Ei kaikki ole miltä näyttää: Naistutkimusta vastakarvaan
Ajatus kaikkien maailman naisten yhteisyydestä on vähän samanlainen unelma kuin ajatus kaikkien maailman työläisten yhtymisestä. Naistutkijat joutuvat myöntämään, että meillä ei liioin ole yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa puhua naisista.Torstaina julkistetussa Rotunaisia ja feminismejä -kirjassa suomalaistutkijat katsovat feminismiä eri kulttuureiden näkökulmasta. Meillä vallitseva länsimainen feminismi on vain yksi tapa tarkastella naisten asemaa ja kulttuuria.
Länsimaisen feminismin näkökulma on hyvin suppea ja narsistinen. Sen edustajat ovat kuin entisiä siirtovaltaherroja, jotka haluavat levittää omaa "ylempää" kulttuuriaan kolmanteen maailmaan.
Intialaissyntyinen tutkija Chandra Talpade Mohanty väittää, että länsimaiset naiset ja feministit ovat osaltaan vaikuttaneet kolmannen maailman naisten kolonisaatioon.
Sokeus omalle vallankäytölle ja kritiikittömyys omaa yhteiskuntamuotoa tai kulttuuria kohtaan saattavat tietyissä tilanteissa lähestyä jonkinlaista feminististä imperialismia, Mohanty sanoo.
Jaana Airaksisen ja Tuula Ripatin toimittama suomalaisartikkeleista koostuva teos päättyy Mohantyn artikkeliin Lännen silmien alla. Siinä Mohanty arvostelee tapaa, jolla länsimainen feminismi analysoi kolmannen maailman naisia. Länsimaiset feministit korottavat Mohantyn mukaan oman ryhmänsä normiksi tai vertailukohdaksi.
Länsimainen nainen on koulutettu ja moderni. Hän hallitsee omaa ruumistaan ja seksuaalisuuttaan sekä päättää omista asioistaan. Kolmannen maailman nainen taas on köyhä, kouluttamaton ja perinteen ohjailtavissa. Hän hoitaa kotitaloutta, on perheeseen suuntautunut ja miehisen kontrollin uhri.
Kristinusko alistaa naista siinä kuin islamkin
Islamin naiskäsitys on ollut punainen vaate monille länsimaisille feministeille. Heiltä on kuitenkin jäänyt havaitsematta, että seksismi on juurtunut kristinuskoonkin.
Egyptiläissyntyinen tutkija Leila Ahmed arvostelee länsimaista feminismiä länsimaisen sivilisaation viemisestä arabimaihin. Viktoriaanisen ajan brittihallitus epäsi oman maansa naisilta äänioikeuden samaan aikaan, kun se liittoutui maansa feministien kanssa parantaakseen musliminaisten asemaa.
- Patriarkaalisuuden kritiikki onkin kohdistettava kaikkiin uskontoihin, mutta siten, että otetaan huomioon uskontojen sisäinen ristiriitaisuus ja rikkaus. Sama perinne kantaa sisässään sekä äärimmäisen alistamisen että inhimillisen vapautumisen mahdollisuuksia, kirjoittaa Elina Vuola artikkelissaan Marian tyttäret.
Vuola sanoo, että feminismille on lopultakin yhdentekevää kumpi alistaa enemmän naista, islam vai kristinusko, kun ne kumpikin alistavat.
Länsimaisen naisen vapaus on ahdistava
Länsimaisen naisen ihannoima itsellisen yksilön vapaus voi tuntua kolmannen maailman naisesta ahdistavalta ja rajoittavalta. Perinteisen yhteiskunnan ihminen on juurtunut syvälle omaan kulttuuriinsa. Se tukee häntä ja määrää hänen asemansa.
"Autonominen ihminen" ei ole kiinnittynyt sukulaisiin, perinteisiin, uskontoon eikä tunteisiin. Hän on teollisen yhteiskunnan luomus, joka syntyi teollisuustuotannon tarpeisiin. Samasta syystä hän on täysin työvoiman ostajan armoilla.
Länsimainen autonominen ihminen pyrkii pelastamaan perinteisessä yhteiskunnassa elävää, mutta onko autonomisen yksilön tie väistämättä paras tai ainoa tie kehitykseen, Märta Salokoski kysyy artikkelissaan. Hän viittaa Frédérique Apffel Margliniin, joka kritisoi kulttuurillemme ominaista yksilöllisyyden ja autonomisuuden ihannointia.
Myös länsimaisen ihmisen tapa jäsentää aikaa on hyvin toisenlainen kuin perinteisessä kulttuurissa. Tanskalainen sosiologi Signe Arnfred törmäsi tähän tutkiessaan sukupuolten välisten suhteiden ja sukupuoli-identiteetin muutosta.
Arnfred halusi selvittää mosambikilaisnaisten suhtautumista perinteisiin, tapoihin ja riitteihin, mutta naiset eivät kyenneet vastaamaan kysymyksiin "milloin", "kuinka monta" ja "kuinka paljon".
Aika ei ollut näille naisille mitattava jatkumo, eivätkä he painaneet mieleensä irrallisia menneitä tapahtumia, Salokoski kirjoittaa artikkelissaan Naisen tieto, ruumiin tieto.
Ennen aika määräytyi taivaankappaleiden ja vuodenaikojen mukaan. Maataloustöiden säännöllinen rytmi ja maatalousyhteiskunnan omat riitit myötäilivät sitä luontevasti.
Länsimaisessa yhteiskunnassa ajan mittaamiseen tarvittiin tarkemmat välineet. Sitä vaati teollinen tuotanto. Uusi kellontarkka tapa mitata aikaa on siirtynyt niillekin elämänalueille, joissa siitä on pikemmin haittaa kuin hyötyä.
STT-MH
10.9.1999
