 | |||||||||
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Halpa työvoima - kehitysmaiden kirous vai siunaus?
Jos globalisaatiokriitikkoa pyytää mainitsemaan käytännön esimerkin talouden kansainvälistymisen nurjista puolista, hän todennäköisesti kääntää keskustelun kolmanteen maailmaan.Voiko kukaan väittää, että globalisaatio hyödyttää niitä miljoonia kehitysmaiden asukkeja, jotka valmistavat nälkäpalkalla lenkkitossuja tai paitoja länsimaiden markkinoille? Jos suuryhtiöt eivät voisi toimia miten tahtovat valtioiden rajoista piittaamatta, kolmannen maailman halpatyövoiman hyväksikäyttö kävisi vaikeammaksi. Globalisaatiota tulee siis suitsia, ei edistää. Tällaisiin heikkoja ja sorrettuja puolustaviin näkemyksiin on tunnetasolla varsin helppo yhtyä. Kukapa ei tuntisi huonoa omaatuntoa siitä, että tuli epähuomiossa ostaneeksi kaltoin kohdeltujen aasialaistyöläisten valmistamat lenkkitossut. Mutta jos eturivin taloustieteilijöihin lukeutuvaa amerikkalaista Paul Krugmania on uskominen, talouden kansainvälistymisen arvostelijat osuvat kritiikissään harhaan. Krugmanin mukaan globalisaatio toki hyödyttää teollisuusmaiden vauraita kapitalisteja, mutta ennen kaikkea siitä koituu etuja kolmannen maailman työläisille. Hän ei kiistä sitä tosiseikkaa, että kehitysmaiden palkat ja työolot ovat sietämättömän kehnot, mutta muistuttaa olosuhteiden olleen vielä huonommat suljetun talouden aikana.
Vaihtoehdot vähissäGlobalisaation myötä kolmannen maailman maat ovat saaneet jalansijaa maailmanmarkkinoilla ja tuottavat nyt raaka-aineiden lisäksi myös kulutustavaroita. Tämä on nostanut selvästi niiden elintasoa, vaikka kuilu länsimaihin ammottaakin yhä valtaisana.Syitä siihen, miksi globalisaatio kohentaa olosuhteita kolmannessa maailmassa, on perimmältään kaksi. Kehitysmaiden nouseva vientiteollisuus joutuu maksamaan parempia palkkoja kuin perinteiset elinkeinot houkutellakseen työvoimaa. Lisäksi teollistuminen piristää seurannaisvaikutusten kautta koko kansantaloutta. Esseessä In Praise of Cheap Labor Krugman kirjoittaa, että jos globalisaatiokriitikot saisivat tahtonsa läpi ja kolmannen maailman työläisten palkkoja hilattaisiin tuntuvasti ylöspäin, kehitysmaiden teollisuus menettäisi ainoan kilpailuetunsa eli halpatyövoiman. Seuraukset näkyisivät taloudellisena taantumana ja kurjistumisena. Toisin sanoen kolmannen maailman kansalaisten elämä kehittyisi huonompaan, ei parempaan suuntaan. - Sellainen politiikka, jolla vaaditaan kehitysmaihin hyviä työpaikkoja periaatteisiin vetoamalla, mutta jolla ei saada synnytettyä niitä käytännössä, hivelisi ehkä meidän omaatuntoamme, mutta ei auttaisi kehitysmaiden ihmisiä, Krugman tähdentää.
STT-IA |
TALOUS -SIVULLE