasvaminen 1960-luvulla ovat vapauttaneet myyjän työn. Tuolloin myös ammattiliittoihin liittymisestä tuli jokaisen myyjän oikeus, kun patriarkaalisesti johdettu työpaikkakulttuuri muuttui.
Marjaliisa Hentilän väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopistossa lauantaina 11. syyskuuta.
STT-IA
10.9.1999
