Yli 2000 vuotta vanha ns. Qumranin käärö Heurekassa
Mittaamattoman arvokas, yli 2000 vuotta vanha pergamenttiteksti, ns. Qumranin käärö on tuotu ensimmäisen kerran suuren yleisön nähtäväksi Pohjoismaihin, Tiedekeskus Heurekaan.Käärö on peräisin Kuolleenmeren ääreltä Kallioluolasta. Se on saatu lainaksi Israelista, jossa sitä säilytetään tarkoin vartioidussa museossa. Käärön mukana matkusti Suomeen pääkuraattori Hava Katz.
Pergamenttiteksti on hepreaa, ja se on osa Qumranin juutalaisyhteisön sisäistä säännöstöä eli Yhdyskuntasääntöä. Käärö on Heurekassa esillä perjantaista lähtien marraskuun loppuun, jolloin se vaihdetaan niin ikään Israelista tuotavaan toiseen kääröön, joka sisältää tekstiä Jesajan kirjasta.
Qumranin kääröjen löytyminen vuonna 1947 oli sensaatio, ja niitä on sen jälkeen annettu erittäin harvoin suuren yleisön nähtäville. Kaikkiaan pergamentille (nahalle) tai papyrukselle kirjoitettuja kääröjä löytyi 11 luolasta yli 800, ja niiden analysointi kestää ensi vuosituhannelle, mahdollisesti aina vuoteen 2005.
Löydön arvoa kuvaa se, että nyt Suomeen tuotu ensimmäinen käärö on vakuutettu miljoonan dollarin arvosta. Suomessa esillä olevia kirjoituksia säilytetään tarkoin valvotuissa oloissa, suljetuissa vitriineissä, joiden lämpötila ja kosteusolot ovat tarkoin valvotut.
Qumranin yhteisö
Qumranin kääröt ovat tuoneet tutkijoille paljon uutta tietoa siitä, miten juutalaiset elivät ajanlaskumme alkuaikoina. Ne ovat myös varhaisin Vanhan testamentin kirjoituksia sisältävä löytö. Tekstien iän määritys perustuu paleografiaan sekä radiohiiliajoitukseen.
Qumranin luostariyhteisö oli ankara uskonlahko, jossa sisäiset käyttäytymissäännöt oli pikkutarkasti määritelty. Yhteisö lienee syntynyt noin 150 vuotta ennen Kristuksen syntymää, uskonnollisten oppiriitojen seurauksena.
Vanhoja juutalaisia perinteitä kannattanut ryhmä kun joutui pakenemaan Jerusalemista kauas autiomaahan, Kuolleenmeren rannalle.
Yhteisön kirjoituksia analysoineet tutkijat ovat löytäneet niistä yhtäläisyyksiä myös Jeesuksen opetutuksiin. Jeesuksen kuulumista Qumranin yhteisöön ei kuitenkaan nykyisin pidetä todennäköisenä.
Paimenpoika heitteli kiviä
Ensimmäiset kääröt löysi sattumalta beduiinipoika vuonna 1947 eksynyttä vuohta etsiessään. Hän heitteli kiviä luoliin ja kuuli kiven kilahtavan eri tavalla kuin kalliosta. Luolasta löytyi ensin kääröjä sisältävä ruukku.
Kääröt myytiin sen jälkeen Syyrian arkkipiispalle, joka lähetti ne amerikkalaisten tutkittavaksi.
Vuonna 1952 löydettiin sen jälkeen suuri määrä kirjakääröjä, jotka ns. essealaisten uskonlahko oli piilottanut roomalaisvainojen aikana. Paikallinen väestö ymmärsi kääröjen rahallisen arvon ja myi niitä pieninä palasina tutkijoille.
Suurimmat kääröt julkaistiin pian tieteellisinä laitoksina, mutta pienemmät pysähtyivät vuosikymmeniksi tutkijoiden kammioihin, kunnes vuonna 1991 aiheesta julkaistiin ns. piraattikirja.
STT-IA
10.9.1999
